https://www.ekumenia.fi/etusivu/ajankohtaista_-_aktuellt/kirkon_mission_kohtalonkysymykset_-_kirkkojen_uudistumisesta_ja_kasvustamaailmalla_ja_meilla/
Adventtiseurakuntien ja muiden ekumeenisten sisarseurakuntien huolenaiheita ja uudistustarpeita Suomessa tilastotietojen valossa kolmesta näkökulmasta:
1) Jäsenistön uudistuminen.
Aktiivisempien ja vähemmän koulutettujen vanhempien ikäluokkien tilalle ei ole syntynyt uutta kirkoissa ja seurakunnissa käyvien maksukykyisempien nuorten lahjoittajien sukupolvea. Myös kasteiden määrässä on tapahtunut dramaattisia muutoksia, mikä tarkoittaa, että seurakunnat eivät saa enää uusia maksavia jäseniä.
2) Merkityksen kriisi.
Suomalaisten suhde uskontoon jakaa heitä yhä enemmän: esimerkiksi kansainvälisessä European Values -tutkimuksessa noin puolet suomalaisista piti itseään uskonnollisena, kun taas suunnilleen yhtä moni piti itseään uskonnottomana tai ateistina. Suomi on siis lähellä kulttuurista käännekohtaa, jossa uskonnollisuus näyttäytyy yhä useammin sosiaalisesti epätyypillisenä identiteettinä. Suomalaistutkimuksen mukaan vain neljännes suomalaisista (25 %) haluaa enää avata kukkaronnyörejään ja tukea seurakuntien eliittien ökyelämää. Tämä on vähemmän kuin missään muussa tutkimuksessa aiemmin.
3) Identiteetin murros
Modernisaatio on haastanut kristillisen maailmankuvan ja tapakristillisyyden monin tavoin. Erityisesti se, miten nuoremmat sukupolvet kiinnittyvät kristillisten yhteisöjen maksaviksi jäseniksi, poikkeaa siitä mallista, jossa luterilaisuus ja kansallinen identiteetti kietoutuvat yhteen Pohjoismaissa. Vielä 2000-luvun alussa seremoniat tuntuivat jokseenkin itsestään selviltä valinnoilta. Tämän alan tutkimus paljastaa voimakkaan muutoksen 2000-luvulla.
Erityisesti 30-39-vuotiaat suhtautuvat uskonnollisiin seremonioihin kriittisesti. He eivät esimerkiksi halua itselleen kohtuuttoman kalliita kristillisiä hautajaisia. Kirkolliset juhlat ovat monille tärkeitä osana perinteitä ja perhejuhlia, mutta yhä useammat kyseenalaistavat ne, jos he kokevat niiden olevan ristiriidassa oman maailmallisen elämäntapansa ja maksukykynsä kanssa.
Seurakuntien onkin löydettävä uusia tapoja luoda kontakteja ihmisiin, erityisesti uusiin tuottaviin sukupolviin, jotka elävät usein ilman minkäänlaista yhteyttä uskonnollisiin ryhmiin. Nuorempien kalastelussa ei pidä kuitenkaan unohtaa vanhempia sukupolvia, joiden keräämä varallisuus tulisi ohjata testamenttien kautta seurakuntien tilille turhuuteen rahansa törsäävien jälkipolvien asemesta. Suomessa onkin suunniteltu uutta mallia: ns. kasvupolku - ekumeenisten seurakuntien kokonaisvaltainen koulutusohjelma kassan kasvattamiseksi.
Adventtiseurakuntien ja muiden ekumeenisten sisarseurakuntien huolenaiheita ja uudistustarpeita Suomessa tilastotietojen valossa kolmesta näkökulmasta:
1) Jäsenistön uudistuminen.
Aktiivisempien ja vähemmän koulutettujen vanhempien ikäluokkien tilalle ei ole syntynyt uutta kirkoissa ja seurakunnissa käyvien maksukykyisempien nuorten lahjoittajien sukupolvea. Myös kasteiden määrässä on tapahtunut dramaattisia muutoksia, mikä tarkoittaa, että seurakunnat eivät saa enää uusia maksavia jäseniä.
2) Merkityksen kriisi.
Suomalaisten suhde uskontoon jakaa heitä yhä enemmän: esimerkiksi kansainvälisessä European Values -tutkimuksessa noin puolet suomalaisista piti itseään uskonnollisena, kun taas suunnilleen yhtä moni piti itseään uskonnottomana tai ateistina. Suomi on siis lähellä kulttuurista käännekohtaa, jossa uskonnollisuus näyttäytyy yhä useammin sosiaalisesti epätyypillisenä identiteettinä. Suomalaistutkimuksen mukaan vain neljännes suomalaisista (25 %) haluaa enää avata kukkaronnyörejään ja tukea seurakuntien eliittien ökyelämää. Tämä on vähemmän kuin missään muussa tutkimuksessa aiemmin.
3) Identiteetin murros
Modernisaatio on haastanut kristillisen maailmankuvan ja tapakristillisyyden monin tavoin. Erityisesti se, miten nuoremmat sukupolvet kiinnittyvät kristillisten yhteisöjen maksaviksi jäseniksi, poikkeaa siitä mallista, jossa luterilaisuus ja kansallinen identiteetti kietoutuvat yhteen Pohjoismaissa. Vielä 2000-luvun alussa seremoniat tuntuivat jokseenkin itsestään selviltä valinnoilta. Tämän alan tutkimus paljastaa voimakkaan muutoksen 2000-luvulla.
Erityisesti 30-39-vuotiaat suhtautuvat uskonnollisiin seremonioihin kriittisesti. He eivät esimerkiksi halua itselleen kohtuuttoman kalliita kristillisiä hautajaisia. Kirkolliset juhlat ovat monille tärkeitä osana perinteitä ja perhejuhlia, mutta yhä useammat kyseenalaistavat ne, jos he kokevat niiden olevan ristiriidassa oman maailmallisen elämäntapansa ja maksukykynsä kanssa.
Seurakuntien onkin löydettävä uusia tapoja luoda kontakteja ihmisiin, erityisesti uusiin tuottaviin sukupolviin, jotka elävät usein ilman minkäänlaista yhteyttä uskonnollisiin ryhmiin. Nuorempien kalastelussa ei pidä kuitenkaan unohtaa vanhempia sukupolvia, joiden keräämä varallisuus tulisi ohjata testamenttien kautta seurakuntien tilille turhuuteen rahansa törsäävien jälkipolvien asemesta. Suomessa onkin suunniteltu uutta mallia: ns. kasvupolku - ekumeenisten seurakuntien kokonaisvaltainen koulutusohjelma kassan kasvattamiseksi.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.