Miten sinä muistit äitiä tänään? Etenkin kysymys palstan miespuolisille henkilöille.
Miten sinä
jorojukka-kukka
491619
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 49
Vanhimmat
mutta...
Lahja ostettiin kimppaan, joten oman osani siitä kustansin.
Siinä kaikki.
Käytiin kylässä. Vietiin kukkia, jäätiin kahville jne.
Jörikselle varmaan yllätys että jopa minäkin muistan äitiäni...
.. yllätys minulle. Olen jo vuosia ounastellut, että olet paperitiikeri ;). Huolestunut maailmanmenosta ja lässytystä välttääksesi ilmaiset sen .. hmm .. omintakeisella tavalla. Senkun.
Tekeekö äitienpäivänä äidin luona vierailu miehestä "paperitiikerin"?
Ja parempi omintakeinen ilmaisu kuin naistenlehdistä ulkoa opetellut standardiväittämät/-vastaukset/-fraasit...
.. mamin luona vierailut eikä pelkästään rähjääminen naisille palsta-anonymiteetin turvin, vaan ne molemmat yhdessä ..
Ajattelin, että pidät kliseistä, kun itse käytät niitä jatkuvasti, samaa tuttua turvallista. Naistenlehdistä, miten niin? Vanha kiinalainen ilmaisu. Naistenlehdissä on rantaleijonia, ei paperitiikereitä.
Yhtäältä sanot että ilmaisen asiani "omintakeisesti" mutta toisaalta sanot että käytän kliseitä? Aika ristiriitaista jos minulta kysytään...
.. en kysynyt sinulta, olisi jäänyt kommentoimatta. Pinnistäpä pikkuisen: miten jollain voi olla omintakeinen ilmaisu, silti itseään toistava? Omintakeiset kliseet.
Olet kyllä kiitettävän tarkka, jatka vaan (luultavasti tämän jälkeen tekisi mielesi ehdottomasti olla jatkamatta, mutta kun mutta kun ..).
"miten jollain voi olla omintakeinen ilmaisu, silti itseään toistava"
On vain rajallinen määrä sanoja joilla ilmaista että femakot on väärässä...
Hyvä on, hyvä on. Onhan se toisaalta ekonomista.
Pussasin poskelle. Miten niin?
Rauha hänen sielulleen.
Sananmukaisesti. Muutama muistikuva, todenmukaisuudesta en ole varma, mutta tosia minulle. Oli kaikenkattava silloin vielä 4-vuotiaana, sen muistan :). Kukankin hän saa vasta, kun haudanhoito synnyinpaikkakunnalla käynnistyy, mutta ei muistamiset ole paikasta kiinni.
Muistitko sinä omaa äitiäsi ja miten? Kerro!
Myös mun äitini on kuollut suht. nuorena monta vuotta sitten, mutta kukkia olen aina hänen haudalleen vienyt tai muuten toimittanut. Jos olen sattunut olemaan yksin haudalla, niin olen kertonut sen hetkisistä murheistani.
orpoja, minäkin. Nyt joku tutkimuksen tekoon, aiheuttaako äidin menetys varhaisella iällä nettiriippuvuutta...
Ja minulla on ollut aina erittäin hyvä suhde omaan biologiseen äitiini ja jollakin tavalla minustakin on tullut netti-hömppä-riippuvainen tällä feminismi-palstalla. Onneksi en ole keksinyt vielä muita palstoja! :D
On siinÄ tutkijalla töitä, mikä aiheuttaa nettiriippuvuuden. Sen ainakin tiedän ilman mitään tutkimusta, että NETTI on riippuvainen ihmisestä!
Myös jörölle. Niin, olen huomannut, että liian varhain rintaruokinnasta vieroitettu lapsi on aikuisena rintariippuvainen (puhumattakaan äitistä, josta tulee myöhemmin riippurintainen). Samoin voidaan olettaa, että ihminen, joka liian nuorena on menettänyt äitinsä, niin hänestä tulee nettiriippuvainen. Koska hän alitajuisesti etsii äitinsä kuvaa netistä. Höh.
aiheuttaako varhainen äidin menetys sen että tytöstä tulee feministi...
Mikä poikalapsen kasvatuksessa meni pieleen, kun hänestä tuli feministivihaaja?
Miksi vain miesten tulisi muistaa äitiään? Eikä naisten ollenkaan? Ihmetyttää edelleen tämä sukupuoleen kohdistuvan syvä ja hallitsematon vihasi.
Toisaalta, vaikka en mies olekaan, vastaan idioottiin kysymykseesi, kuten nuttukin teki.
En muistanut äitiäni yhtään sen kummemmin kuin muinakaan päivinä. Hän ei ole äitini sen enempää tänään kuin mitä oli eilenkään taikka huomenna! Hän ei kaipaa kauppiaan tuputtamia lahkoja itselleen, kuten monet muut. Hän on äiti koska on saanut minut.
Saman olen opettanut omalle pojalleni. Olen hänen äitinsä kaikkina vuoden päivinä, ilman häntä en olisi äiti. Eikä minua tarvitse erityisesti muistuttaa äitiydestäni (ja syyllistää häntä muistamisesta ilman lahjaa) yhtenä vuoden päivänä. Sillä olen äiti kaikkina päivinä, äiti jota ei tarvitse lahjoa olemaan äiti.
Voiko tuosta päätellä, että et erityisemmin vietä juhlapäiviä kuten esim. itsenäisyyspäivää tai synttäreitä? Minusta äitienpäivä on erityisen hyvä päivä osoittaa kiitosta ja rakkautta äitiä kohtaan. Varsinkin, kun se nostetaan teemana esille. Onko kiittämisellä sinulle jokin erityishinta?
Minusta näkemyksesi on kyllä sangen outo ja suorastaan erikoisuutta tavoitteleva. Taidat todella uida vastavirtaan, mutta ei kai se voi olla itsetarkoitus?
Minä en mistään hinnasta vaihtaisi äitiyttäni yhteen ainoaan päivään vuodessa. Sen merkitys on minulle mitätön, sillä en kannata kauppiaan luomia "kiitospäiviä". Ymmärrän kyllä, että he, joilla ei ole äitiin hyvät välit ympäri vuoden, pitävät tätäkin päivää hyvin tärkeänä, sillä pitäähän sen äidin tyytyä siihen yhteen kertaan ja aamutossuihin taikka yöpaitaan.
En siis juhli myöskään ystävänpäivää, en mainittua äitien- enkä isänpäivää. En ole kristitty, joten en edes joulua vietä lahjojen keskellä. Kuten en muitakaan kirkollisia juhlapäiviä. Mielenkiintoista sen sijaan on, että niputat samaan listaasi synttärit!?!! Nehän OVAT mitä henkilökohtaisin päivä...Ainakaan minun syntymääni ei ole kauppias sekaantunut mitenkään.
Miten niin vastavirtaan? Mahdatko nyt jostain syistä yliarvostaa äitienpäivää?
ansaitse muistamista muuten kuin yhtenä ainoana päivänä vuodessa?
Mitä kunnioitettavaa on muistaa silloin ja unohtaa taas vuodeksi?
Kauppiaitten juhla ja jenkeistä kotoisin, kuten historialtaan nuorempi isänpäiväkin.
Vanhempiensa kunnioittaminen ja muistaminen ei saa olla mistään päivästä kiinni. Vaan sen on oltava jatkuvaa.
osoittaa olevasi "enemmän" feministinen ja uskottavampi puheissasi kun hyökkäät Marian kimppuun? Keräätkö irtopisteitä feministeiltä, joilta sait viimeksi tavatessamme pahasti ns. turpaan?
Aika läpinäkyvä yritys.
On ihan sama jos joku viettää tai ei vietä äitienpäivää, kumpikaan ei ole toistaan parempi tällä perusteella. Kysyt, pitääkö olla jokin erityishinta, jotta voi kiittää? Sinulla nyt näkyy olevan erityisehto kiittämiselle, pitää olla oikea päivä. Mariahan sanoi arvostavansa kiittämistä ja äitiyttä joka päivä.
Joten hyvin outoa Jack! Hyvin outoa.
"Minä en mistään hinnasta vaihtaisi äitiyttäni yhteen ainoaan päivään vuodessa.
Totanoin, siitäkö tässä nyt oli kyse? Ovatko asiat todella vaihtoehtoja keskenään?
"Ymmärrän kyllä, että he, joilla ei ole äitiin hyvät välit ympäri vuoden, pitävät tätäkin päivää hyvin tärkeänä, sillä pitäähän sen äidin tyytyä siihen yhteen kertaan ja aamutossuihin taikka yöpaitaan. "
Mutta et ymmärrä heitä, joilla on hyvät suhteet äitiinsä ja haluavat muistaa äitienpäivänä? En usko yliarvostavani äitienpäivää enempää kuin muutkaan suomalaiset.
¨
Heh, voiko/tarvitseeko minun kerätä "irtopisteitä" feministeiltä. Missä ne voi muttaa etuseteleiksi? Tunnut elävän näitä asioita melko voimakkaasti. Voisi olla sinullekin.
En välitä vastata heittoihisi tämän enempää, kuka sitten lienetkin, provoilija. Vai hyökkään kimppuun?
vain yhdestä päivästä vuodessa.
Äiti minäkin olen vuoden jokaisena päivänä, mutta ei minua haittaa, vaikka yksi päivä olenkin "enemmän" äiti.
Kaikista parhaita lahjoja ovat lasten itsensä tekemän.
Ja lasten takia äitienpäivää meillä vietetään. He haluavat sitä viettää ja sen järjestää.
Vastaan en kyllä laita tai heidän intoa latista.
Mutta jokainen viettäköön päivänsä tavallaan. En minäkään joulusta tykkää, enkä vapusta, enkä pääsiäisestä....
Silti lapset saa joululahjat jouluna.
Jos en aivan väärin muista olit täällä kerran itse erittäin otettu siitä, että sanomasi haluttiin femisnistien toimesta ymmärtää väärin. Oliko näin?
Jos oli, varmaan muistat miten ilkeältä tuntuu, kun omaa sanomaa tahallaan vääristellään ja irrotellaan yhteyksistä.
Jos luit/ymmärsit viestini loppuun asti, huomasit että kirjoitin olevani äiti pojalleni JOKAISENA vuoden päivänä, en vain sinä yhtenä äitienpäivänä! Meillä on hyvät välit keskenämme, niin minulla omaan äitiini ja pojallani meihin vanhempiinsa. Miten sait siitä irrotettua yhden päivän? Mutta - se ei edellytä erityistä äitienpäivän viettoa.
Minusta nyt jotenkin tuntuu että yrität tässä haukata isompaa palaa kuin mihin suupielesi riittävät...
Äiti minäkin olen vuoden jokaisena päivänä, mutta ei minua haittaa, vaikka yksi päivä olenkin "enemmän" äiti.
Oikein. On ihan hyvä että joitakin naisia muistutetaan siitä, millainen on hyvä äiti. Suomessa on n. 15000 huostaanotettua lasta...
Ei vaadi erityiskiitosta. Hyvän mielen saan pienistä arkirutiineistani. Pojan onnistumisesta koulussa ja hänen kanssaan opiskelusta, elämän opiskelusta.
Olen vaatimaton tässä asiassa, en halua että vuokseni poika joutuu huonoa omaatuntoa kantamaan. Että PITÄÄ muistaa jotenkin lahjoin...En tiedä ymmärrätkö, mutta yleensä olemme melko nopeasti löytäneet yhteisymmärryksen.
En sano, että on väärin muistaa, en missään nimessä niin sanonut. Tarkoitin vain sitä, että äitiä tulisi pitää kunniassa aina, ei vain sinä yhtenä päivänä.
Niin monella jää kiitokset sanomatta, kun äiti on jo haudassa.
Tehkää kaikki mitä lystäätte, mutta antakaa myös minun tehdä kuten haluan. Minun ja äitini tapaa viettää äitienpäivää tässä nyt käytiin arvostelemaan. Enkä ymmärrä kyllä miksi. Meitä on paljon muitakin.
Niin se on TODELLA hyvä ja tarpeellinen päivä. En tullut edes ajatelleeksi sen terapeuttista luonnetta.
Hyvä huomio, Dame Edna. :)
Mietihän muuten, jos sinulla olisi rippikouluikäinen poika (kuten minulla on)järjestämässä (monta kertaa yksin, kun mies on työmatkalla) "juhlia" sinulle? Minä tunnen OMAN lapseni, äidit tupaavat tekemään niin, ja tiedän, että hän ei osaa tehdä täytekakkua, sen enempää kuin kerätä kukkia kaupungin kukkapenkeistä. Häneltä en halua vaatia mitään sellaista, minkä tiedän hänelle vieraaksi, vain koska itse niin haluan, taikka sinä haluat tai Jack haluaa tai niin on tapana. Vietämme mukavan sunnuntain aina yhdessä - kuten meille sopii. Välillä koko perhe ja välillä vain minä ja poika. En halua tähän rentoon sunnuntain viettoomme mitään teennäisyyttä, jonkun tietyn pokkuroinnin muodossa. Ja tämä kaikki koskee ITSEÄNI. Sinä saat siitä nauttia, samoin Jack.
Perheissä tehdään nämä päätökset itse. Minä EN halua että minun äitiyttäni korostetaan yhtenäkään päivänä. Kuten jo sanoin, olen äiti aina, en vain toukokuun toisena.
Vaikka et viestiä minulle osoittanutkaan, en malta olla vastaamatta. Meillä on niin samantapainen suhtautuminen äitienpäivään. Minun poikani eivät juurikaan ole innostuneita kakkujen teosta -enkä minä niiden syömisestä. Vietimme kivaa pyhäpäivää, isoäitiä (mieheni äiti) toki muistaen. Kaupallinen ja pömpöösi juhla on äitienpäivä.
Niin, "väärinymmärrys" pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Toki ymmärsin että olet äiti jokaisena päivänä, mutta minun mielestäni sitä sopii myös juhlia kerran vuodessa. Hääpäivä on samanlainen juttu. MIelestäni kukkien vieminen vaimolle on osoitus siitä, että asialla on merkitystä ja viemättä jättäminen on osoitus siitä, että että hääpäivällä ei ole niin suurta merkitystä.
Minä kukin näin ja sinä vaimoinesi noin.
Se siitä. Minä en edellytä hääpäivältä kukkia enkä usko äitienpäivän olevan muuta kuin kauppiaitten juhla.
Minulta jäi se tuosta pois, en innostu minäkään kakun syömisestä, sen enempää kuin kahvistakaan.
:)
Nimittäin muistettakoon, että tuo kaupallisuus Suomen maassakin tuo meille kaikille hyvinvointia. Jos juhlapyhiä ei vietettäisi kaupallisesti, niin montakohan ihmistä kuolisi lisää jonotuksissa johonkin operaatioihin...
Kaupallisuuden puolustajana tällä kertaa, Jöröjukka. Sydämellään näkee usein niitä kokonaisuuksia!
En minä ole arvostellut kenenkään äitienpäivän viettoa tai viettämättä jättämisiä.
Kukin tekee tavallaan.
yritin valaista asiaa lapsen kannalta.
Minun lapseni haluaa sen päivän järjestää, ja saavat sen vapaasti tehdä. Minusta se on äitienpäivässä parasta, kun HE haluavat muistaa minua.
Minäkin muistan heitä erityisesti heidän syntymäpäivinään jne...
Meillä ei "pidä" muistaa millään, jos ei halua. Niistä pakko muistamisistä minä olen saanut omassa kotoani tarpeeksi.
Mutta myöskään en halua omia lapsiani latistaa, jos he vapaaehtoisesti haluavat tehdä jotain.
Jahka lapseni kasvavat, voi olla, ettei he enään halua juhlia. Se siitä sitten.
Ei sen ihmeempää.
Ja tämä tästä.
...tarjoaa hyvän syyn soittaa ja rupatella hetken. Siispä soitin ja rupattelin hetkisen kanssansa. (Lapset olivat laittaneet mummolle piirustuksensa ja kortin kukin jo aiemmin).
jälkikasvu kävi vaivaamassa ja viemässä pari lahjaa. Kokkasin päivän ruuat ja muu jälkikasvu hoiti siivoamisen. Isä ilmeisesti oli tehnyt aamupalan mikä ei tosin eroa muista aamuista mitenkään.
Erona normaaliin vierailuun oli varmaan se, että vierailu kesti koko päivän ja kävimme mummojen hautoja ihmettelemässä.
Miksi kysyt erityisesti asiaa miehiltä? Miksi sinua kiinnostaa erityisesti äiti/poika-suhde enemmän kuin äiti/tytär-suhde?
Muistavat äitiä. Onko tämä nyt niin vaikea taas käsittää? Meneekö ilman, että tarvitsee piirtää? :I
Meinasi ihan unohtua, että onhan perheitä, joissa on kaksi naista ja lapsia. Silloin toinen nainen voi juhlistaa lasten kanssa sitä varsinaista äitiä, jos eivät nyt satu kumpikin olemaan äitejä. Tätä varmasti sinäkin hait.
Ai-jaa. Minulle on taas opetettu, että vaimo ei ole äiti eikä aviomies ole isä puolisolleen. Muutama toimiston tytöistä on ainakin sitä mieltä, kun olen heiltä äitien- ja isänpäivän vietosta kysynyt.
Et osaa juhlistaa lastesi äitiä, koska hän ei ole biologinen äitisi. :D
En pidä kaupallisia juhlapäiviä missään arvossa. Mm. äitienpäivä, isänpäivä ja ystävänpäivä ovat tätä turhanpäiväistä hapatusta.
Tuon mielipiteen takia olet outo ja vaadit erityiskiitoksen viettääksesi päivää, joka on perinteisesti tärkeä...Niin minutkin merkittiin, ja samasta syystä! :))
Hyvää viikonloppua!
Minusta vain yksi ihmetteli ääneen tapaasi.
Olenko väärässä?