Turvapaikanhakijat ja kansainväliset sopimukset

Pakolaisia on kaiketi ollut aina, ja on pelkästään ymmärrettävää, että jos sota tuhoaa kaikki elämän edellytykset omassa maassa, etsitään turvaa toisesta valtiosta.

Toisen maailman sodan jälkeen solmitut kansainväliset sopimukset turvapaikanhakijoista olivat varmasti paikallaan aikoinaan. Maailma on kuitenkin niistä ajoista muuttunut monella tavalla.

Ensinnäkään lähtemiskynnys toisesta maanosasta Eurooppaan ei ole niin korkea kuin se aikoinaan oli. Tätä kynnyksen madaltumista luonnollisesti edesauttavat järjestäytyneet ihmissalakuljettajat, jotka propagoivat lähtijöiden suut ja silmät täyteen elämän ihanuutta lännessä. Eikä heidän roolinsa jää pelkästään propagoimiseen, vaan he kirjaimellisesti ohjaavat kulkijat tietyille reiteille.

Toiseksi väestö on kasvanut Afrikassa ja arabiaa ymmärtävissä maissa hurjasti sitten 1940-luvun, eivätkä odotukset kotimaan elintason kasvamisesta ole korkealla. Tästä syystä lähtemiseen liittyvä riski ollaan valmiita ottamaan.

Kolmanneksi turvapaikanhakijoita käytetään nappuloina poliittisessa pelissä. Kapitalismin vastustajat näkevät mielellään Länsi- Euroopan hyvinvointivaltioiden täyttyvän "turvapaikanhakijoista", koska on selvää, että rajoittamaton maahanmuutto on yhteensovittamaton yhtälö hyvinvointivaltion kanssa. Tämän seurauksena kansalaiset tyytyväisenä pitävä järjestelmä romahtaa ennen pitkää, mikä puolestaan tarjoaa erinomaisen valtaanpääsymahdollisuuden vihermarxilaisille kapitalismin vastustajille.

Puolestaan islamilaista vallankumousta ajaville tahoille lännen avuttomuus "turvapaikanhakija"-asioissa on bensan kaatamista liekkeihin. Heille jokainen länteen muuttanut muslimi on "kannattaja" vihollisen leirissä, josta syystä ei ole mitään syytä hillitä muuttohalukkuutta länteen.

Toisin sanoen, niitä kansainvälisiä sopimuksia, joilla oli tarkoitus tarjota sotaa pakoon lähteville ihmisille inhimillinen vastaanotto ja kohtelu turvallisessa maassa, käytetään nyt aseena ja poliittisen pelin keinona länsimaita ja kapitalismiin perustuvaa hyvinvointiyhteiskuntaa vastaan.

Olisi vähintäänkin järkevä ja jossain määrin inhimillisempi käytäntö sitoutua kansainvälisin sopimuksin siihen, että sotaa käyvien valtioiden lähimmät naapurit tarjoavat itse valitsemallaan tavalla ja tasolla turvapaikan sitä hakeville, johon saavat kansainvälisen yhteisön täyden tuen. Toisin sanoen, yksikään valtio ei kantaisi turvapaikanhakijoiden aiheuttamaa rasitusta yksin, mutta päättäisi itse tavan ja tason, jolla turvapaikan antavat.

On täysin järjetöntä antaa turvaa tarvitsevien ihmisten vaeltaa pitkin mantereita valitsemassa itselleen taloudellisesti kaikkein kannattavinta "turvapaikkaa" ja altistaa heidät sillä tavoin armotta toimivien salakuljettajien kauppatavaraksi ja riskeeraamaan henkeään vähintäänkin kyseenalaisten salakuljetusmenetelmien vuoksi.

Toiseksi on täysin järjetöntä antaa eräiden tahojen valjastaa kansainvälinen humanitaarinen apu oman poliittisen pelin työkaluksi, jonka tarkoituksena on tuottaa mahdollisimman paljon haittaa omalle valtiolle ja sen taloudelle.