Keskiseen Eurooppaan pitää Suomen vaatia kiivaasti suojelumetsiä!

Siis vaatia!

Suojelumetsä voidaan perustaa vaikka metsäpalon jälkeiselle alueelle tai hakkuuaukealle, jos ne ovat riittävän isoja.

Vaikka niissä ei nyt kasva puun puuta, niin 100 vuoden päästä niillä alueilla on vankka puusto, jossa on mahtavia puita. Samalla kävijät voivat tarkastella tuollaisen alueen luonnollista kehitystä metsäksi, kun se suojellaan.

Tuollaiset suojelumetsät antavat kävijöille paljon seurattavaa, sillä hakkuuaukeiden muuntuminen on mielenkiintoinen matka. Kasvusto vaihtuu kovaa kyytiä erilaiseksi, kun puusto alkaa vallata alaa siltä ensi kasvustolta ja joidenkin vuosien jälkeen metsä valloittaa koko hakkuuaukean ja tuo metsän puustokin vaihtuu pikku hiljaa, kun isot puut syrjäyttävät alun lepikot ja pihlajat ja ym.

Samoin metsäpalon jälkeinen seuranta on mielenkiintoista. Siinäkin on monia vaiheita, kun kasvi ja eläinlajit vaihtuvat tiuhaan sitä mukaa, kun suuret puut alkavat vallata alaa.

Noissa suojelumetsissä on myös kiva seurata hyönteispopulaation vaihtumista ja eläimistön vaihtumista. Aukeilla on ensin aivan erilainen hyönteiskanta, kuin sitten metsän suurten puiden vallattua alaa muulta kasvustolta.

Valtapuita täynnä oleva suojelumetsä on aika käyhää aluskasvustoltaan ja aika rajoitettua myös hyönteislajistoltaan ja eläinlajistoltaan, koska ruohoissa viihtyvät hyönteiset siirtyvät muualle ja samoin ruohoa syövät eläimet väistyvät.

Suojelumetsä ei siis tarvitse olla metsä vielä silloin, kun se suojellaan, vaan tiedetään, että se metsä 100 vuodessa tulee sille alueelle, kun sen annetaan olla rauhassa ja jos sinne on jätetty tai sitten istutettu muutamia siemenpuita. Suojelualuetta ei siis missään tapauksessa saa istuttaa, vaan on annettava luonnon hoitaa siemennykset. Isokin suojelualue täyttyy kyllä ilman siemenpuitakin reunoilta alkaen ja tuulen vaikutuksesta isokin aukea kyllä täyttyy puiksi ajan oloon.

Keski-Eurooppaan on vaadittava suojelumetsiä tällä periaatteella, vaikka siellä ei niitä valmiina olisikaan! Suomi ei voi olla koko Euroopan suojelualue! Sellainen on tyrmättävä jyrkästi ja vaadittava niitä suojelualueita Eurooppaan pinta-alojen suhteessa yhtä paljon. Se on reilu peli.

Suojelumetsät vanhetessaan muuttuvat hiilihioksidipäästölähteiksi, joten niissä pitäisi lahoavan puumassan määrää rajattava erittäin tarkasti. Sieltäkin pitäisi siis korjata liika pystyyn kuivuva puu pois, jottei lahopuuta tule liikaa. Puu lahotessaan tuottaa myös metaanikaasua, joka on vielä paljon pahempi ilmastomyrkky, kuin hiilidioksidi. Suojelumetsissäkin pitäisi myös huolehtia, että on paikkoja, joissa on runsas aluskasvillisuus, joten hoitoa nekin tarvitsevat, jotta monimuotoisuus kasviston ja eläimistön suhteen säilyy.

Suojelumetsä, jota ei hoideta, on ilmasto ja luontokatastrofi! Sellaisella tavalla mennään ojasta allikkoon eli pahennetaan tilanne kaikin tavoin.