Vaaralliset ideat

Perjantain kunniaksi ja Jopen muistolle:
https://www.youtube.com/watch?v=d_-0xUyM4VY

Olet oikeilla jäljillä. Sivuat kahta suurta eurooppalaista fisofia: Hegeliä ja Marxia. Georg Wilhelm Friedrich Hegel määritteli ideaopin (klassinen saksalainen idealismi/absoluuttinen idealismi) reilut pari sataa vuotta sitten.

Hegelin mukaan ideoiden välinen kamppailu selittää historiaa. Valtio on historiallisen kehityksen päämäärä.

Hegel määrittelee maailman-, ajan- ja kansan henget, jotka toteuttavat autonomisesti historiaa. Maailmanhenki käsittää kaiken tiedon, ajatukset, ideat jne. Ajan henki (Zeitgeist) puolestaan kuvaa jonkin ajan henkistä ilmapiiriä ja Kansan henki on kansan "minäkuva".

Absoluuttinen henki toteuttaa itseään luonnossa ja ihmisissä. Valtio edustaa henkeä, ihmiskunnan rationaalisen ja eettisen kehityksen päämäärää. Hegeliläisessä filosofiassa valtio oli absoluuttisen hengen tuotos ja siten itseisarvo.

Hegel kuvasi ihmiskunnan tietoisuuden historian matkana erilaisten maailmanselitysten tasojen läpi. Jokainen uusi selitys loi uusia sisäisiä ongelmia ja johti jännitteisiin, jotka voitiin voittaa vain omaksumalla näkemys, jossa vastakohtaisuudet voitiin sovittaa korkeampaan kokonaisuuteen. Esim. Ranskan suuri vallankumous merkitsi Hegelille todellisen vapauden esittelemistä eurooppalaisissa yhteiskunnissa ensimmäistä kertaa maailmanhistoriassa. Mutta juuri tämän täydellisen uutuuden vuoksi se oli myös täydellisen radikaali ajatus, ja vallankumous kääntyi lopulta terroriksi.

Historia etenee oppimalla virheistään: ainoastaan tämän kokemuksen kautta voidaan saavuttaa perustuslaillinen valtio, jossa valtio on hyväntahtoinen organisoiva voima ja kansalaiset vapaita ja tasa-arvoisia.

Teoksen pääajatus on ”yksinkertainen ajatus, että järki hallitsee maailmaa ja että siis maailmanhistoriankin tapahtumat ovat olleet järjellisiä”.

Aasialaisen yksinvallan maissa vain yksi oli vapaa, antiikin orjayhteiskunnissa muutamat olivat sitä. Näiden kahden kautta kehitys on kulkenut nykyiseen kristilliseen yhteiskuntaan, jossa useimmat ovat vapaita. Vapauden ja järjen toteutuminen muodostaa historian päämäärän, joka oli piilevänä olemassa jo historian alussa, aivan kuten ”idussa itsessään on puun koko luonto, hedelmien maku ja muoto”.

Vaikka historiaa hallitsee järki, on hengen otettava huomioon myös ihmisten intohimot ja todelliset edut. Tällöin tarvitaan ”järjen viekkautta” (List der vernunft), jonka ansiosta henki tarvittaessa saavuttaa tavoitteensa kiertoteitä pitkin. ”Ensi silmäys historiaan saa meidät vakuuttuneiksi siitä, että ihmisten toiminnat saavat käyttövoimansa heidän tarpeistaan, intohimoistaan, intresseistään, luonteistaan ja lahjoistaan [...]”.

Mitään suurta ei maailmaan ole pystytetty ilman intohimoja; myös henki voi hyvin valjastaa ne omien tarkoitustensa ajamiseen. Osapuilleen sama pätee historian merkkimiehiin. Sellaiset ihmiset – esimerkiksi Aleksanteri Suuri, Julius Caesar tai Napoleon – ajavat omia etujaan, mutta toteuttavat samalla maailmanhengen tehtävää. Usein he kulkevat suorinta tietä eteenpäin ja murskaavat paljon alleen. Yksilöiden onnesta he eivät piittaa, eivät edes omastaan. Saavutettuaan tavoitteensa he kuitenkin ”putoavat pois ytimen tyhjinä verhoina.”

Hegelin mukaan historian kantavia voimia ovat valtiot. ”Maailmanhistoriassa voi olla puhetta vain valtiota muodostavista kansoista”, hän väittää. Valtiossa ”toteutuu vapaus, so. ehdoton päämäärä.”

Karl Marx omaksui paljon vaikutteita (mm. dialektiikan) Hegeliltä, mutta hylkäsi hegelin idealismin.

Historiallisessa materialismissa tuotanto viime kädessä määrää muut yhteiskunnassa tapahtuvat ilmiöt. Yhteiskunnalliset suhteet jaetaan materiaalisiin ja ideologisiin, joista jälkimmäiset muodostavat edellisten yläpuolella olevan ylärakenteen.

Materiaaliset suhteet ovat yhteiskunnallisten suhteiden perusta. Tapa tulla toimeen ja selviytyä määräytyy ympäristön asettamien ehtojen mukaan ja määrittää yhteiskunnan tuotantotavan. Tuotantotapa on samalla koko yhteiskuntaa kuten myös yksilöiden elämää määrittävä aktiviteetti.

Historiallinen materialismi selittää yhteiskunnan kehityksen tuotantovoimien ja yhteiskunnassa vallitsevien tuotantosuhteiden (kuten omistussuhteet) vääjäämättömällä taipumuksella ajautua konfliktiin keskenään.

Tuotantovoimat kehittyvät historian kuluessa väestönkasvun ja ihmisten loputtomien tarpeiden myötävaikutuksesta. Tuotantosuhteet vastaavat tiettyjä tuotantovoimien kehityksen astetta, mutta kun tuotantovoimat kehittyvät tästä asteesta ohitse, alkaa tulla yhteiskunnallisia ongelmia.

Konfliktin kannalta oleellisia yhteiskunnassa vallitsevia suhteita ovat suhteet niiden välillä, jotka kontrolloivat tuotantovälineitä ja niiden jotka eivät. Näin ollen jännite tuotantovoimien ja tuotantosuhteiden välillä näyttäytyy yhteiskuntaluokkien välisenä konfliktina. Vallitseva luokka hallitsee olemassa olevaa tuotannonmuotoa, mutta kehittyvät tuotantovoimat lisäävät vallitsevaa luokkaa vastaan nousevan luokan voimia. "Koko tähänastisen yhteiskunnan historia on ollut luokkataistelujen historiaa."

Anonyymi kirjoitti:

Olet oikeilla jäljillä. Sivuat kahta suurta eurooppalaista fisofia: Hegeliä ja Marxia. Georg Wilhelm Friedrich Hegel määritteli ideaopin (klassinen saksalainen idealismi/absoluuttinen idealismi) reilut pari sataa vuotta sitten.

Hegelin mukaan ideoiden välinen kamppailu selittää historiaa. Valtio on historiallisen kehityksen päämäärä.

Hegel määrittelee maailman-, ajan- ja kansan henget, jotka toteuttavat autonomisesti historiaa. Maailmanhenki käsittää kaiken tiedon, ajatukset, ideat jne. Ajan henki (Zeitgeist) puolestaan kuvaa jonkin ajan henkistä ilmapiiriä ja Kansan henki on kansan "minäkuva".

Absoluuttinen henki toteuttaa itseään luonnossa ja ihmisissä. Valtio edustaa henkeä, ihmiskunnan rationaalisen ja eettisen kehityksen päämäärää. Hegeliläisessä filosofiassa valtio oli absoluuttisen hengen tuotos ja siten itseisarvo.

Hegel kuvasi ihmiskunnan tietoisuuden historian matkana erilaisten maailmanselitysten tasojen läpi. Jokainen uusi selitys loi uusia sisäisiä ongelmia ja johti jännitteisiin, jotka voitiin voittaa vain omaksumalla näkemys, jossa vastakohtaisuudet voitiin sovittaa korkeampaan kokonaisuuteen. Esim. Ranskan suuri vallankumous merkitsi Hegelille todellisen vapauden esittelemistä eurooppalaisissa yhteiskunnissa ensimmäistä kertaa maailmanhistoriassa. Mutta juuri tämän täydellisen uutuuden vuoksi se oli myös täydellisen radikaali ajatus, ja vallankumous kääntyi lopulta terroriksi.

Historia etenee oppimalla virheistään: ainoastaan tämän kokemuksen kautta voidaan saavuttaa perustuslaillinen valtio, jossa valtio on hyväntahtoinen organisoiva voima ja kansalaiset vapaita ja tasa-arvoisia.

Teoksen pääajatus on ”yksinkertainen ajatus, että järki hallitsee maailmaa ja että siis maailmanhistoriankin tapahtumat ovat olleet järjellisiä”.

Aasialaisen yksinvallan maissa vain yksi oli vapaa, antiikin orjayhteiskunnissa muutamat olivat sitä. Näiden kahden kautta kehitys on kulkenut nykyiseen kristilliseen yhteiskuntaan, jossa useimmat ovat vapaita. Vapauden ja järjen toteutuminen muodostaa historian päämäärän, joka oli piilevänä olemassa jo historian alussa, aivan kuten ”idussa itsessään on puun koko luonto, hedelmien maku ja muoto”.

Vaikka historiaa hallitsee järki, on hengen otettava huomioon myös ihmisten intohimot ja todelliset edut. Tällöin tarvitaan ”järjen viekkautta” (List der vernunft), jonka ansiosta henki tarvittaessa saavuttaa tavoitteensa kiertoteitä pitkin. ”Ensi silmäys historiaan saa meidät vakuuttuneiksi siitä, että ihmisten toiminnat saavat käyttövoimansa heidän tarpeistaan, intohimoistaan, intresseistään, luonteistaan ja lahjoistaan [...]”.

Mitään suurta ei maailmaan ole pystytetty ilman intohimoja; myös henki voi hyvin valjastaa ne omien tarkoitustensa ajamiseen. Osapuilleen sama pätee historian merkkimiehiin. Sellaiset ihmiset – esimerkiksi Aleksanteri Suuri, Julius Caesar tai Napoleon – ajavat omia etujaan, mutta toteuttavat samalla maailmanhengen tehtävää. Usein he kulkevat suorinta tietä eteenpäin ja murskaavat paljon alleen. Yksilöiden onnesta he eivät piittaa, eivät edes omastaan. Saavutettuaan tavoitteensa he kuitenkin ”putoavat pois ytimen tyhjinä verhoina.”

Hegelin mukaan historian kantavia voimia ovat valtiot. ”Maailmanhistoriassa voi olla puhetta vain valtiota muodostavista kansoista”, hän väittää. Valtiossa ”toteutuu vapaus, so. ehdoton päämäärä.”

Karl Marx omaksui paljon vaikutteita (mm. dialektiikan) Hegeliltä, mutta hylkäsi hegelin idealismin.

Historiallisessa materialismissa tuotanto viime kädessä määrää muut yhteiskunnassa tapahtuvat ilmiöt. Yhteiskunnalliset suhteet jaetaan materiaalisiin ja ideologisiin, joista jälkimmäiset muodostavat edellisten yläpuolella olevan ylärakenteen.

Materiaaliset suhteet ovat yhteiskunnallisten suhteiden perusta. Tapa tulla toimeen ja selviytyä määräytyy ympäristön asettamien ehtojen mukaan ja määrittää yhteiskunnan tuotantotavan. Tuotantotapa on samalla koko yhteiskuntaa kuten myös yksilöiden elämää määrittävä aktiviteetti.

Historiallinen materialismi selittää yhteiskunnan kehityksen tuotantovoimien ja yhteiskunnassa vallitsevien tuotantosuhteiden (kuten omistussuhteet) vääjäämättömällä taipumuksella ajautua konfliktiin keskenään.

Tuotantovoimat kehittyvät historian kuluessa väestönkasvun ja ihmisten loputtomien tarpeiden myötävaikutuksesta. Tuotantosuhteet vastaavat tiettyjä tuotantovoimien kehityksen astetta, mutta kun tuotantovoimat kehittyvät tästä asteesta ohitse, alkaa tulla yhteiskunnallisia ongelmia.

Konfliktin kannalta oleellisia yhteiskunnassa vallitsevia suhteita ovat suhteet niiden välillä, jotka kontrolloivat tuotantovälineitä ja niiden jotka eivät. Näin ollen jännite tuotantovoimien ja tuotantosuhteiden välillä näyttäytyy yhteiskuntaluokkien välisenä konfliktina. Vallitseva luokka hallitsee olemassa olevaa tuotannonmuotoa, mutta kehittyvät tuotantovoimat lisäävät vallitsevaa luokkaa vastaan nousevan luokan voimia. "Koko tähänastisen yhteiskunnan historia on ollut luokkataistelujen historiaa."

Lue lisää

Marxismi vahvistaa, että Hegelin oppi historiaa muuttavista ideoista (ideologioista) oli totta. Erilaisia ideologioita syntyy jatkuvasti. Ne luovat kulttuureja ja alakulttuureja, jotka kamppailevat vallasta keskenään.

Marx ei ollut väärässä tuotantovoimien ja luokkataistelun merkityksestä historian selittäjänä, mutta marxismia voisi pitää Hegelin absoluuttisen idealismin alaviitteenä tai esimerkkitapauksena.

Myös nykyinen meemiteoria (memetiikka) sivuaa Hegelin filosofiaa. https://fi.wikipedia.org/wiki/Meemi

Anonyymi kirjoitti:

Olet oikeilla jäljillä. Sivuat kahta suurta eurooppalaista fisofia: Hegeliä ja Marxia. Georg Wilhelm Friedrich Hegel määritteli ideaopin (klassinen saksalainen idealismi/absoluuttinen idealismi) reilut pari sataa vuotta sitten.

Hegelin mukaan ideoiden välinen kamppailu selittää historiaa. Valtio on historiallisen kehityksen päämäärä.

Hegel määrittelee maailman-, ajan- ja kansan henget, jotka toteuttavat autonomisesti historiaa. Maailmanhenki käsittää kaiken tiedon, ajatukset, ideat jne. Ajan henki (Zeitgeist) puolestaan kuvaa jonkin ajan henkistä ilmapiiriä ja Kansan henki on kansan "minäkuva".

Absoluuttinen henki toteuttaa itseään luonnossa ja ihmisissä. Valtio edustaa henkeä, ihmiskunnan rationaalisen ja eettisen kehityksen päämäärää. Hegeliläisessä filosofiassa valtio oli absoluuttisen hengen tuotos ja siten itseisarvo.

Hegel kuvasi ihmiskunnan tietoisuuden historian matkana erilaisten maailmanselitysten tasojen läpi. Jokainen uusi selitys loi uusia sisäisiä ongelmia ja johti jännitteisiin, jotka voitiin voittaa vain omaksumalla näkemys, jossa vastakohtaisuudet voitiin sovittaa korkeampaan kokonaisuuteen. Esim. Ranskan suuri vallankumous merkitsi Hegelille todellisen vapauden esittelemistä eurooppalaisissa yhteiskunnissa ensimmäistä kertaa maailmanhistoriassa. Mutta juuri tämän täydellisen uutuuden vuoksi se oli myös täydellisen radikaali ajatus, ja vallankumous kääntyi lopulta terroriksi.

Historia etenee oppimalla virheistään: ainoastaan tämän kokemuksen kautta voidaan saavuttaa perustuslaillinen valtio, jossa valtio on hyväntahtoinen organisoiva voima ja kansalaiset vapaita ja tasa-arvoisia.

Teoksen pääajatus on ”yksinkertainen ajatus, että järki hallitsee maailmaa ja että siis maailmanhistoriankin tapahtumat ovat olleet järjellisiä”.

Aasialaisen yksinvallan maissa vain yksi oli vapaa, antiikin orjayhteiskunnissa muutamat olivat sitä. Näiden kahden kautta kehitys on kulkenut nykyiseen kristilliseen yhteiskuntaan, jossa useimmat ovat vapaita. Vapauden ja järjen toteutuminen muodostaa historian päämäärän, joka oli piilevänä olemassa jo historian alussa, aivan kuten ”idussa itsessään on puun koko luonto, hedelmien maku ja muoto”.

Vaikka historiaa hallitsee järki, on hengen otettava huomioon myös ihmisten intohimot ja todelliset edut. Tällöin tarvitaan ”järjen viekkautta” (List der vernunft), jonka ansiosta henki tarvittaessa saavuttaa tavoitteensa kiertoteitä pitkin. ”Ensi silmäys historiaan saa meidät vakuuttuneiksi siitä, että ihmisten toiminnat saavat käyttövoimansa heidän tarpeistaan, intohimoistaan, intresseistään, luonteistaan ja lahjoistaan [...]”.

Mitään suurta ei maailmaan ole pystytetty ilman intohimoja; myös henki voi hyvin valjastaa ne omien tarkoitustensa ajamiseen. Osapuilleen sama pätee historian merkkimiehiin. Sellaiset ihmiset – esimerkiksi Aleksanteri Suuri, Julius Caesar tai Napoleon – ajavat omia etujaan, mutta toteuttavat samalla maailmanhengen tehtävää. Usein he kulkevat suorinta tietä eteenpäin ja murskaavat paljon alleen. Yksilöiden onnesta he eivät piittaa, eivät edes omastaan. Saavutettuaan tavoitteensa he kuitenkin ”putoavat pois ytimen tyhjinä verhoina.”

Hegelin mukaan historian kantavia voimia ovat valtiot. ”Maailmanhistoriassa voi olla puhetta vain valtiota muodostavista kansoista”, hän väittää. Valtiossa ”toteutuu vapaus, so. ehdoton päämäärä.”

Karl Marx omaksui paljon vaikutteita (mm. dialektiikan) Hegeliltä, mutta hylkäsi hegelin idealismin.

Historiallisessa materialismissa tuotanto viime kädessä määrää muut yhteiskunnassa tapahtuvat ilmiöt. Yhteiskunnalliset suhteet jaetaan materiaalisiin ja ideologisiin, joista jälkimmäiset muodostavat edellisten yläpuolella olevan ylärakenteen.

Materiaaliset suhteet ovat yhteiskunnallisten suhteiden perusta. Tapa tulla toimeen ja selviytyä määräytyy ympäristön asettamien ehtojen mukaan ja määrittää yhteiskunnan tuotantotavan. Tuotantotapa on samalla koko yhteiskuntaa kuten myös yksilöiden elämää määrittävä aktiviteetti.

Historiallinen materialismi selittää yhteiskunnan kehityksen tuotantovoimien ja yhteiskunnassa vallitsevien tuotantosuhteiden (kuten omistussuhteet) vääjäämättömällä taipumuksella ajautua konfliktiin keskenään.

Tuotantovoimat kehittyvät historian kuluessa väestönkasvun ja ihmisten loputtomien tarpeiden myötävaikutuksesta. Tuotantosuhteet vastaavat tiettyjä tuotantovoimien kehityksen astetta, mutta kun tuotantovoimat kehittyvät tästä asteesta ohitse, alkaa tulla yhteiskunnallisia ongelmia.

Konfliktin kannalta oleellisia yhteiskunnassa vallitsevia suhteita ovat suhteet niiden välillä, jotka kontrolloivat tuotantovälineitä ja niiden jotka eivät. Näin ollen jännite tuotantovoimien ja tuotantosuhteiden välillä näyttäytyy yhteiskuntaluokkien välisenä konfliktina. Vallitseva luokka hallitsee olemassa olevaa tuotannonmuotoa, mutta kehittyvät tuotantovoimat lisäävät vallitsevaa luokkaa vastaan nousevan luokan voimia. "Koko tähänastisen yhteiskunnan historia on ollut luokkataistelujen historiaa."

Lue lisää

Nyt on suorastaan pakko kysyä, että onkohan tämä "helläkoukun" kirjoittama?

Anonyymi kirjoitti:

Nyt on suorastaan pakko kysyä, että onkohan tämä "helläkoukun" kirjoittama?

Ei ole. En pysty tuottamaan noin viisasta tekstiä historiasta ja tuo teksti on suoraan netistä kopioitua.

Tuota kohtaa tekee mieleni kommentoida kuitenkin, Aasiassa viitisen vuotta aikaa viettäneenä:

"Aasialaisen yksinvallan maissa vain yksi oli vapaa, antiikin orjayhteiskunnissa muutamat olivat sitä. Näiden kahden kautta kehitys on kulkenut nykyiseen kristilliseen yhteiskuntaan, jossa useimmat ovat vapaita"

Olen aikalailla erimieltä kristillisen länsimaisen yhteiskunnan vapaudesta. Jatkuvaa synnintaakkaa ollaan siinä tarjoamassa repuksi selkään tässä vapaudessa ja seuraava tuomio odottelee jo nurkan takana.

Kristillinen länsimainen maailma on täynnä kyttäämistä, paheksuntaa, hyssyttelyä, salailua, tabuja, viisastelua, kaksinaismoralismia, kaksoisstandardeja, tekopyhyyttä ja äärimmäistä subjektiivisuutta, joka ei ole vapautta, vaan vankila.

Siihen kun lisätään kateus, kilvoittelu, ihanteet joissa köyhä ei ole mitään, häikäilemättömyys, näyttämisen halu, mahtailu, hierarkioiden ja luokkien liiallinen korostaminen niin ei ihme että niin monet ahdistuu jo nuorena työkyvyttömiksi ja kerran rattailta pudonneen on vaikeaa sinne päästä takaisin.

Siinä on niin monet henkselit päällekkäin että ei ihme että ahdistaa.

Me korotetaan itseämme jakkaralle kutsumalla joitakin maita kehitysmaiksi siihen sävyyn, kuin meillä olisi kaikki hyvin ja muut olisivat todella tyhmiä.

Voi voi. Omat taakkansa on varmasti kaikissa kulttuureissa ja paineensa, mutta se mitä itse olen nähnyt, niin Aasiassa hyväksytään tosiasiat helpommin ja heillä on pidemmät perinteet yhteisöllisyydestä, kuin harvaan asutussa kylmässä Pohjolassa.

Jotkut kyläyhteisöt eivät ole kaukana siitä, minkä minä kokisin ihanteelliseksi. Lähes omavaraisia, kaikki tekee oman osansa lapsista vanhuksiin, heikot ruokitaan ja eläimet ovat osa yhteisöä.

Niitä ei huvikseen tapeta, vaan nekin ruokitaan tarpeentullen. Isät ja lapset pelaa palloa pihalla ja lapset on oikeasti vapaita. Vaikka he osallistuvatkin joihinkin töihin, he eivät tee sitä pakosta eivätkä ajattele että "Minun täytyy tehdä", vaan he tekevät luonnostaan.

Velvollisuudet ei siis ole velvollisuuksia ja vastenmielistä työtä, vaan luonnollinen ja välttämätön osa elämää.

Ihailtavaa on myös vahva kansallisylpeys, joka esim Suomessa on katoava luonnonvara, tai jopa jo kiellettyä. Thaimaassa kun olen saanut ilmaiseksi apua ja tarjonnut rahaa, niin jotkut ovat jopa suuttuneet ja sanoneet että "Haloo tämä on Thaimaa"

Demokratialla on ongelmansa varsinkin monipuoluejärjestelmässä ja varsinkin silloin, jos marginaalipuolueille annetaan sama valta kuin suurille puolueille. Esimerkiksi muutaman prosentin puolue Vihreät, eivät voi yksin päättää ympäristöasioista, vaan se on kaikkien yhteinen asia.

Demokratiakin vaatii aina johtajia. Selkeät ja hyvän auktoriteetin omaavat karismaattiset johtajat vetää puoleensa vaalikarjaa, oli tämä johtaja sitten millä asialla tahansa. Historia on täynnä esimerkkejä johtajista, jotka eivät olleet hyvällä asialla vaan heillä oli kiero juoni, tai valta tekikin heistä ahneita ja julmia piruja.

Demokratia on siinä vaiheessa todellisuudessa diktatuuri, joka on vain naamioitu demokratiaksi kansan rauhoittamiseksi.

Mainitsemissani lähes omavaraisissa kyläyhteisöissä kyläpäällikkö tai heimopäällikkö ei yleensä ole mikään iso herra. Hän ei ole varakkaampi tai vahvempi, mutta hän tuntee historian, arvostaa perinteitä, tuntee kirjoittamattomat lait ja on oikeudenmukainen viisauden jakaja. Häneltä kysytään neuvoa ja lupa asioihin jos toisiin.

Hän on siis asemansa ansainnut ja arvostettu tuki ja turva, yhteisön selkäranka. Se on aitoa demokratiaa.

Toistan sen viisauden jonka joku viisas sanoi: -Demokratian suurin ongelma länsimaissa on se, että yli 50% ihmisistä on liian tyhmiä äänestääkseen oman etunsa mukaan.

Ei välttämättä tyhmiä, mutta ei oteta asioista ja ihmisistä selvää ja äänestellään vasemmalla kädellä nopeiden mielikuvien perusteella tai vanhasta muistista. Äänestää pitäisi vain niiden ihmisten, jotka ymmärtää mistä kokonaisuudet ja yhteinen hyvä muodostuu.

Vielä tuosta Aasiasta, että esimerkiksi Kiinassa sen suuresta koosta ja moninaisuudesta huolimatta on vahva kansallisylpeys ja ihan syystä. Heidän kulttuurinsa on tuhansia vuosia vanhempaa kuin vaikkapa Suomessa.

Ilman perinteitä ja juuria ihminen on aivan tyhjän päällä ja valmiina lähtemään tuulen mukaan välittämättä miksi.

HeIIäkoukku kirjoitti:

Ei ole. En pysty tuottamaan noin viisasta tekstiä historiasta ja tuo teksti on suoraan netistä kopioitua.

Tuota kohtaa tekee mieleni kommentoida kuitenkin, Aasiassa viitisen vuotta aikaa viettäneenä:

"Aasialaisen yksinvallan maissa vain yksi oli vapaa, antiikin orjayhteiskunnissa muutamat olivat sitä. Näiden kahden kautta kehitys on kulkenut nykyiseen kristilliseen yhteiskuntaan, jossa useimmat ovat vapaita"

Olen aikalailla erimieltä kristillisen länsimaisen yhteiskunnan vapaudesta. Jatkuvaa synnintaakkaa ollaan siinä tarjoamassa repuksi selkään tässä vapaudessa ja seuraava tuomio odottelee jo nurkan takana.

Kristillinen länsimainen maailma on täynnä kyttäämistä, paheksuntaa, hyssyttelyä, salailua, tabuja, viisastelua, kaksinaismoralismia, kaksoisstandardeja, tekopyhyyttä ja äärimmäistä subjektiivisuutta, joka ei ole vapautta, vaan vankila.

Siihen kun lisätään kateus, kilvoittelu, ihanteet joissa köyhä ei ole mitään, häikäilemättömyys, näyttämisen halu, mahtailu, hierarkioiden ja luokkien liiallinen korostaminen niin ei ihme että niin monet ahdistuu jo nuorena työkyvyttömiksi ja kerran rattailta pudonneen on vaikeaa sinne päästä takaisin.

Siinä on niin monet henkselit päällekkäin että ei ihme että ahdistaa.

Me korotetaan itseämme jakkaralle kutsumalla joitakin maita kehitysmaiksi siihen sävyyn, kuin meillä olisi kaikki hyvin ja muut olisivat todella tyhmiä.

Voi voi. Omat taakkansa on varmasti kaikissa kulttuureissa ja paineensa, mutta se mitä itse olen nähnyt, niin Aasiassa hyväksytään tosiasiat helpommin ja heillä on pidemmät perinteet yhteisöllisyydestä, kuin harvaan asutussa kylmässä Pohjolassa.

Jotkut kyläyhteisöt eivät ole kaukana siitä, minkä minä kokisin ihanteelliseksi. Lähes omavaraisia, kaikki tekee oman osansa lapsista vanhuksiin, heikot ruokitaan ja eläimet ovat osa yhteisöä.

Niitä ei huvikseen tapeta, vaan nekin ruokitaan tarpeentullen. Isät ja lapset pelaa palloa pihalla ja lapset on oikeasti vapaita. Vaikka he osallistuvatkin joihinkin töihin, he eivät tee sitä pakosta eivätkä ajattele että "Minun täytyy tehdä", vaan he tekevät luonnostaan.

Velvollisuudet ei siis ole velvollisuuksia ja vastenmielistä työtä, vaan luonnollinen ja välttämätön osa elämää.

Ihailtavaa on myös vahva kansallisylpeys, joka esim Suomessa on katoava luonnonvara, tai jopa jo kiellettyä. Thaimaassa kun olen saanut ilmaiseksi apua ja tarjonnut rahaa, niin jotkut ovat jopa suuttuneet ja sanoneet että "Haloo tämä on Thaimaa"

Demokratialla on ongelmansa varsinkin monipuoluejärjestelmässä ja varsinkin silloin, jos marginaalipuolueille annetaan sama valta kuin suurille puolueille. Esimerkiksi muutaman prosentin puolue Vihreät, eivät voi yksin päättää ympäristöasioista, vaan se on kaikkien yhteinen asia.

Demokratiakin vaatii aina johtajia. Selkeät ja hyvän auktoriteetin omaavat karismaattiset johtajat vetää puoleensa vaalikarjaa, oli tämä johtaja sitten millä asialla tahansa. Historia on täynnä esimerkkejä johtajista, jotka eivät olleet hyvällä asialla vaan heillä oli kiero juoni, tai valta tekikin heistä ahneita ja julmia piruja.

Demokratia on siinä vaiheessa todellisuudessa diktatuuri, joka on vain naamioitu demokratiaksi kansan rauhoittamiseksi.

Mainitsemissani lähes omavaraisissa kyläyhteisöissä kyläpäällikkö tai heimopäällikkö ei yleensä ole mikään iso herra. Hän ei ole varakkaampi tai vahvempi, mutta hän tuntee historian, arvostaa perinteitä, tuntee kirjoittamattomat lait ja on oikeudenmukainen viisauden jakaja. Häneltä kysytään neuvoa ja lupa asioihin jos toisiin.

Hän on siis asemansa ansainnut ja arvostettu tuki ja turva, yhteisön selkäranka. Se on aitoa demokratiaa.

Toistan sen viisauden jonka joku viisas sanoi: -Demokratian suurin ongelma länsimaissa on se, että yli 50% ihmisistä on liian tyhmiä äänestääkseen oman etunsa mukaan.

Ei välttämättä tyhmiä, mutta ei oteta asioista ja ihmisistä selvää ja äänestellään vasemmalla kädellä nopeiden mielikuvien perusteella tai vanhasta muistista. Äänestää pitäisi vain niiden ihmisten, jotka ymmärtää mistä kokonaisuudet ja yhteinen hyvä muodostuu.

Vielä tuosta Aasiasta, että esimerkiksi Kiinassa sen suuresta koosta ja moninaisuudesta huolimatta on vahva kansallisylpeys ja ihan syystä. Heidän kulttuurinsa on tuhansia vuosia vanhempaa kuin vaikkapa Suomessa.

Ilman perinteitä ja juuria ihminen on aivan tyhjän päällä ja valmiina lähtemään tuulen mukaan välittämättä miksi.

Lue lisää

Kritisoit tuossa kristinuskoa ja kyllähän se totta on, että tekopyhyys on yleistä, eikä hengellisyys läheskään aina ole aitoa. Luterilaisuudessa ongelma on nähdäkseni mm. siinä, että tosiasioita ei kunnioiteta edes oman uskonnon kulttuuripiirin sisällä. Katolisuudessa taas taivaallisia ihmeitäkään ei kielletä, eikä salaillakaan. Aidot hengelliset etsijät saavat tietoa ja voivat ajatella itsekin. Tarkoitan nyt esimerkiksi kuuluisaa Fatiman ilmestystä.

Mitään oikoteitähän taivasmaailmoihin ei ole. Ei se ihan niin mene, että "kun minä uskon, niin siinä on avain Taivaan porttiin ja ikuiseen Taivaaseen pääsyyn".

Kaikenlainen filunkipeli ja huijaaminen on nykyään niin yleistä, että aika harva taitaa uskoa siihen "kaiken näkevään ja tietävään Jumalaankaan".

Anonyymi kirjoitti:

Kritisoit tuossa kristinuskoa ja kyllähän se totta on, että tekopyhyys on yleistä, eikä hengellisyys läheskään aina ole aitoa. Luterilaisuudessa ongelma on nähdäkseni mm. siinä, että tosiasioita ei kunnioiteta edes oman uskonnon kulttuuripiirin sisällä. Katolisuudessa taas taivaallisia ihmeitäkään ei kielletä, eikä salaillakaan. Aidot hengelliset etsijät saavat tietoa ja voivat ajatella itsekin. Tarkoitan nyt esimerkiksi kuuluisaa Fatiman ilmestystä.

Mitään oikoteitähän taivasmaailmoihin ei ole. Ei se ihan niin mene, että "kun minä uskon, niin siinä on avain Taivaan porttiin ja ikuiseen Taivaaseen pääsyyn".

Kaikenlainen filunkipeli ja huijaaminen on nykyään niin yleistä, että aika harva taitaa uskoa siihen "kaiken näkevään ja tietävään Jumalaankaan".

Lue lisää

Haluaisin tietää lisää mitä tarkoitit tuolla "Luterilaisuudessa ongelma on nähdäkseni mm. siinä, että tosiasioita ei kunnioiteta edes oman uskonnon kulttuuripiirin sisällä." Anna esimerkki asiasta.

Anonyymi kirjoitti:

Haluaisin tietää lisää mitä tarkoitit tuolla "Luterilaisuudessa ongelma on nähdäkseni mm. siinä, että tosiasioita ei kunnioiteta edes oman uskonnon kulttuuripiirin sisällä." Anna esimerkki asiasta.

Lue lisää

Ilmestykset ovat hyvä esimerkki. Ei tunneta luterilaisuudessa, eivätkä näytä luterilaisia kiinnostavankaan minkä olen havainnut , kun olen vuosien mittaan joitain keskusteluja availlut aiheesta. Ja lisäksi Norjassa paheksuttiin luterilaisen kirkon taholta prinsessan enkeliharrastusta, josta tämä kertoi avoimesti julkisuudessa. Onko se nyt sitä kauheaa New Agea sitten, jos joku kommunikoi enkelien kanssa, vai mistä penseä suhtautuminen?

Anonyymi kirjoitti:

Ilmestykset ovat hyvä esimerkki. Ei tunneta luterilaisuudessa, eivätkä näytä luterilaisia kiinnostavankaan minkä olen havainnut , kun olen vuosien mittaan joitain keskusteluja availlut aiheesta. Ja lisäksi Norjassa paheksuttiin luterilaisen kirkon taholta prinsessan enkeliharrastusta, josta tämä kertoi avoimesti julkisuudessa. Onko se nyt sitä kauheaa New Agea sitten, jos joku kommunikoi enkelien kanssa, vai mistä penseä suhtautuminen?

Lue lisää

Se on tyhjää hengellisyyttä, jos ei oteta historiallisia tosiasioita huomioon, mutta silti vedotaan jatkuvasti Raamattuun, jossa ilmestyksistä on mainittu monessa kohdassa ja Enkelit kuulemma peräti 300 kertaa.

Anonyymi kirjoitti:

Kritisoit tuossa kristinuskoa ja kyllähän se totta on, että tekopyhyys on yleistä, eikä hengellisyys läheskään aina ole aitoa. Luterilaisuudessa ongelma on nähdäkseni mm. siinä, että tosiasioita ei kunnioiteta edes oman uskonnon kulttuuripiirin sisällä. Katolisuudessa taas taivaallisia ihmeitäkään ei kielletä, eikä salaillakaan. Aidot hengelliset etsijät saavat tietoa ja voivat ajatella itsekin. Tarkoitan nyt esimerkiksi kuuluisaa Fatiman ilmestystä.

Mitään oikoteitähän taivasmaailmoihin ei ole. Ei se ihan niin mene, että "kun minä uskon, niin siinä on avain Taivaan porttiin ja ikuiseen Taivaaseen pääsyyn".

Kaikenlainen filunkipeli ja huijaaminen on nykyään niin yleistä, että aika harva taitaa uskoa siihen "kaiken näkevään ja tietävään Jumalaankaan".

Lue lisää

Pelkoon, pelotteluun, moraalisaarnaamiseen ja tuomitsemiseen perustuvat uskonnot eivät ole terveellä pohjalla, eikä sellaiset jotka tarjoaa syntiä kannettavaksi jopa imeväisen pikku hartioille.

Sellaista käskyttämistä seuraa vastareaktio. Vahva omatoiminen ihminen saattaa ottaa tuon käskyttämisen puhtaasti kettuiluna, jossa aliarvioidaan hänen oma ajattelukyky ja äly. Siitä tuomion ilmapiiristä sitten vielä pitäisi maksaa.

Opettavainen, ymmärtäväinen, kannustava ja lämminhenkinen sanoma menee paljon paremmin perille, kuin syntien voivottelu ja tekoitku kirkossa.

Nykyaikainen hyvä valmentaja urheilussakin asettuu valmennettavansa maailmaan tasavertaisesti ihmisenä, mutta kokeneempana lajista ja he etsivät yhdessä tälle yksilölle ne parhaat keinot miten pärjätä ja kehittyä tulevaisuudessa.

Minä uskon sellaiseen luomiseen, joka on kuin lastenkasvatus. Eli annetaan eväät ja opit, autetaan alkuun ja lapsi siitä sitten jatkaa tavallaan omatoimisesti. Jos hän kovasti poikkeaa tieltä, niin autetaan hänet siihen takaisin.

Korkeampi kaitsijia lienee olemassa muodossa tai toisessa, mutta asialla ei ole paljoakaan tekemistä Raamatun kanssa.

Anonyymi kirjoitti:

Ilmestykset ovat hyvä esimerkki. Ei tunneta luterilaisuudessa, eivätkä näytä luterilaisia kiinnostavankaan minkä olen havainnut , kun olen vuosien mittaan joitain keskusteluja availlut aiheesta. Ja lisäksi Norjassa paheksuttiin luterilaisen kirkon taholta prinsessan enkeliharrastusta, josta tämä kertoi avoimesti julkisuudessa. Onko se nyt sitä kauheaa New Agea sitten, jos joku kommunikoi enkelien kanssa, vai mistä penseä suhtautuminen?

Lue lisää

Hmm, ymmärrän mitä ajat takaa, on totta että kaikki muu "henkisyys" poissuljetaan ja nähdään pahana, tai ainakin huuhaana. Itse olen luterilainen kuin myös sukuni(ortodokseja myös, itää) ja meidän suvussa on tapahtunut niin paljon paranormaaleja juttuja että ainakin meikeläiset uskovat niihin, oli luterilainen tai ei. Kumma muuten tuo enkelien "hylkiminen" vaikka enkelit ovat isossa osassa koko uskontoa. (ja heiltä voi pyytää apua)

Höpsistä! Anarkia kuuluu nuoruuteen. Ei se polvi pojasta muuten parane kuin kyseenalaistamalla kalkkisten näkemyksiä.

Minä kannustan nuorisoa kaikessa ja ihaillen huomaan että polvi paranee niin pojista kuin tytöistäkin. Nykynuoret on 10 vuotiaina valveentuneempia kuin meikäläiset oli 20 vuotiaana.

Se ei ole niiden skidien vika, jos kotona on surkeat kasvattajat. He tarvitsevat vaan paremman auktoriteetin opastamaan oikeaan suuntaan.

Mopopojat kun päristelee ostarilla niin minä näytän niille että "hanaa pojat", päristelkää niin perkeleesti nyt, kun se nuoruus loppuu aikanaan ja sitten ei enää päristellä samalla nuoruuden innolla.

Sitä varten on ELY-keskukset ja kaupunkien tekniset virastot, että ne putsaa ne liikennemerkit. Saapahan joku työllistetty siinä samalla duunia.

Lyhimpiä sananlaskuja ja viisauksia on: "Nuori, elä nuorena"

HeIIäkoukku kirjoitti:

Höpsistä! Anarkia kuuluu nuoruuteen. Ei se polvi pojasta muuten parane kuin kyseenalaistamalla kalkkisten näkemyksiä.

Minä kannustan nuorisoa kaikessa ja ihaillen huomaan että polvi paranee niin pojista kuin tytöistäkin. Nykynuoret on 10 vuotiaina valveentuneempia kuin meikäläiset oli 20 vuotiaana.

Se ei ole niiden skidien vika, jos kotona on surkeat kasvattajat. He tarvitsevat vaan paremman auktoriteetin opastamaan oikeaan suuntaan.

Mopopojat kun päristelee ostarilla niin minä näytän niille että "hanaa pojat", päristelkää niin perkeleesti nyt, kun se nuoruus loppuu aikanaan ja sitten ei enää päristellä samalla nuoruuden innolla.

Sitä varten on ELY-keskukset ja kaupunkien tekniset virastot, että ne putsaa ne liikennemerkit. Saapahan joku työllistetty siinä samalla duunia.

Lyhimpiä sananlaskuja ja viisauksia on: "Nuori, elä nuorena"

Lue lisää

Pidin sinua viisaana mutta en taida enää, tosissaan tsemppaat noita ihmisiä rääkkääviä kakaroita jotka vinguttavat modattuja pakoputkivammaisia potkumopojaan asuntojen edessä ja toreilla? Pitävät kokonaisia kortteleita hereillä kun penskojen "pitää saada nauttia nuoruudesta" mitäs väliä satojen unettomista öistä ja kuulovammoista. Toisekseen, ai nämä nykypäivän natiaiset muka valveutuneempia kuin sanotaan vaikka oma sukupolveni(90-luvun teini) ha, eihän nämä lapsoset edes tiedä omaa sukupuoltaan enää, pornoa kyllä netistä tuijotetaan silmät tirrillä ja paneskellaan jo lapsina, esikuvina toimii some"tähdet". Ah mikä valaistunut sukupolvi.

Anonyymi kirjoitti:

Pidin sinua viisaana mutta en taida enää, tosissaan tsemppaat noita ihmisiä rääkkääviä kakaroita jotka vinguttavat modattuja pakoputkivammaisia potkumopojaan asuntojen edessä ja toreilla? Pitävät kokonaisia kortteleita hereillä kun penskojen "pitää saada nauttia nuoruudesta" mitäs väliä satojen unettomista öistä ja kuulovammoista. Toisekseen, ai nämä nykypäivän natiaiset muka valveutuneempia kuin sanotaan vaikka oma sukupolveni(90-luvun teini) ha, eihän nämä lapsoset edes tiedä omaa sukupuoltaan enää, pornoa kyllä netistä tuijotetaan silmät tirrillä ja paneskellaan jo lapsina, esikuvina toimii some"tähdet". Ah mikä valaistunut sukupolvi.

Lue lisää

Minua ei laisinkaan kiinnosta minä sinä minua pidät, joten voit nuo lässytykset jättää jollekin muulle.

Kertoo aika paljon sinusta ettet pidä nuoria ihmisinä. Olisit käynyt koulusi kunnolla ja tehnyt uraa, niin sinun ei tarvisi asua lähiöalueilla, kun et kerta siellä viihdy.

Kaikki ei ole syntyneet kultalusikka suussa ja nuorilla virtaa testosteroni suonissa, aistit toimii täysillä ja eletään tunteella. Ei siinä aina järki päätä pakota.

Useimpia ongelmanuoria ei ole kasvatettu laisinkaan, joten he etsivät itseään pidempään kuin muut. Kuten sanoin, se ei välttämättä ole heidän vika. Tyhjän päältä ongelmalähiön jengiin, niin mitä siinä voi odottaa?

Valmennustehtävissä nuorten kanssa toimineena, olen huomannut että urheilu kasvattaa monia lapsia paremmin kuin vanhemmat. Siihen saa purettua energiaa, saa päämäärää ja tavoitteita, kehitys tuo hyvää mieltä ja siinä oppii sen että kukaan ei ole seppä syntyessään. Urheilu on hyvä pohja koko elämälle.

Yleistät aika rajusti kun kuvittelet että kaikki nuoret on tuollaisia kuin mainitsit. Tuon voi luokitella jo vahvasti misantropiaksi. Katkera ikäihminen on minusta paljon ikävämpi ihminen kuin yksikään energinen nuori.

Tilastokeskuksen ja VTT:n käyttämän laskentatavan (osuus päästöistä ilman LULUCF-sektoria) mukaan tieliikenne aiheuttaa Suomen kasvihuonekaasupäästöistä 19,1 prosenttia, josta henkilöautoliikenteen osuus on 10,4 %, kuorma-autoliikenteen 6,2 %, pakettiautoliikenteen 1,6 % ja linja-autojen 0,9 %.

Henkilöautoilu on siis vain yksi kymmenesosa kokonaispäästöistä, mutta maksaa silti suurimmat viulut veroina. Kehitysmaissa autoja on vähemmän suhteessa, jolloin niiden päästöt ovat kokonaispäästöistä vain parin prosentin luokkaa. Teollisuus on paljon suuremmassa roolissa kaikkialla.

Quanoa pukkaa...