Suomalainen kasvatus ja tahaton mikroagressio/erilaisuuden hyväksyminen

Tulipa mieleeni tällainen asia kun suomalaisessa kasvatuksessa opetetaan lapsia hyväksymään erilaisuus. Ihmiset ovat hyväksyneet ja kasvaneet siihen että on erilaisia ihmisiä .
Ihmiset kuitenkin ovat luonnostaan utelijaita ja kiinnostuneita erillaisuudesta MUTTA.
Et voikaa kysyä toiselta ihmiseltä miksi hän on erilainen koska se on mikroaggressiota koska toinen ihminen tuntee itsensä silloin erilaiseksi ja se voi loukata häntä.
Esim. pienet lapset voi tarhassa kysyä miksi toinen on erilainen ja kun se on kerrottu on asia ok.
Aikuiset voivat myös kysyä tarkoittamatta mitään pahaa mistä toinen ihminen on peräisin jos ihonväri on eri tai jotain muuta vastaavaa. Vaikka tämä ihminen puhuisikin suomea. Taas mikroagressiota.
Mielestäni tässä tuleekin se ristiriita kun suomessa opetetaan hyväksymään erilaisuus mutta ihmiset jotka ovat ns.erilaisia , eivät jotenkin siedä sitä omaa erillaisuuttaan vaan ikäänkuin haluavat olla samanlaisia , mikä on mielestäni aika hämmentävää.
Jos ihmisen juuret ovat vaikka jostain kaukaa tai läheltäkin niin omista juuristan kuuluu olla ylpeä , vaikka olisi itse syntynyt suomessa.
Siinä on kuitenkin iso ero jos ihminen on ns.kantasuomalainen , on suomalainen kasvatus ja kulttuuri , suomalainen sielu , ajattelutapa. Perinteet ym. Ja ihan sama minkä toisen maan kantamaalaiseen vertaa niin kyllä me olemme erilaisia kaikki. Miksi se on niin vaikeaa hyväksyä?
Edes kahta samanlaista ihmistä ei ole vaikka olisivat samassa perheessä syntyneet.