Näitä ketjuja läpilukiessa yksi vanha ajatus on uudelleen tullut mieleen : paraateja on pidetty ja kunniamerkkejä jaettu hyökkäysten ja valloitusten johdosta , käskyn antajia ylistetään ja "asiansa puolesta kaatuneita " kehutaan...ikäänkuin se olisi se ainoa oikea sankaruus ja ylistettävä..Mutta mahtaisikohan koskaan löytyä sellaista johtajaa joka pysähtyisi miettimään edes hetkeksi ja komentaisi joukkonsa takaisin omille rajoilleen , tunnustaisi sodan järjettömäksi ja pyytäisi anteeksi hyökkäystään ?
Ja mahtaisikohan vastapuoli taipua rauhaan ,varsinkaan jos joutui hyökkäyksen kohteeksi ilman omaa syytään ?
Ja mahtaisikohan vastapuoli taipua rauhaan ,varsinkaan jos joutui hyökkäyksen kohteeksi ilman omaa syytään ?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.