Siksihän riidat jatkuu..
Minä tässä revin teille sakramentti ja oppi kirjoja - sivu kerrallaan, panen tulen sivuihin, että näette tekstejänne, ja muistatte tapella eri tekstin kohdalla omat tappelut.
Kun sivut sitten loppuvat, olette tyhjän päällä, ehkä mieli lähtee etsimään Herraa ja sitten loppuu kristitty- pilkka-arvonimen kannatus - alkaa raamatullinen opetuslapseus. Mutta, sitä ennen, kirkkokunnat on Luciferin aikaansaama hajaannus, näin pääsi kirkkoihin sisälle.
Ulkoapäin ei saanut sitä hajotetua , mutta tuvanpuolelta kyllä.
Pannaan oppikirjat - sakaramentit ja porukka lukemaan niitä, ei niinkään kirjoituksia.
Yleisuskonnon sunnuntain auringonpalvonta - sen valossa hyvin on nähty tappaa - kristitty - toista kristittyä vastaan ja pidetään sunnuntaita - pakana pyhää.
Sanotaan sitä herran päiväksi - eli tuomion päiväksi. Sopii erittäin hyvin teidän lepopäivänne määreeksi. Tuomio - riita ja kristitty.
Opetuslapseus lähtee ElämänHerran pöydältä - Sana opettamassa ja lepopäivä opettaa - sapatissa. "Kaikki oli sangen hyvä" ja se levoksi siunattiin Herran kansalle.
Nähtäisiin, että Jumalan on maa - Jumalan on kaikki - ja siinä on se lepo- eli juuri Sapatin Herra - Jeesus on levon lähde ja tie lopulliseen sapatin lepoon.
Eli sana sapatti on Pyhyyden puolen määritelmä, mihin tämänpuoleisuuden selittelijät eivät pääse kiinni. Jumala pyhitti ja antoi Adamia varten.
Ja näin pakanallisuus uskonnossa, PITI ottaa korvausopit määränpääksi, korvaus pyhät ja korvaus sunnuntai - valhejuutalaisuuden keulakuvaksi ja kirkkohistorian mukaan auringonpalvoja - toi piispojen kautta meille tämän riitojen kentän - lähde on Lucifer - hyvän ja pahantiedon puulla. "Onko Jumala sanonut" ja me pakanana - huudamme, ei ole sanonut, me pidämme omat pyhät ja olemme niitä kristittyjä.
Pidämme ristinrakentamisesta yltäkyllin ja veljien kohdalla kruunaamme piikkikruunuin, syljemme ruoskimme uskonnollisesti ja pyrimme lyömään ristille, apuna sakramentit ja kirkolliset oppimääreet. -olemme oikeassa- ....
Minä tässä revin teille sakramentti ja oppi kirjoja - sivu kerrallaan, panen tulen sivuihin, että näette tekstejänne, ja muistatte tapella eri tekstin kohdalla omat tappelut.
Kun sivut sitten loppuvat, olette tyhjän päällä, ehkä mieli lähtee etsimään Herraa ja sitten loppuu kristitty- pilkka-arvonimen kannatus - alkaa raamatullinen opetuslapseus. Mutta, sitä ennen, kirkkokunnat on Luciferin aikaansaama hajaannus, näin pääsi kirkkoihin sisälle.
Ulkoapäin ei saanut sitä hajotetua , mutta tuvanpuolelta kyllä.
Pannaan oppikirjat - sakaramentit ja porukka lukemaan niitä, ei niinkään kirjoituksia.
Yleisuskonnon sunnuntain auringonpalvonta - sen valossa hyvin on nähty tappaa - kristitty - toista kristittyä vastaan ja pidetään sunnuntaita - pakana pyhää.
Sanotaan sitä herran päiväksi - eli tuomion päiväksi. Sopii erittäin hyvin teidän lepopäivänne määreeksi. Tuomio - riita ja kristitty.
Opetuslapseus lähtee ElämänHerran pöydältä - Sana opettamassa ja lepopäivä opettaa - sapatissa. "Kaikki oli sangen hyvä" ja se levoksi siunattiin Herran kansalle.
Nähtäisiin, että Jumalan on maa - Jumalan on kaikki - ja siinä on se lepo- eli juuri Sapatin Herra - Jeesus on levon lähde ja tie lopulliseen sapatin lepoon.
Eli sana sapatti on Pyhyyden puolen määritelmä, mihin tämänpuoleisuuden selittelijät eivät pääse kiinni. Jumala pyhitti ja antoi Adamia varten.
Ja näin pakanallisuus uskonnossa, PITI ottaa korvausopit määränpääksi, korvaus pyhät ja korvaus sunnuntai - valhejuutalaisuuden keulakuvaksi ja kirkkohistorian mukaan auringonpalvoja - toi piispojen kautta meille tämän riitojen kentän - lähde on Lucifer - hyvän ja pahantiedon puulla. "Onko Jumala sanonut" ja me pakanana - huudamme, ei ole sanonut, me pidämme omat pyhät ja olemme niitä kristittyjä.
Pidämme ristinrakentamisesta yltäkyllin ja veljien kohdalla kruunaamme piikkikruunuin, syljemme ruoskimme uskonnollisesti ja pyrimme lyömään ristille, apuna sakramentit ja kirkolliset oppimääreet. -olemme oikeassa- ....
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tarkastellaanpa kristillisen seurakunnan historiaa ja tutkitaan niin kutsuttua korvausteologiaa.
Jotkut kutsuvat sitä liittoteologiaksi.
Korvausteologia määritellään yksinkertaisesti näin: "Seurakunta on Israel." "Seurakunnasta on tullut Israelin saamien lupausten laillinen perijä."
"Juutalaiskansalla ei siis nykyään ole sen kummempaa merkitystä kuin muillakaan kansanryhmillä esimerkiksi Aasiassa, Afrikassa,
Euroopassa ja Amerikassa."
Yksi määritelmä sanoo näin:
"Elleivät juutalaiset tee parannusta, tule Jeesuksen uskoon, käänny kristityiksi ja liity seurakuntaan, heillä ei ole paikkaa eikä tulevaisuutta Jumalan lupauksissa ja liitossa."
"Israel ja juutalaiset on heitetty pois, ja he ovat menettäneet ensisijaisen asemansa Jumalan tarkoituksissa."
Korvausteologia tunnetaan myös liittoteologiana.
Sillä saattaa olla muitakin nimiä.
Korvausteologia on ennen kaikkea allegorisoinnin tuotosta.
Seurakunta on tulkinnut sillä tavalla Raamattua isossa osassa historiaansa Korvausteologia opettaa, että seurakunnasta on nyt tullut Israel.
Israel ei enää ole sen merkittävämpi Jumalan silmissä ja sydämessä
kuin mikään muukaan sekulaari maa.
Henkilö, joka allegorisoi raamatuntekstiä, ei välitä sanojen
kirjaimellisesta merkityksestä. Häntä kiinnostaa vain kätketty merkitys sanojen takana, "ylihengellisyys".
Allegorisointi on raamatuntekstien tulkintaa, jossa yksityiskohdista etsitään "syvempää hengellistä merkintää".
Eräs henkilö oli tutkinut lehdistöä ja toi esiin seuraavan sitaatin.
Lehdissä sanottiin näin: -
"Ensinnäkin on virhe ylistää israelilaisia Jumalan valituksi kansaksi." Näin sanovat evankelikaalisen seurakunnan johtajat nykyään.
Se on yksi ongelmista.
Ongelma ei ole vain vanhan koulukunnan tunnustuskunnissa ja vuosisatoja vanhoissa seurakunnissa ja kirkoissa.
Käsitys on nykyään yleinen monissa evankelikaalisissa ja karismaattisissa seurakunnissa ja johtajien lausunnoissa. Toinen sitaatti:
"Asteittain avautuva ymmärrys raamatunteksteistä tekee selväksi, että Jumalalla on vain yksi kansa, seurakunta." Israelille ei ole siis sijaa.
Siirrytään sitten tutkimaan seurakunnan ja kirkon historiaa sekä korvausteologiaa ja antisemitismiä, jotka ovat lävistäneet kristikuntaa vuosisatojen ajan ja vaikuttavat yhä.
Monet kansojen kristityt ovat tulkinneet juutalaistemppelin ja Jerusalemin tuhoamisen 70 jKr. merkiksi siitä, että Jumala hylkäsi juutalaiset, koska Jeesus ristiinnaulittiin Jerusalemissa.
Siten Jumalan lupaukset olisi suunnattu vain seurakunnalle ja kristityille.
Hadrianuksen kukistaman toisen juutalaiskapinan (133―135) jälkeen
teologinen ja poliittinen valta siirtyi Jerusalemin juutalaisen, messiaanisen seurakunnan johtajilta, jotka olivat ensimmäisen seurakunnan messiaanisia johtajia.
Valta siirtyi kansojen kristittyjen johtajien keskuksiin esimerkiksi Aleksandriaan, Roomaan ja Antiokiaan.
Se sai varhaiset kirkkoisät antamaan juutalaisvastaisia ja antisemitistisiä lausuntoja, kun kristikunta alkoi repiä irti juutalaisia juuriaan evankeliumista ja varhaisista juutalaisuskovista Israelissa.
Luemme esimerkiksi Barnabaan kirjeestä (100 jKr.)
Tämä on eri Barnabas kuin Uudessa testamentissa mainittu Barnabas.
Kirjeen mukaan Jumalan lupaukset eivät enää kuulu juutalaisille.
"Pitäkää vaari itsestänne älkääkä olko niin kuin jotkut, jotka lisäävät syntitaakkaa ja sanovat: 'Liitto on sekä heidän että meidän.' He ovat menettäneet sen."
Korvausteologian hitusia on nähtävillä jo Markionin kirjoituksissa 160 jKr.
Markion pyrki puhdistamaan seurakuntaa "vaarallisista juutalaisista virhekäsityksistä ja vaikutuksista". Juutalaisvastaisia asenteita hiipi varhaisten kirkkoisien ajatteluun ja kirjoituksiin.
Heistä yksi oli Irenaeus. Hän kirjoitti 180 jKr.: "Juutalaiset hylkäsivät Jumalan Pojan ja ajoivat Hänet pois, kun he tappoivat hänet. Siksi Jumala on ihan oikein hylännyt heidät ja antanut heidän hedelmänsä viinitarhan ulkopuolella oleville."
nimet voit tarkastaa historiankirjoista, että he todella olivat olemassa.
Irenaeus kirjoitti vuoden 181 jKr. tienoilla: "Ne, jotka ylpeilevät kuuluvansa Jaakobin huoneeseen ja Israelin kansaan, ovat menettäneet perintöosuutensa Jumalan armoon."
Missä niin sanotaan Raamatussa? Nämä olivat varhaisia kirkkoisiä.
Tuottelias kirjoittaja Origenes perusti korvausteologiansa allegorisen tulkinnan varaan vuonna 250 jKr.
Esimerkiksi Matt. 15:24:ssä sanotaan, että Jeesus lähetettiin Israelin huoneen kadonneiden lammasten luo. Origenes väitti, etteivät nämä kadonneet lampaat ole juutalaisia!
Hän sanoi, että he olivat kristittyjä, jotka kuuluivat taivaalliseen Israeliin.
Ajan myötä tällaisista asenteista tuli avoimen antisemitismin perusta kristikunnan joillakin sektoreilla. Kaikki juutalainen torjuttiin yrityksenä kaataa ja juutalaistaa seurakunta. Alkuseurakunta oli kiistämättä ytimiään myöten juutalainen.
Kristillinen kirkko kuvasi sitä silloin "alkukantaiseksi, sivistymättömäksi jäänteeksi muinaisesta pakanallisesta
Vuonna 325 jKr. Konstantinus kutsui koolle Nikean kirkolliskokouksen. Rooman keisari Konstantinus palvoi aurinkojumalaa.
Oletettavasti hän kääntyi muodollisesti kristinuskoon. Hänen hallituskauttaan leimasi liitto pakanauskontojen kanssa. Hän luultavasti vainosi enemmän ihmisiä kuin vainottiin minään muuna ajanjaksona Jerusalemin tuhon jälkeen. Kristityt vainosivat satojatuhansia muita kristittyjä. Kristityt tappoivat kristittyjä.
Ensimmäisellä vuosisadalla Nikean kirkolliskokouksen jälkeen pakanallisuus nousi Rooman valtakunnassa.
Konstantinus synkronoi Rooman pakanauskonnon ja kristinuskon voittaakseen kansanjoukot puolelleen. Vain vuosi Nikean kirkolliskokouksen koollekutsumisen jälkeen Konstantinus määräsi oman poikansa Crispuksen teloitettavaksi.
Myöhemmin hän teloitutti vaimonsa Faustan kuumassa vedessä. Sitten hän ruoskitutti sisarensa pojan kuoliaaksi ja määräsi sisaren miehen kuristettavaksi. Tämä oli Konstantinus, jota kristityt tukivat.
Kun Konstantinus kutsui koolle ensimmäisen yleisistunnon Nikean kirkolliskokouksessa vuonna 325 jKr., antisemitismi oli laajalle levinnyttä seurakunnassa. Nikean kirkolliskokoukseen osallistui 318 piispaa, joista yksikään ei ollut juutalainen. Ensimmäinen edikti puolsi "auringon päivän" eli sunnuntain asettamista.
Edikti annettiin Nikean kirkolliskokouksessa. Tähän asti niin kristityt kuin juutalaisetkin viettivät lepopäivää juutalaisena sapattina Raamatun käskyn mukaisesti yhtenä Herran juhlapäivänä. Se muutettiin Nikean kirkolliskokouksessa sunnuntaiksi, kuten me sitä nyt kutsumme.
Nikean teologinen juutalaisvastaisuus laski perustan - myöhempien kirkolliskokousten antisemitistisille päätöksille. Antiokian kirkolliskokous (341 jKr.) kielsi kristityiltä yhteisen pääsiäisenvieton juutalaisten kanssa.
Laodikean kirkolliskokous (300-l.) kielsi kristityiltä juutalaisen, raamatullisen sapatin vieton. Jotkut kristityt olivat pyhittäneet lauantain ja sunnuntain. Se kiellettiin. Juutalaisilta ei saanut ottaa vastaan matsa-leipää, eikä juutalaisia juhlia saanut viettää.
Muutos oli radikaali niin Israelille kuin kristikunnallekin.
Israel karkotettiin maasta, ja se asui diasporassa, hajallaan. Juutalaiset ovat alkaneet palata Israeliin vasta sadan viime vuoden aikana. Sen myötä on käynyt ilmi, että kristikunta on ajautunut kauas juutalaisilta juuriltaan.
Korvausteologia on allegorisoinnin tuotosta. Se on myös hirvittävää historiaa, jota juutalaiskansa on kohdannut, kun kirkko vainosi juutalaisia.
Augustinus (354―407) piti kristinuskon totuuden jumalallisena osoituksena, että juutalaisten nöyryytys oli kirkon voitto synagogasta.
Johannes Khrysostomos (354―407) oli kreikkalainen teologi ja Konstantinopolin arkkipiispa.
Hänen liturgioitaan ja rukouksiaan luetaan yhä ortodoksikirkossa.
Hän piti kahdeksan tuhoisaa saarnaa Antiokian kirkossa. Saarna 7 jae 1:
"Vihaan juutalaisia, koska heillä on laki ja he loukkaavat sitä."
Hän kutsuu juutalaisia murhaajiksi, tuhoajiksi ja riivatuiksi. "He osaavat vain tyydyttää nielunsa, juopua, tappaa ja silpoa toisiaan." Hän lausui: "Koska tapoitte Kristuksen ja vuodatitte kallista verta, ei ole enää ennalleenasettamista, armoa eikä puolustusta.
Olette tehneet äärimmäisen rikkomuksen. Siksi teitä nyt rangaistaan ankarammin kuin koskaan. Ei Jumala muuten olisi kääntänyt teille selkäänsä niin täysin."
Khrysostomos ja muut kirkon teologit ovat muovanneet kristittyjen asenteita vuosisatojen ajan, ja se jatkuu yhä. Ja ajatella, hänestä tehtiin pyhimys!
Kun tultiin 600-luvulle, Messiaan uskoon tulevat juutalaiset pakotettiin sanoutumaan irti juutalaisesta taustastaan ja perinnöstään, ennen kuin heidät suostuttiin kastamaan.
Visigoottien julistus v. 680―687: "Hylkään kaikki juutalaisuuden riitit.
Inhoan sen juhla-aikoja ja opinkappaleita, joita aiemmin kunnioitin. En vastedes osallistu mihinkään sen riittiin enkä juhlaan enkä entisen erheeni tapoihin. Täten lupaan, etten ikinä enää palaa taikauskon oksennukselle."
Ristiretkeläiset täällä Jerusalemissa kokosivat juutalaisista valtaosan ja ahtoivat heidät suureen puusta rakennettuun synagogaan.
He lukitsivat ovet ja polttivat synagogan maan tasalle laulaen: "Kristus, palvomme Sinua." Nämä olivat ristiretkeläisiä. Siksi en ikinä suosittele, että evankelistat tai uskovat nimeäisivät kokouskampanjoitaan "ristiretkiksi" . Sanassa on erittäin ikävä vivahde juutalaisille ja muille, jotka kaatuivat ristiretkeläisten miekkaan.
Martti Luther oli alussa myötämielinen juutalaisia kohtaan. Hän uskoi uskonvanhurskaussanoman vetoavan juutalaisiin.
Kun juutalaiset eivät kääntyneetkään kristinuskoon, Luther katkeroitui heitä kohtaan.
Sen seurauksena hän alkoi halveksia heitä katolisen kirkon tapaan.
Luther puhui sen puolesta, että juutalaiset karkotettaisiin Saksasta. Hän rohkaisi tuhoamaan synagogia. Hän sanoi, että juutalaisten uskontokirjat pitäisi polttaa.
Lutherin kirjanen "Juutalaisista ja heidän valheistaan" julkaistiin v. 1543.
Siinä hän kirjoittaa: "Ensiksi kaikki synagogat pitää polttaa. Kaikki, mitä jää jäljelle, pitää haudata, ettei kukaan pysty näkemään kiveä eikä kekälettäkään. Juutalaisten rukouskirjat pitää hävittää. Juutalaisten kodit pitää tuhota. Pääsy kaduille ja markkinoille pitää kieltää.
Heidät pitää määrätä pakkotyöhön ja pakottaa ansaitsemaan leipänsä hiellä.
He elävät tekemällä pahaa ja ryöstelemällä. He ovat petoja, jotka pitää ajaa pois kuin hullut koirat ikihyviksi." Adolf Hitler ja kolmas valtakunta oikeuttivat Lutherin opetusten ja sitaattien nojalla antisemitismin ja juutalaiskansan murhan.
Pahamaineisen Dachaun keskitysleirin portilla luki "tervehdys" juutalaisille:
"Olette täällä, koska tapoitte Jumalamme."
Käännetään tämä synkkä kristinuskon historia ympäri. Se on perustunut antisemitismiin ja korvausteologiaan.
Kirkon, seurakunnan ja kaikkien kuulijoiden täytyy sanoutua siitä irti ja tehdä siitä parannus nyt. Täytyy kitkeä pois kaikki antisemitismi. Täytyy kitkeä pois korvausteologian väärä oppi seurakunnan keskuudesta.
On ironista, että vain vuosisatoja aiemmin Messias itse on juutalainen.
Hän oli juutalainen ja on aina juutalainen. Juutalainen Messias, joka kuoli ja nousi kuolleista täällä Jerusalemissa, on sama juutalainen, joka palaa Jerusalemin kaupunkiin.
Raamatun kirjoittajat ja alkukristityt, messiaaniset, olivat juutalaisia.
Ensimmäinen seurakunta oli juutalainen Jerusalemissa.
Ensimmäiset lähetyssaarnaajat Israelista olivat juutalaisia.
Seurakunnan johtajien ensimmäinen neuvosto eli Paavali, Barnabas, Pietari, Jaakob ja muut sekä apostolit olivat juutalaisia.
Room. 9:3―5:ssä luetellaan asioita toisella tavalla. Paavali sanoo:
"Sillä minä soisin itse olevani kirottu pois [Messiaasta] veljieni hyväksi, jotka ovat minun sukulaisiani lihan puolesta, ovat israelilaisia: heidän on lapseus ja kirkkaus ja liitot ja lain antaminen ja jumalanpalvelus ja lupaukset; heidän ovat isät, ja heistä on [Messias] lihan puolesta, hän, joka on yli kaiken, Jumala, ylistetty iankaikkisesti, amen!"
Ensinnäkin he ovat israelilaisia, joille Jumala antoi nämä lupaukset.
Toiseksi he ovat Jumalan adoptoimia lapsia.
Kolmanneksi, heillä on Herran kirkkaus, ja
neljänneksi, liitot, Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin liitot.
Viidenneksi heille on annettu toora, kirjoitettu laki, Mooseksen opetus.
Kuudenneksi he olivat tosi jumalanpalveluksen toimittajia.
Seitsemänneksi heille annettiin Jumalan lupaukset, ja he ovat antaneet ne puolestaan teille kaikille.
Kahdeksanneksi heidän ovat isät Aabraham, Iisak ja Jaakob. Heidät on haudattu Hebroniin, Israeliin.
Yhdeksänneksi heistä on Messias, Jeshua, inhimilliseltä puoleltaan. "Jeshua" merkitsee hepreaksi: "pelastus". Heistä on Jeshua, Messias, lihan puolesta. Ilman juutalaisia meistä uskovista kukaan ei olisi tässä tänään.
Room. 11:ssä Jumala toi ilmi juutalaisen hengellisen pelastuksen.
Juutalainen apostoli Paavali, hepreaksi Shaul, varoitti kansojen kristittyjä, ettei näiden pidä ylpeillä asemallaan. Hän sanoi, että Jumala tahtoo kansojen kristittyjen herättävän juutalaisissa kateutta seurakunnan ja Jumalan suhdetta kohtaan.
Ikävä kyllä kristillinen antisemitismi, korvausteologia ja kristikunta historiassa on ajanut juutalaiset täysin päinvastaiseen suuntaan.
Paavali sanoo Room. 11:18:ssa: "...älä ylpeile oksien rinnalla; - mutta jos ylpeilet, niin et sinä kuitenkaan kannata [juutalaista] juurta, vaan juuri kannattaa sinua." J. 20―21:
"Älä ole ylpeä, vaan pelkää. Sillä jos Jumala ei ole säästänyt luonnollisia oksia, ei hän ole säästävä sinuakaan."
Paavali paljastaa totuuden, että kaikki israelilaiset lopunaikoina pelastuvat, kun heidän Messiaansa Jeshua palaa tuomaan heille anteeksiannon.
Room. 11:25―27: -
"Sillä minä en tahdo, veljet ― ettette olisi oman viisautenne varassa pitää teitä tietämättöminä tästä salaisuudesta, että Israelia on osaksi kohdannut paatumus hamaan siihen asti, kunnes pakanain täysi luku on sisälle tullut ja niin kaikki Israel on pelastuva."
J. 28: "Evankeliumin kannalta he kyllä ovat vihollisia teidän tähtenne, mutta valinnan kannalta he ovat rakastettuja isien tähden.
Sillä ei Jumala armolahjojansa ja kutsumistansa kadu."
On erittäin tärkeää ymmärtää Jumalan tarkoitukset Israelia kohtaan. Siksi voimme sanoa ja lukea Raamatusta Jumalan lupauksia juutalaiskansaa ja Israelin maata kohtaan.
Muista, mitä luimme aiemmin 1. Moos. kirjasta. Muistetaan myös, mitä sanotaan Jer. 16:14―16:ssa lopunajoista. "Sentähden, katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin ei enää sanota: 'Niin totta kuin Herra elää, joka johdatti israelilaiset Egyptin maasta',
vaan: 'Niin totta kuin Herra elää, joka johdatti israelilaiset pohjoisesta maasta ja kaikista muista maista, joihin hän oli heidät karkoittanut'. Sillä minä palautan heidät heidän omaan maahansa, jonka minä annoin heidän isillensä."
Tämä on Jumalan Sanaa. Se, mikä oli totta silloin, on totta edelleen.
Jer. 16:16: "Katso, minä käsken tulemaan monta kalastajaa, sanoo Herra, ja ne heitä kalastavat, ja sen jälkeen minä käsken tulemaan monta metsästäjää, ja ne heitä metsästävät kaikilta vuorilta ja kaikilta kukkuloilta ja kallioiden rotkoista."
Vaikka joidenkin radikaalien uskontojen nimissä kulkee metsästäjiä
Koraanin oppien innoittamana juutalaisia ja kristittyjä vastaan, Jumala täyttää Sanansa, kuten Hän lupasi ja sanoi satoja kertoja profeettojen kautta lopunaikoina.
Luetaan vielä sanat Matt. 25:stä. Jeshua asettaa tärkeän periaatteen koko seurakunnalle.
Matt. 25:31: "Mutta kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja kaikki enkelit hänen kanssaan, silloin hän istuu kirkkautensa valtaistuimelle.
Ja hänen eteensä kootaan kaikki kansat, ja hän erottaa toiset toisista, niinkuin paimen erottaa lampaat vuohista. Ja hän asettaa lampaat oikealle puolelleen, mutta vuohet vasemmalle.
Silloin Kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: 'Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti.
Sillä minun oli nälkä, ja te annoitte minulle syödä; minun oli jano, ja te annoitte minulle juoda; minä olin outo, ja te otitte minut huoneeseenne; minä olin alaston, ja te vaatetitte minut; minä sairastin, ja te kävitte minua katsomassa; minä olin vankeudessa, ja te tulitte minun tyköni.'
Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle sanoen: 'Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä ja ruokimme sinua, tai janoisena ja annoimme sinulle juoda? Ja milloin me näimme sinut outona ja otimme sinut huoneeseemme, tai alastonna ja vaatetimme sinut?
Niin Kuningas vastaa ja sanoo heille: 'Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle'."
Kun osoitamme rakkautta juutalaisille ja käännämme antisemitismin historian seurakunnassa ja antisemitismin kautta juurrutetun korvausteologian kautta kristillisen historian vuosisatojen, kun kitkemme sen ja korvaamme sen Jumalan Sanan tosi teologialla, "Minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat, mutta kiroan niitä, jotka sinua kiroavat," pystymme kansoina, juutalaisina ja kansojen kristittyinä, yksi Messiaassa, astumaan täyteen perintöön, jonka saimme Hänen liittolupauksissaan juutalaisille ja kaikille meille, jotka uskomme Jeshuaan Messiaaseen.
Tämä on Jumalan Sanaa. Se, mikä oli totta silloin, on totta edelleen.
Jer. 16:16: "Katso, minä käsken tulemaan monta kalastajaa, sanoo Herra, ja ne heitä kalastavat, ja sen jälkeen minä käsken tulemaan monta metsästäjää, ja ne heitä metsästävät kaikilta vuorilta ja kaikilta kukkuloilta ja kallioiden rotkoista."
Vaikka joidenkin radikaalien uskontojen nimissä kulkee metsästäjiä
Koraanin oppien innoittamana juutalaisia ja kristittyjä vastaan, Jumala täyttää Sanansa, kuten Hän lupasi ja sanoi satoja kertoja profeettojen kautta lopunaikoina.
Luetaan vielä sanat Matt. 25:stä.
Jeshua asettaa tärkeän periaatteen koko seurakunnalle.
Matt. 25:31: "Mutta kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja kaikki enkelit hänen kanssaan, silloin hän istuu kirkkautensa valtaistuimelle. Ja hänen eteensä kootaan kaikki kansat, ja hän erottaa toiset toisista, niinkuin paimen erottaa lampaat vuohista.
Ja hän asettaa lampaat oikealle puolelleen, mutta vuohet vasemmalle.
Silloin Kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: 'Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti.
Sillä minun oli nälkä, ja te annoitte minulle syödä; minun oli jano, ja te annoitte minulle juoda; minä olin outo, ja te otitte minut huoneeseenne; minä olin alaston, ja te vaatetitte minut; minä sairastin, ja te kävitte minua katsomassa; minä olin vankeudessa, ja te tulitte minun tyköni.'
Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle sanoen: 'Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä ja ruokimme sinua, tai janoisena ja annoimme sinulle juoda? Ja milloin me näimme sinut outona ja otimme sinut huoneeseemme, tai alastonna ja vaatetimme sinut?
Niin Kuningas vastaa ja sanoo heille:
'Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle'."
Kun osoitamme rakkautta juutalaisille ja käännämme antisemitismin historian seurakunnassa ja antisemitismin kautta juurrutetun korvausteologian kautta kristillisen historian vuosisatojen, kun kitkemme sen ja korvaamme sen Jumalan Sanan tosi teologialla, "Minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat, mutta kiroan niitä, jotka sinua kiroavat," pystymme kansoina, juutalaisina ja kansojen kristittyinä, yksi Messiaassa, astumaan täyteen perintöön, jonka saimme Hänen liittolupauksissaan juutalaisille ja kaikille meille, jotka uskomme Jeshuaan Messiaaseen.