"Politiikan" teon psykologiaa

Puolueellinen mieli näkee tosiasiat enemmän tai vähemmän heikosti, asenteidensa ja vaikutelmiensa suodattamana ja niiden lävitse. Se ei koe tosiasioita ja todellisuutta ensisijaisen tärkeäksi, vaan pyrkii korostamaan itseään saavuttaakseen aineellista tai muuta hyötyä
ja etua.

Sitoutuminen ja samaistuminen johonkin ryhmään voi johtaa joskus siihen, että totuuden ja oikeudenmukaisuuden sijaan puolustetaankin
vain omia ja omaan ryhmään kuuluvien etuja.

Yksisilmäisen puolueellisen mielen omaava henkilö ajaa vain omia-, ja omien - ,esimerkiksi jonkin ryhmän etuja - tosiasioista, kokonaisuuden edusta ja oikeudenmukaisuudesta välittämättä.

Puolueellisuus voi johtaa - ja usein johtaakin väärinkäytösten ja rikosten hyväksymiseen omaan ryhmään kuuluvilta, vaikka muuten saatetaankin arvostella ja moralisoida toisten tekemisiä.

Esimerkiksi lääkärit peittelevät virheitään - potilaan terveyden kustannuksella, ja tosiasiat sivuuttaen. Tällainen on mahdollista, koska lojaalius ja epäterve kollegiaalisuus on voimakasta lääkärikunnassa ja ajaa usein potilaan edun edelle.Ns. asiantuntijalääkärit ovat yleensä röyhkeän puolueellisia.

Itsetutkiskeluun ja aitoon rehellisyyteen kykenemättömille "peiliin" katsominen ja tosiasioiden - esimerkiksi omien virheiden rehellinen ja avoin tunnustaminen, on vaikeaa.
He pyrkivätkin usein syyllistämään, leimaamaan
ja mustamaalaamaan muita henkilöitä, eli löytämään syntipukkeja ja "pahaa" itsensä ulkopuolelta. Tällaista sanotaan pahan ulkoistamiseksi.

Puolueellisuuteen taipuvainen mieli on aina projektiivinen, eli heijastaa omia kielteisiä ominaisuuksiaan sopiviin kohteisiin - aina tarpeen mukaan. Esimerkiksi vallan tavoittelua ja oman edun tavoittelua nähdään sielläkin missä sitä ei ole ( =oman valtaongelman ulkoistaminen).

"Paha" on usein erittäin taitava naamioitumaan
ja taitavat teeskentelijät osaavat manipuloida kanssaihmisiään ja usein menestyvät erinomaiseti pyrkimyksissään, kuten esim vallan tavoittelussa. Oikeudenmukaisuudesta, puolueettomuudesta ja inhimillisyydestä he saattavat kyllä puhua oman etunsa tähden - mutta eivät kyseisiä arvoja käytännössä ja todellisuudessa kuitenkaan toteuta.

Sellaiset henkilöt, joissa itsessään ei ole juuri mitään kunnioitettavaa, eivät luonnollisesti osaa kunnioittaa kanssaihmisiäänkään.

Kuluvina aikoina monen tutuksi ja turvalliseksi kokema maailmankuva on murenemassa ja hajoamassa kokonaan (ja lopullisesti). Sellainen synnyttää väistämättä suurta epävarmuutta ja pelkoa.

Suurin järkytys onkin luultavasti kohdannut juuri edelläkuvatun kaltaisia ahdasmielisiä, ahneita ja puolueellisuuteen taipuvaisia henkilöitä.

Vain todella tietämättömät, sivistymättömät ja pelkurimaiset käyttävät vastuullista valta- asemaansa tietoisesti ja harkitusti väärin!

Jotain äärimmäisen kieroutunutta täytyy olla sellaisessa maassa, jossa mm.virkarikollisia suojellaan ja virkarikosten uhreja pyritään tietoisesti nujertamaan!