I Mooseksen Kirja 2:17 "Vain siitä puusta, joka antaa tiedon hyvästä ja pahasta, älä syö, sillä sinä päivänä, jona siitä syöt, olet kuoleman oma."
Raamattussa puhutaan jo alkumetreillä, kuinka paratiisi on täynnä kaikenlaista hyvää syötävää mutta kuinka paratiisin puista kaikki eivät ole terveellisiä. Todennäköisyys, kuinka helposti tuosta puusta ottaa ja maistaa on suoraan suhteessa ihmisen taipumukseen itse perisyntiin, mikä on meissä kaikissa. Ymmärtääkseen, mitä edellinen virke tarkoitti on lukijan pystyttävä välittömästi myöntämään, että tuo itse toteamus tuollaisen perisynnin olemassaolosta ihmisille on jo itsessään ojentuminen hyvän- ja pahantiedon puun hedelmiin niitä syödäkseen. Vaikka olisit käynyt kuinka monesti kirkossa ja sieluasi olisi salvottu ja Jumalaa palvottu -- tai vaikka et mitään palvoisikaan --, jos et ymmärrä tuota edellistä, olet kadotuksen oma.
Vaikka Raamattu onkin aika helvetin nerokas teos ja on taatusti tehty hyvä mielessä ja vaikka sen lukemattomat tekijät ovat aikojen saatossa aina vain parannelleetkin sitä -- osa henkensä urhoollisesti menettäen --, se silti on melkoinen ansa heikolle ihmiselle.
Uskovainen uskoo uskonsa olevan jotain enemmän kuin joukko sanoja. Uskovainen on vauras mies, joka ei luovu omaisuudestaan vaikka henki menisi. Myös se, joka uskoo totuuden voitavan kaivaa pelkin sanoin, flirttailee kuoleman kanssa. Se, että Se Mitä On voitaisiin kaikille jakaa kahtia sanoin on perkeleestä.
Raamattussakin varoitettiin tiedon puun hedelmien herkullisuudesta ja petollisuudesta. Uskovainen, joka kirkkoa rakentaa ja nuohoaa tuon kirjoitelman sanoja on juuri mässäilemässä hyvän- ja pahantiedon puun hedelmiä näkemättä, kuinka niiden muodostama kokonaisuus on vain pelkkä sanojen korttitalo. Ajatella tuota kaikkea rikkautta! Kaikki nuo sanat ja jumalan henkilökohtainen sähköpostiosoite! Äärimmäisten rikkauksien äärellä vauraan miehen on, todellakin, kovin vaikea päästää irti omastaan ja antaa tilaa sisäiselle taivaan valtakunnalle. Tuo neulansilmä on ahdas kulkea.
Vain rikas mies toivottaa kaikki eksyneet lampaat helvettiin salaa riemuiten heidän palostaan ja omasta pelastuksestaan. Tyo tyytyväisyys on Saatanan tervetulotoivotus kadotetulle piinaan. Vain todellista myötätuntoa osoittavat voivat nähdä, että taivasta ei edes voi tulla niin kauan, kun jossain on joku, joka jää sen auutudesta paitsi. Siksi kirkkouskovakin on vain ahneuden tekopyhä perikuva, joka tekee vain ja ainoastaan niin kuin itse saatanalle sopii.
Raamattussa puhutaan jo alkumetreillä, kuinka paratiisi on täynnä kaikenlaista hyvää syötävää mutta kuinka paratiisin puista kaikki eivät ole terveellisiä. Todennäköisyys, kuinka helposti tuosta puusta ottaa ja maistaa on suoraan suhteessa ihmisen taipumukseen itse perisyntiin, mikä on meissä kaikissa. Ymmärtääkseen, mitä edellinen virke tarkoitti on lukijan pystyttävä välittömästi myöntämään, että tuo itse toteamus tuollaisen perisynnin olemassaolosta ihmisille on jo itsessään ojentuminen hyvän- ja pahantiedon puun hedelmiin niitä syödäkseen. Vaikka olisit käynyt kuinka monesti kirkossa ja sieluasi olisi salvottu ja Jumalaa palvottu -- tai vaikka et mitään palvoisikaan --, jos et ymmärrä tuota edellistä, olet kadotuksen oma.
Vaikka Raamattu onkin aika helvetin nerokas teos ja on taatusti tehty hyvä mielessä ja vaikka sen lukemattomat tekijät ovat aikojen saatossa aina vain parannelleetkin sitä -- osa henkensä urhoollisesti menettäen --, se silti on melkoinen ansa heikolle ihmiselle.
Uskovainen uskoo uskonsa olevan jotain enemmän kuin joukko sanoja. Uskovainen on vauras mies, joka ei luovu omaisuudestaan vaikka henki menisi. Myös se, joka uskoo totuuden voitavan kaivaa pelkin sanoin, flirttailee kuoleman kanssa. Se, että Se Mitä On voitaisiin kaikille jakaa kahtia sanoin on perkeleestä.
Raamattussakin varoitettiin tiedon puun hedelmien herkullisuudesta ja petollisuudesta. Uskovainen, joka kirkkoa rakentaa ja nuohoaa tuon kirjoitelman sanoja on juuri mässäilemässä hyvän- ja pahantiedon puun hedelmiä näkemättä, kuinka niiden muodostama kokonaisuus on vain pelkkä sanojen korttitalo. Ajatella tuota kaikkea rikkautta! Kaikki nuo sanat ja jumalan henkilökohtainen sähköpostiosoite! Äärimmäisten rikkauksien äärellä vauraan miehen on, todellakin, kovin vaikea päästää irti omastaan ja antaa tilaa sisäiselle taivaan valtakunnalle. Tuo neulansilmä on ahdas kulkea.
Vain rikas mies toivottaa kaikki eksyneet lampaat helvettiin salaa riemuiten heidän palostaan ja omasta pelastuksestaan. Tyo tyytyväisyys on Saatanan tervetulotoivotus kadotetulle piinaan. Vain todellista myötätuntoa osoittavat voivat nähdä, että taivasta ei edes voi tulla niin kauan, kun jossain on joku, joka jää sen auutudesta paitsi. Siksi kirkkouskovakin on vain ahneuden tekopyhä perikuva, joka tekee vain ja ainoastaan niin kuin itse saatanalle sopii.
Vastaukset 2
Vanhimmat
massapostaus on syntiä.
Olisi eri asia, jos posti laitettaisiin alueille, minne se ei kuulu. Postaus koskee kyseisiä foorumeita. Se ei ole Massapostaus.