Moikka, ollut aika heikohko tilanne itellä koronan globaalin puhkeamisen jälkeen. Kehonpaino laski yli 20kg:llä, n. 190cm 81kg ja siitä menty pienimmillään 55kg. Noh, oon siitä huolimatta pyrkiny olemaan sillä mielellä että meen armeijaan nyt heinäkuussa, vaikka mielellistä ja fyysistä taakkaa löytyy rutkasti. Menettäny sen verta itseluottamustakin et ulkona ollessa tosi usein keho vapisee, ja mielentila kunto erittäin heikko.
Oon nyt muuttanut vähän ajatuskantaani että hankkisin sieltä armeijasta vapautuksen ja alan työstää itteäni mielummin siviilielämässä, ei vaan tunnu otolliselta mennä anorektikkona mettään, vaikka suuresti olen nyt puolustuskelpoisuutta kaivannut. Miten minun kantsisi lähtä ratkaisemaan asiaa, kenen lekurin kautta jne, kun palvelukseen vähän yli viikko
Kiitos etukäteen!
Oon nyt muuttanut vähän ajatuskantaani että hankkisin sieltä armeijasta vapautuksen ja alan työstää itteäni mielummin siviilielämässä, ei vaan tunnu otolliselta mennä anorektikkona mettään, vaikka suuresti olen nyt puolustuskelpoisuutta kaivannut. Miten minun kantsisi lähtä ratkaisemaan asiaa, kenen lekurin kautta jne, kun palvelukseen vähän yli viikko
Kiitos etukäteen!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Valitettavasti rupesit asiasta huolehtimaan aivan liian myöhään, sillä nyt ei ole muita järkeviä toimintamalleja kuin mennä palvelukseen ja kertoa siellä ensimmäisessä mahdollisessa tilanteessa ongelmasta yksikkösi terveydenhoitohenkilökunnalle ja esimiehelle.
Ei anorektikkoa voi metsään viedä. Sydän prakaa.
Menee pari viikkoa ilman fyysistä palvelusta, ja sinut vapautetaan asevelvollisuudesta ainakin toistaiseksi. Katsotaan uudelleen sitten kun olet parantunut. Lykkyä!
Itsensä työstö ei olekaan pahasta, sillä Herra tekee uutta.