Se muuttuu hetkessä joksikin huonoksi aina eikä sille näy loppua. Se on kuin jotain mille ei löydä vertauskuvaa surkeutensa takia. Ihan kuin olisi monia eri muotoja, missä tilassa olet kuin koekaniini kuvitellusta hyvästä, mitä se ei koskaan ole. Se on suoraan sanottuna joka kerta vain täyttä paskaa. Kuviteltua hyvää ja tarpeellista, vaikka se ei vastaa edes sillan alla asumista. Ihminen kun ei voi koskaan olla terve tai onnellinen ellei se elä elämäänsä täysin yksin ilman mitään ja ketään. Jos ihminen ei koskaan tunne kykyjään, kognitiivisiä taitoja, tunteitaan ja muita ihmisille tärkeitä ominaisuuksia omakseen, tai aidoiksi on se suoraan verrattuna kuin olisi kuollut.
Ihminen joka ei koskaan saanut elää onnellista elämää…
Ihminen joka ei koskaan saanut elää onnellista elämää…
Vastaukset 8
Vanhimmat
Höpöhöpö. Vikaa on vaan kokijan korvien välillä. Elämä on hienoa.
Niin se on, mutta jollei koe korvien välissä olevien tapahtuminen olevan sitä mitä itse haluaa elämältään, tai se ei täytä kokemuksiana hyvän elämän kriteerejä, niin on aivan sama onko niitä vai ei. Ihminen tietää tasan tarkkaan miten kokee tietyt tilanteet elämässä, ja jos ne muuttuvat suuntaan mitä ei tunnista omakseen, niin silloin se kaikki on vain pelkkää huonoa.
Elämä on tuomionalaista. Tämä maailma on tuomittu Ristillä, ettäs tiärät.
Rauhallista illanjatkoa, turvallista.
https://m.youtube.com/watch?v=4HUo7iopZ8g
Kyllä tuossa on perää. Ihmiskohtalo voi olla toiselle huonompi kuin toiselle.
Se ei todellakaan ole mikään myytti, tai muu uskomus, että perhosefekti kuittaa takaisin paremman elämän mitalla kaikille tasapuolisesti. Ne jotka saavat elää elämäänsä haluamallaan tavalla ovat onnellisia ja menestyvät, ne jotka eivät taas saa elävät jonkun kuvittellisessa hyvässä ja sitähän se ei silloin ole. Useimmiten jos ihminen tuntee olevansa jotain muuta mikä se oikeasti on se alkaa käyttämään huumeita ja muita päihteitä, koska se mitä ihminen kokee elämässään on niin huonoa ettei sitä voi selvin kestää. Sitä ei voi sen yksikertaisemmin selittää.
Joo mut on kyl ihanaakin vai mitä muru?
Ei ole, ei hiventäkään. Eipä oikein huonompaa voisi olla, tai siis hyvää ei ole koskaan ollutkaan siitä asti kun jokin muuttui. Se on vain niin, että kun ihminen elää tälläisessä tilassa sitä ei muuta halua kuin vetää päihteitä niin paljon ettei ymmärrä olevansa olemassa. Ihminen voi olla vain silloin tyytyväinen elämäänsä ja onnellinen, kun se on täysin oma itsensä ilman mitään ja ketään. Kaikki muu elämässä on turhaa. Kuvittelin hetken jo jonkin olevan paremmin, ei oolutkaan vaan samaa paskaa eri paketissa ja sen huomaa, se on todella surkeaa. Suunta ei sitten enää olekkaan mihinkään muuhun kuin loputon juominen ja päihteet, ja vaikka ketä sanoisi mitä niin on tämä sen verran surkeaa että mikä tahansa päihteistä johtuva sairauskin ja se olotila voittaa tämän milloin tahansa.
Liian suuria odotuksia. Kun elämä on alusta alkaen kohtalaisen ikävää ja harmaata vaellusta, likaista, mautonta ja väritöntä niin kohtalaisen pienetkin kohennukset siihen tuovat ilon hetkiä, toki satunnaisia mutta kuitenkin. Sellaiset taas joille on lapsesta asti rakennettu sitä elämää keskiluokkaisine normeineen ja siihen kuuluvine ihmissuhteineen voivat pettyä pahemman kerran kun se sattuukin jäämään haaveeksi ja jopa ihan päättää päivänsä katsoessaan että mikään muu ei ole elämisen arvoista. Vertailu on se helvetti johon ihminen sosiaalisuuttaan on tuomittu ja siksi tietty erillisyys muista suojelee itseä, ei pidä katsoa muita vaan elää omaa elämäänsä miten sen nyt parhaaksi järjestäneekään, löytää vain jokin mieli elämälleen vaikka miten järjetön.