Viki, mikä on sinun sotilasarvosi? Minkä arvoisena palvelit aikoinaan näissä erikoisjoukoissa?
Arvomerkki
Anonyymi
401093
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 40
Vanhimmat
Siis näissä Suomi24:n erikoisjoukoissa ?
myyrä kenraali
Nasu on erityisasiantuntija henkisissä sairauksissa, poikuuden säilyttämisessä, thaikkujen transsuissa ja elämänkoulusta.
Kävin alokaskoulutukseni rakuunarykmentissä siirtyen myöhemmin panssaridivisioonan hyökkäysosaston everstiksi ja lopulta sitten päädyin avaruusjoukkoihin taistelemaan lättymaan puolesta puolustustaistelua Orionin sumun suunnalle.
Palloteoreetikot kärsivät suunnattomat tappiot kuten Hari Seldon suuressa suunnitelmassaan ennakoi.
Kai luit kysymyksen kokonaan ?
Minulla on Space Cadetissa (se oli ennen vakiona Windowsissa) luutnantin arvo, en muista oliko pisteitä kymmeniä vai yli sata miljoonaa.
Kiitän lämpimästi aloittajaa kiinnostuksestaan sotilasuraani kohtaan jossa ei ole sinänsä mitään merkillistä.
Kutsuntojen kautta jalkaväkeen joka oli toiveeni.
Alokas, sotamies, korpraali, alikersantti, kersantti, ylikersantti ja vääpeli.
Noiden väliin mahtui jokunen kansainvälinen komennus.
Pieni kevennys tähän väliin.
Olin aliupseerikoulun santsarina ja koko prikaatimme oli lähdössä mittavaan n. viikon kestävään sotaharjoitukseen.
Seisoimme marssikuviossa kentällä. Olin saanut vihjeen että erään joukkueeni oppilaan varustuksissa oli puutteita.
Käskin avata reppunsa. Sieltä löytyi tyyny ja 40 lohi- ym. voileipiä.
Vaikeaa siinä oli pokkaa pidellä.
Persekärpänen se tässä muistelee kohtaamistaan Nasun kanssa marssikuviossa asennossa seisten TST -radalla. Muistakkos vielä sen hetken ? Kantahenkilökunnan luutnanteilla oli selkärepuissaan olutta ja makkaraa ja sinä aloit naljailemaan minulle kuin venäläinen korpraali minun tyynylleni sekä homeisille sienileivilleni. Olisit ennemminkin takavarikoinnut luutnanttien oluet ja makkarat.
Onko mahdollista että kärpänen onkin ihastunut Nasuun?
Sydämmeni särkyy kun muistelen sitä hetkeä kun Nasu hylkäsi puhtaan ja hellän rakkaussuhteen minun kanssani. Nasu lähti Thaimaan lomalle poikatyttöjä kopsuttelemaan hyläten tosirakkauden minun kanssani.
Nasu on sydäntensärkijä yrittäen edetä reittä pitkin Putinin poikarakkaaksi.
jos kärpänenkin on myyrä
Persekärpänen onkin myyrä joka on tunkeutunut Nasun aunukseen.
Itse en käynyt armeijaa tai sivaria koska oli tärkeämpää tekemistä.
Sama täällä. Minulla oli ns. "pölyallergia", joka esti palveluksen kaikilla tasoilla.
Ns. "Armeija-ajan"paneskelin yliopiston tyttöjä, kuten normaalistikin. Eli "armeija-aikani" sujui loistavasti.
Alokasaikanani meillä oli aina maanantai- aamuisin sulkeisjärjestyksen harjoitukset eli ns. krapulasulkeiset kasarmin hiekkakentällä. Pöly lensi ja sekasortoisien taakse- poistu komentojen jälkeen muotoon haku aina vain nopeutui.
Hikeä jo pukkasi, posket punoittivat ja nouseva Aurinko hymyili katsoessaan urhoollisten sotamiesalkujen ponnisteluja.
Seisoimme tiukassa asennossa kun alikersantti kiljaisi:
- Alokas Atamaani, mikä hymyilyttää?
- Ei mikään hra alikrs!
- Eteen ja 20 punnerrusta!
Ne tehtyäni palasin riviin. Alik. sanoi että mikä unohtui? Olin hoo- moilasena.
- Armeijassa kiitetään kaikesta mitä saatte...!
- Kiitän hra alikrs..!
- No niin. Muodossa ollessanne naamanne tulee olla kuin petolinnun perse..!
Se oli hienosti sanottu, painoin sen mieleeni ja käytin sitä päästyäni itse komentamaan.
Tuollainen simputus ei taida nykyisin enää toimia.
Ei sovi unohtaa että Nözökki menetti poikuutensa armeijassa.
Tuossahan tuli todistus siitä ettei Nasu ole käynnyt tätä jokaisen "persumiehen" armeijjaa. Nasu on käynnyt Neuvostoliitossa puna-armeijan alokaskoulutuksen missä nuoltiin alokkaiden kivespussit aamuramaisuhetken väliajalla ennen aamusuihkua.
Atamaani on novellisti ja ehkä kirjailijakin ja mukavia tarinoita pukkaa.
Odotan niitä jatkotarinoita.
Poikuuden voi menettää ainoastaan puna-armeijassa joten Nasulla on edelleen siunattu poikuus tallessa. Hys, ei kerrota tätä asiaa eteenpäin tai muuten puna-armeijan amitsioonit hyökkäävät Suomeen. Se on sen perskuteen moista rälläkkämenoa kun ovat Nasun poikuutta tulleet suojelemaan taikka turmelemaan.
Natosta ei ole apua siihen tilanteeseen kun kiimaiset puna-armeijan alokkaat haistavat tuoreen Nasun.
Olin sitten siellä Prikaatimme "Vihreässä helvetissä" jossa koulutettiin jalkaväen aliupseeristoa.
Ymmärsin hyvin että siinä vaaditaan hyvää fysikkaa. Ei voi olla niin että ryhmän johtaja uupuu ennen alaisiaan. Olimme kaikki oppilaat hyvin motivoituneita ja teimme parhaamme.
Hyvä luoja kuinka meitä koeteltiin..! Kouluttajat koettivat murtaa meitä kaikin tavoin että joku luovuttaisi. Turhaa olivat toiveensa, kestimme kaikki höykytykset joita kutsuttiin koulutukseksi. Olimmehan valittuja valtaisasta laumasta parhaimmistoa.
Aliupseerikoulumme oli jaettu muistaakseni kuuteen jalkaväkijoukkueeseen joukkueeseen ja esikuntajoukkue, (tulevilla huoltoaliupseereilla oli oma joukkueensa).
Jokaiseen joukkueeseen valittiin kahdeksi viikoksi oppilasjohtaja joka johti omaa joukkuettaan päivittäisissä toimissa. Se oli tarpeellista koska muuten sotilasjoukkueesta olisi muodostunut kanaparvi.
Joukkueemme seisoi ojennuksessa kentällä. Olin muistanut alokasajan kouluttajani sanonnan että muodossa tulee naaman olla kuin petolinnun perse.
Joukkuettamme johti kantavääpeli joka sanoi:
- Seuraava oppilasjohtaja on oppilas Ataman koska hän on sadistin näköinen. Mitä teette oppilas..?
- Toimin oppilasjohtajana hra vääpeli!
- Näin. Luovutan joukkueen komentoonne.
jatkuu......
Missä paikassa suoritit aliupseerikoulun?
Kuinkas sattuikaan, löysin kuvankin tuosta tapahtumasta.
Voimme siis kaikki ihailla Vikin ilmettä.
https://dazedimg-dazedgroup.netdna-ssl.com/2880/azure/dazed-prod/1210/4/1214209.jpg
Kaikkein kovimmassa paikassa jatkuvan tykistökeskityksen keskellä - Ahvenanmaalla.
Suojaviitan alla pelättiin atomipommia ja kuusenhavuilla radioaktiiviset aineet vihdottiin pois munakarvoista. Sitten mentiin sotkuun syömään hillomunkkeja ja juomaan sekametelimehua.
Alokas- ja sotamiesaikojen marssit ja juoksut olivat tuntuneet leikinteolta. Toki joukossa oli ollut muutamia pullapoikia. He eivät kuitenkaan luovuttaneet ja siitä maininta.
RAUK:ssa meistä otettiin kaikki irti ja mikäs siinä. Oppilasjohtajan ominaisuudessa otimme pari joukkuevoittoa pikamarssikilpailuissa. Palkintona oli saatanan hyvä mieli.
Kuri ja järjestys oli mallikelpoista ja kaikki yrittivät parhaansa.
Koitti sitten puolikurssin juhlat jonka päätteeksi minut ylennettiin korpraaliksi.
Olihan se hieno hetki.
RAUK:n loppukurssiin kuului ns. loppusota joka oli n. 5:n päivän mittainen.
Koulustamme oli muodostettu vahvistettu sissikomppania jota koko prikaati oli määrätty jahtaamaan. Tämä takasi sen että unelle ei paljon sijaa jäänyt.
Yksi joukkueemme aamuöinen hyökkäys on jäänyt mieleeni.
Herätys oli klo 3 ja kohteemme oli n. 2:n km:n päässä oleva "vihollisen" leirialue. Ylitimme upottavan suon ja lähestyimme leiriä. He olivat laiminlyöneet vartioinnin ja pääsimme tunkeutumaan suoraan leirin teltoille. Pari oppilaista innostui hieman liikaa ja heittivät tulenosoituspanoksia telttojen ovista sisään. Nehän eivät ole tappavia mutta pientä turvaetäisyyttä olisi noudatettava.
Yhtä kaikki. Taas meitä vietiin ja juoksimme karkuun. Prikaatin pullapojista ei kuitenkaan ollut meidän kovakuntoisten oppilaiden kiinniottajiksi. Ei noilla ollut siihen motiiviakaan.
Panoksien telttoihin heitoista suoritettiin jälkeenpäin kysely mutta kukaan ei tiennyt asiasta mitään joten se unohdettiin.
Herra Atamaani onkin pulla-aivo.
Olipas yllätys kun Atamani käy yöjalassa miesten luona tunkeutuen telttaan savuverhon suojaamana.
Siellä missä Mannerheimkin suoritti alokaskoulutuksensa. Severin-Suhovin kavaljeerien strutsinsulkakomppaniassa. Siellä opetettiin aloikkaille kuinka housut vedetään jalkaan märkinä ja jalat rasvataan jotta sukkahousut näyttävät piukeilta poikatytön lihaksikkaissa jaloissa.
RAUK:n kurssi tuli sitten päätökseen.
Osa ylennettiin korpraaleiksi ja parhaat alikersanteiksi, ja lähetettiin takaisin komppanioihinsa ryhmänjohtajiksi.
Parhaimmat siviilikoulutuksen saaneet saivat komennuksen Reserviupseerikouluun Haminaan.
Minua ei sinne valittu joka oli suuri pettymys.
RUK:hon valituille tehtiin tiukka taustatutkimus. Hylkyni syyksi arvelen että olin ollut vuosia kommunistisen shakkikerhon jäsen. Sehän ei tulevalle upseerille ollut siihen aikaan lainkaan sopivaa. En tällaista silloin ollut tullut lainkaan ajatelleeksi.
Yhtäkaikki. Minut valittiin kuitenkin tulevan aliupseerikurssin apukouluttajaksi eli santsariksi. Se oli suuri kunnia.
Totuus on kuitenkin että upseerilla on edessään ura mutta aliupseerilla vain jotos.
Me 7 santsaria jäimme koululle odottelemaan seuraavia kurssilaisia jotka valittaisiin komppanioidensa parhaimmistosta.
Poikaparat....
Sen siitä saa kun käy purjehtimassa kesken alokasajan America Cup -purjehduksella. Siinä tulee yypeetä sen ajan mitä kisat kestävät eli tuollaiset pari viikkoa.
Laivastossa jos olisit suorittanut alokaskoulutuksesi niin sinusta olisi purjehduskisan käytyäsi tullut välittömästi Kommodori-kavaljeeri lokinpaskoilla.
Intergalactic Overlord.
Minut oli siis valittu ja nimetty RAUK:n apukouluttajaksi koska olin sadistin näköinen ja riittävän kokoinen saadakseni myös fyysistä uskottavuutta.
Koitti päivä jolloin sain eteeni joukkueellisen sotilasvalansa vannoneita nuoria sotamiehiä. Kaikilla posket punoittivat innosta ja jännityksestä.
Tein heille selväksi mitä tuleman pitää ja kehotin epävarmoja luovuttamaan jo nyt ja palaamaan yksikköönsä.
Kukaan ei ilmoittautunut joten rumba sai luvan alkaa.
jatkuu....
Olimme pienellä marssilla ja komensin leipiintyneen näköiselle joukkueelleni laulua kolmannella.
Tuli surkeaa ja laahaavaa räpellystä laulusta:
- Maantie on kova kävellä
ja kivääri on raskas kantaa..,
sun valvarivei sun valvarivei.....
Komensin laulun seis ja otin haltuuni ryhti- ja tahti- marssin.
Sitten aloitin rumban jonka tarkoituksena oli herättää joukkue. Muutamilla oikealle ja vasemmalle poistu käskyillä hieman heräilivät kunnes tulimme pienen hiekkakuopan reunalle.
Oikealle poistu- käskyllä laskivat persmäkeä kuopan reunaa alas paitsi yksi neropatti joka istui näreessä.
- Mitä helvettiä oppilas, ettekö kuullut käskyä..?
- Juu.. mutku tää tuli eteen hra alikrs....
Simputuksesta saa nykyisin rangaistuksen.
Sen pitäisi toimia myös takautuvasti.
Lapsellista tuollainen leikkiminen.
Totta latelet veli hyvä mutta minun aikanani ei simputus- sanaa edes tunnettu.
Takautuvat lait ja rangaistukset eivät kuulu minkään maan käytäntöihin.
Lapsellisuus on kaukana silloin kun miehisyyttä ja paineen sietokykyä punnitaan. Juuri siitä on kyse kun sotilasalkioista pyritään eristämään kestävimmät ja heikoimmat toisistaan.
Se mitenkä joku kestää painetta ja osoittaa miehisyyttä ei selviä jossain sotaleikissä missä ei panoksena ole aikuisten oikeasti oma (tai rakkaiden läheisten) henki, ja käytössä kovat joita ammutaan kohti.
Sotaleikissä on helppoa esittää kovaa ja paskat valuu lahkeesta heti kun ekan (ja viimeisen) kerran on tosipaikassa.
Jos tuota ei käsitä niin en voi auttaa.
Lapsellista siis tuo armeijatouhu.
Sotilasarvot on palvelusarvoja, joiden tarkoitus on palvella alempana (= ylempänä) arvoasteikossa olevia. Esimerkiksi vääpeli on komppanian isä, jonka palvelusvelvollisuus on sama kuin isällä. Poika on korkein arvo; Jumalasta seuraava. Isää voidaan kutsua herraksi, mutta se on sumutusta, jonka tarkoitus on peittää totuus, tai palvelussuhde ei toimisi.
Hienoja pohdintoja herroilta joista kiitokset.
Olemme varmasti yhtä mieltä siitä että mikään armeija ei toimisi demokratian voimin vaan siihen tarvitaan totalitaarinen kuri ja järjestys.
Alemman arvon omaavan sotilaan on toteltava esimiestään ehdottomasti. Tästä ei voida lipsua missään olosuhteissa.
Atamanterista tulee seuraava puolustusvoimien komentaja. Tuommoisia kokemuksia kuin mitä on Atamanttelilla ei joka kenraalilla olekkaan. Ainoastaan suuresti kunnioittamallamme Mannerheimilla on suurempia kyvykkyyksiä osoittaa CV:ssa kuin on Salpietarilla. Persekärpänen ei ikinä kykenisi samaan.