Korjaan virheeni, kyseessä on Talmud, ei Toora!

Kristus on hebreaksi Jeschua Hanostri eli Jeesus Nasaretilainen. Tämän vuoksi Talmud kutsuu kristittyjä usein nasarealaisiksi (Nostrim). Jeschua tarkoittaa "Vapahtajaa" mutta Talmudissa nimestä tehdään kirjainleikin avulla seuraavanlainen tulkinta: (ISCHU=) Immach SCHemo Uezikro eli: "Pyyhittäköön Hänen nimensä ja muistonsa pois". (Maiene ieschua, fol 66 b.) Juutalaiset eivät yleensä käytä Jeesuksesta sanaa Jeschua, vaan Isschu, joka tarkoittaa "kirousta".

Talmudissa Jeesusta kutsutaan toisinaan Otho Isch`iksi eli "Siksi ihmiseksi". Traktaatissa Abhodah Zarah 6 a lukee seuraavasti: "Häntä kutsutaan kristityksi, joka noudattaa 'tuon ihmisen' vääriä opetuksia ja joka opetti heitä viettämään juhlaa sapatin ensimmäisenä päivänä." (eli siis harjoittamaan hartautta I. päivänä oikean sapatin jälkeen).

Jeesusta kutsutaan myös Taluiksi eli "Häneksi joka hirtettiin". (Kts. Rabbi Aben Ezran selitykset Genesiksen 27:39 kohtaan).

Talmud opettaa, että Jeesus Kristus oli äpärä ja siitetty kuukautisten aikana saastaisen hengen toimesta (traktaatti Kallah 1 b). Hän oli jälleensyntynyt Eesau ja mieleltään tasapainoton (Synag. Judanica s.217). Talmud tietää, että Jeesus ristiinnaulittiin häpeällisesti (ripustettiin puuhun ja on siksi kirottu). Hänet haudattiin helvettiin ja siitä lähtien ovat hänen seuraajansa pitäneet häntä esikuvanaan. Zohar III 282 mukaan Jeesus kuoli kuin peto ja haudattiin siihen likaiseen kasaan, johon heitetään koirien, aasien, Eesaun ja Ismaelin jälkeläiset sekä kaikki ympärileikkaamattomat ruumiit. Myös Jeesuksen seuraajat menevät Talmudin mukaan hänen perässään helvettiin. Jeesuksen äitiä Mariaa kutsutaan Talmudissa stadaksi eli huoraksi (Sanhedrin 67 a). Talmudin mukaan Maria jätti aviomiehensä ja teki aviorikoksen (Sanhedrin luku 7 loppu ja Iebhammoth:in viimeinen luku). Rabbi Eliezer mainitsee Schabbathissa, että stadan poika harjoittaa egyptiläistä magiaa "leikkaamalla sen lihaansa". Muinaisilla egyptiläisillä maagikoilla oli näet tapana merkitä loitsuja muistiin ihoonsa. He leikkasivat haavan nahkaansa ja laittoivat sen sinne. Haavan parannuttua ei muille paljastunut magian olemassaolo eikä salaisuus. (Beth Jakobh.). Talmudin mukaan patriarkka Jaakob oli muinoin voidellut öljyllä temppelirakennukseen kiven, johon oli kaiverrettu kirjaimet: IHVH. Uskottiin, että jos joku pystyisi ymmärtämään sanan oikean tarkoituksen ja ratkaisemaan näin kulmakiven arvoituksen hän pystyisi halutessaan vaikka tuhoamaan koko maailman. Niinpä temppelipapit laittoivat verikoirat vahtimaan kiveä niin, että kukaan ei vahingossakaan pääsisi tutkimaan vaarallista kiveä. Jeesus kuitenkin onnistui jotenkin pääsemään kiven luokse, kirjoitti kirjaimet pergamentille, viilsi haavan reiteensä ja kätki loitsupaperin sinne. Lausuttuaan sitten vielä Jumalan nimen (IHVH) haava parantui välittömästi. (Toldoth Jeschu.)

Kirjassa Toldoth Jeschu on mielenkiintoinen kertomus Jeesuksen ja Juudas Iskariotin välisestä loitsutaistelusta. Kirjan mukaan Juudas oli näet Jeesuksen vaarallinen kilpailija ihmetekojen saralla. Kerran Jeesus kimpaantui Juudakseen ja lausui ääneen Jumalan mahtavan nimen (IHVH) ja jatkoi niin, kunnes tuulenpuuska tempaisi sekä Jeesuksen että Juudaksen maan ja taivaankannen väliin. Sitten vuorostaan Juudas lausui Jehovan nimen ja yritti työntää Jeesusta takaisin maahan. Jeesus ei kuitenkaan antanut periksi vaan paini jatkui. Lopulta Juudas turvautui viimeiseen keinoonsa ja virtsasi Jeesuksen päälle, jolloin molemmat putosivat maahan ja taistelu siltä erää oli ohi.

Rabbi Maimonides kirjoittaa kirjassaan Hilkhoth Melakhim IX:4: "Jos kaikki asiat, jotka hän (Jeesus) teki, olisivat onnistuneet. Jos hän olisi rakentanut temppelin uudelleen entiselle paikalleen, silloin hän varmasti olisi ollut Messias...Mutta koska hän ei tehnyt niin ja hänet tapettiin, silloin on selvää, ettei hän ollut Messias, jota laki kehoitti meidän odottamaan."
😁