Meneekö Suomi Natoon vai ei? Varmaan menee, mutta aikataulu on vielä auki, koska jäsenyysprosessi vasta on aluillaan, ja Turkki on jo uhonnut estää osaltaan ratifioinnin. Jo lukkoon mennyssä keskustelussa "Raivoaako Putin..." esitin, että:
"Kyky periaatteessa estää ei kuitenkaan ole uskottava syy siihen, että jokin pysyvä tai huomattavan pitkä esto tulisi käytännössä kyseeseen. Suomi on ominaisuuksiltaan ja asenteiltaan ja tahtotilaltaan sen verran Nato-OK maa, ja niin etunenässä keskeisten Nato-maiden hehkuttama jäsenkandidaatti ja muidenkin maiden hyvin pitkälti hyväksymä, että olisi outoa, että jonkun yksittäisen maan vastaanvänkäämisen takia lopullinen jäsenyys tulisi lopullisesti estetyksi. Jos ei Venäjä hulluudessaan aloita globaalia ydinsotaa sitä ennen, niin eiköhän Suomen Nato-jäsenyys vielä lähiaikoina nähdä."
Tähän vastattiin, että:
"No Suomi menee natoon, ja venäjä ei sitten hyökkää tänne. Siinäkö se sitten oli, vai tarvitaanko ehkä kuitenkin rautaa rajalle?"
Mielestäni tuo vastauksena saamani kysymys ei mitenkään liity tuohon asiaan, mistä itse kirjoitin, mutta ei se mitään, voidaan jatkaa siitä kuitenkin. Minähän vastaan takaisin, että tietysti tarvitaan rautaa rajalle ja paljon!
Tämän ketjun tarkoitus on nostaa esiin huomio, että Naton tarkoitus ei ole se, että siihen vain liitytään ja asia oli sillä selvä, nyt ei tarvitse tehdä mitään, ja kappas, voimmekin lakkauttaa omat Puolustusvoimamme ja Rajavartiolaitoksen jne. Että jotenkin mystisestä loppumattomasta taikavarannosta ammennettavat Nato-voimat tulevat tilalle ja voimme vain loikoilla kuin Ellun kanat.
Naton puolustus perustuu sen jäsenmaiden puolustukseen. Natossa idea on yhteinen puolustus, yhteisine puolustussuunnitelmineen ja sitoumuksineen, että liittokunnan jäsenet todella puolustaisivat toisiaan, tavalla tai toisella puolustuksessa tarvittaessa auttaen. Tämä on sekä käytännössä maailman voimakkain sotilaallisen ja muun puolustuksen mahti, että myös ideana pelote olla hyökkäämättä jäsenmaata vastaan.
Muistan itsekin nuorempana ihmetelleeni kun tavalliset ihmiset laukoivat, että "Nato-joukot Suomeen vaan, niin sitten ei tarvii käydä armeijaa." Öö? Eikö jonkun jossain kuitenkin täydy käydä jokin aseellinen koulutus ja palvella myös siihen perustuen jatkossakin, että on jotain joukkoja, joita johonkin lähettää? Tietysti. Ja Suomi puolustaisi Nato-jäsenmaana edelleen ensisijaisesti itse itseään. Suomi vain saisi apua muilta, ja muiden ollessa hyökkäyksen kohteena, Suomi auttaisi muita, muiden mukana.
Mikä on tämä harha, että Nato olisi joku taikavoima sen sijaan, että se on jäsentensä yhteistyöhön perustuva voima? Siis sitä työtä pitää tehdä, jokaisen niin paljon kuin pystyy, mieluiten. Suomi on tässä kunnostautunut. Tänne ei noin vain marssita, se on aivan varma asia. Mutta hyökkäys ja puolustus kuluttaa resursseja. Ei meillä ole niitä loputtomasti, eikä ole Natollakaan. Mutta Natolla on konventionaaliseen sotaan enemmän resursseja kuin ainoalla todellisella valtiotasoisella sotilaallisella uhkaajallamme Venäjällä.
Ajatelkaa, että olemme jotenkuten nukkuneet yömme rauhassa tähänkin asti omillamme. Toki olemme tehneet yhteistyötä Naton kanssa paljon, emmekä "yksinkään" olisi täysin yksin. Nyt olisi hyvä aika miettiä jo näin keskustelijoina sitä, mitä kaikkea hyödyllistä Nato-rautaa rajoillemme voisimme jatkossa saada, nimenomaan jäsenyyden myötä. Mitä tiedätte esim. ohjustorjunnasta yms.? Eikö olekin näin, että Suomella ei ole tällä hetkellä omia kykyjä torjua esim. Iskandereita? Saammeko siihen kyvyn Naton myötä? Auttaisivatko poliittisia turvallisuuslupauksia tarjonneet jäsenmaat sellaisin menetelmin meitä nyt jäsenyysprosessin ollessa kesken?
"Kyky periaatteessa estää ei kuitenkaan ole uskottava syy siihen, että jokin pysyvä tai huomattavan pitkä esto tulisi käytännössä kyseeseen. Suomi on ominaisuuksiltaan ja asenteiltaan ja tahtotilaltaan sen verran Nato-OK maa, ja niin etunenässä keskeisten Nato-maiden hehkuttama jäsenkandidaatti ja muidenkin maiden hyvin pitkälti hyväksymä, että olisi outoa, että jonkun yksittäisen maan vastaanvänkäämisen takia lopullinen jäsenyys tulisi lopullisesti estetyksi. Jos ei Venäjä hulluudessaan aloita globaalia ydinsotaa sitä ennen, niin eiköhän Suomen Nato-jäsenyys vielä lähiaikoina nähdä."
Tähän vastattiin, että:
"No Suomi menee natoon, ja venäjä ei sitten hyökkää tänne. Siinäkö se sitten oli, vai tarvitaanko ehkä kuitenkin rautaa rajalle?"
Mielestäni tuo vastauksena saamani kysymys ei mitenkään liity tuohon asiaan, mistä itse kirjoitin, mutta ei se mitään, voidaan jatkaa siitä kuitenkin. Minähän vastaan takaisin, että tietysti tarvitaan rautaa rajalle ja paljon!
Tämän ketjun tarkoitus on nostaa esiin huomio, että Naton tarkoitus ei ole se, että siihen vain liitytään ja asia oli sillä selvä, nyt ei tarvitse tehdä mitään, ja kappas, voimmekin lakkauttaa omat Puolustusvoimamme ja Rajavartiolaitoksen jne. Että jotenkin mystisestä loppumattomasta taikavarannosta ammennettavat Nato-voimat tulevat tilalle ja voimme vain loikoilla kuin Ellun kanat.
Naton puolustus perustuu sen jäsenmaiden puolustukseen. Natossa idea on yhteinen puolustus, yhteisine puolustussuunnitelmineen ja sitoumuksineen, että liittokunnan jäsenet todella puolustaisivat toisiaan, tavalla tai toisella puolustuksessa tarvittaessa auttaen. Tämä on sekä käytännössä maailman voimakkain sotilaallisen ja muun puolustuksen mahti, että myös ideana pelote olla hyökkäämättä jäsenmaata vastaan.
Muistan itsekin nuorempana ihmetelleeni kun tavalliset ihmiset laukoivat, että "Nato-joukot Suomeen vaan, niin sitten ei tarvii käydä armeijaa." Öö? Eikö jonkun jossain kuitenkin täydy käydä jokin aseellinen koulutus ja palvella myös siihen perustuen jatkossakin, että on jotain joukkoja, joita johonkin lähettää? Tietysti. Ja Suomi puolustaisi Nato-jäsenmaana edelleen ensisijaisesti itse itseään. Suomi vain saisi apua muilta, ja muiden ollessa hyökkäyksen kohteena, Suomi auttaisi muita, muiden mukana.
Mikä on tämä harha, että Nato olisi joku taikavoima sen sijaan, että se on jäsentensä yhteistyöhön perustuva voima? Siis sitä työtä pitää tehdä, jokaisen niin paljon kuin pystyy, mieluiten. Suomi on tässä kunnostautunut. Tänne ei noin vain marssita, se on aivan varma asia. Mutta hyökkäys ja puolustus kuluttaa resursseja. Ei meillä ole niitä loputtomasti, eikä ole Natollakaan. Mutta Natolla on konventionaaliseen sotaan enemmän resursseja kuin ainoalla todellisella valtiotasoisella sotilaallisella uhkaajallamme Venäjällä.
Ajatelkaa, että olemme jotenkuten nukkuneet yömme rauhassa tähänkin asti omillamme. Toki olemme tehneet yhteistyötä Naton kanssa paljon, emmekä "yksinkään" olisi täysin yksin. Nyt olisi hyvä aika miettiä jo näin keskustelijoina sitä, mitä kaikkea hyödyllistä Nato-rautaa rajoillemme voisimme jatkossa saada, nimenomaan jäsenyyden myötä. Mitä tiedätte esim. ohjustorjunnasta yms.? Eikö olekin näin, että Suomella ei ole tällä hetkellä omia kykyjä torjua esim. Iskandereita? Saammeko siihen kyvyn Naton myötä? Auttaisivatko poliittisia turvallisuuslupauksia tarjonneet jäsenmaat sellaisin menetelmin meitä nyt jäsenyysprosessin ollessa kesken?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Eiköhän jokainen jo tässä vaiheessa tiedä, että oma vahva puolustus on Nato-jäsenyyden perusta. Yhteiset puolustussuunnitelmat rakentuvat sille.
Suomi allekirjoittaa Nato-sopimuksen 7.7., ja olemme siitä lähtien Naton tarkkailijajäsen. Se tapahtui Turkin kiukuttelusta huolimatta poikkeuksellisen nopeasti. Ratifiointi vie oman aikansa. Meillä on useita turvalupauksia. Britannian antama on lähes 5. artiklan veroinen, sillä taustalla ovat 11 valtion JEF-joukot.
Turkin kanssa allekirjoitetussa pöytäkirjassa luvataan lähinnä vain jatkaa keskustelua Turkin turvallisuushuolista sekä prosessoida toimeksiannot asianmukaisesti ja Suomen lain mukaan.
Erdoganilla on oma persoonallinen tapansa neuvotella ja keskustella. Asiat hoituvat taustalla parhaiten diplomaattiteitse. Jokaista julkisuudessa olevaa törähdystä ei näin ollen kannata ottaa haudan vakavasti. Osa niistä on Turkin sisäpolitiikkaa.
"Nyt olisi hyvä aika miettiä jo näin keskustelijoina sitä, mitä kaikkea hyödyllistä Nato-rautaa rajoillemme voisimme jatkossa saada, nimenomaan jäsenyyden myötä."
PLV on oikea taho sen miettimiseen. Ulko- ja turvallisuuspolitiikka on tasapainoilua. Jos ryhdymme liikaa rautaa rajoille keräämään, niin naapuri vastaa aivan samalla mitalla. Se kiristää tilannetta ja vaikeuttaa muutakin asioiden hoitoa. Yhteisiä asioita Suomella ja Venäjällä tulee olemaan jatkossakin - tykkäsimme siitä tai emme. Putinin mukaan ongelma ei ole Suomen Nato-jäsenyys, vaan mitä sen seurauksena Suomessa tapahtuu. Tilanteen kiristyminen rajoilla ei ole Suomen eikä Natonkaan intressissä. Tasapaino on löydettävä vahvan puolustuksen ja turhan pullistelun välillä.
Venäjä on lisännyt armeijan rahoitusta ja toistuvasti hyökännyt sellaisia naapurimaitaan kohtaan joiden politiikka on kääntymässä demokratiaan ja länteen. Sitä putin inhoaa ja pelkää. Jos nämä naapurimaat alkavat menestyä minne Ukrainakin oli matkalla, alkavat venäläisetkin vaatia demokratiaa, ja sehön olisi putinin loppu. Putin kaatuu saappaat jalassa kuten Hitler ellei luonnollinen kuolema korjaa ensin.
Tässä syy miksi Suomen pitää lisätä puolustusvahvuutta, koska sitä venäjä on tehnyt vuosikausia. Voimalle tarvitaan vastavoima.
Ukrainan puolustusvoimia pitää samasta syystä tukea voimakkaasti, kaikki venäjän tappiot tukevat Suomen puolustusta.