On se kumma kun lehmien vaarallisuudesta ei saa puhua

Lehmät ovat vaarallisia ja jopa tappavat ihmisen

Jos niikseen on. Älkää menkö tuntemattoman lehmän lähelle, leikkimään hengellänne. Huonosti siinä käy. On pelkkää harhakuvitelmaa, että lehmä on vaaraton, mitä se ei todellakaan ole.

Eläin on eläin etenkin jos kohtelet sitä huonosti kyllä puolustautuu.
Älä koske maito tai liha purkkeihin ne käy päälle kun oikein uskot.
Sinulla ei löydy edes älyä että mikä on eläin.

Sairaat ja hullut ja ilkeät jutut pidetään täällä kyllä, mutta mukavat, tai ihan tavalliset jutut pyritään poistamaan.

On se kumma kun koiran tai ampiaisen vaarallisuudesta ei puhuta,,,
Vanha artikkeli suomen vaarallisimmista eläimistä.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/201707112200258505
Ja vähän uudempi artikkeli:
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/mitka-ovat-suomen-vaarallisimmat-elaimet-tata-et-todennakoisesti-olisi-arvannut/8450908

Lehmät jättävät kepulaiset rauhaan. Lehmätkin tunnistavat punikit ja viherhörhöt joita ne tappavat mielellään.

Lapsuudessa maaseudulla olin ja siellä navetasta lehmät päästettiin laitumelle.
Minua pelotti navetasta ulos koikkelehtivat lehmät, jotka saattoivat sännätä minne tahansa ja varsikin, kun ensimmäistä kertaa pääsivät ulos, niin hyppivät ihan hulluna ja sellainen tuntui pelottavata, olisi siinä huonosti käynyt, jos lehmä olisi hyökännyt päälle.

Kyllä se totta on, lehmä on paljon vaarallisempi kuin esimerkiksi susi:

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000001103199.html

Joten miksi metsästäjät eivät nyt vingu joukolla että lehmiä pitäisi päästä metsästämään tai että niistä pitäisi maksaa tapporahaa?

Minkä tahansa eläimen vaarallisuus riippuu siitä, osaako niitä käsitellä ja mitä niille tekee ja tunteeko niiden käyttäytymistä.

Joku kerran kertoi (en tiedä puhuiko totta vai piruili) että susikoira meinasi käydä kimppuun, niin piti painaa se käsin maahan.

Eroa voi olla lihakarjalla, jotka eivät ole ihmisen kanssa tekemisissä niin paljon lähietäisyydellä, ja lypsylehmillä, jotka ovat ihmisen kanssa tekemisissä monta kertaa päivässä jatkuvasti (tai olivat ennen muinoin ennen robottilypsykoneita, en tiedä miten nyt). Samoin eroa voi olla sonneilla ja lehmillä ja tutulla tai tuntemattomalla eläimellä.

Ja eroa on sillä tunteeko eläimen kanssa tekemisissä oleva lajin käyttämistä. - Vaikka jos ei tunne kyseistä yksilöä, niin on syytä olla varoivainen.

Edellinen Suomessa surmansa saanut taisi olla kalastaja, joka meni rantalaitumelle, jossa oli mm. iso lihakarjasonni. Ja joskus maa- ja metsätalousministerinä silloin toiminut agronomi ja maanviljelijä Martti Pura meinasi joutua navetassa oman sonninsa ruhjomaksi.

Vanhanaikaisessa lypsykarjataloudessa valintapaine suosi leppeää käyttäytymistä, tietenkin muoiden arvostettujen ominaisuuksien rinnalla. Yksi papereihin kirjattava poistosyy oli luonnevika. Se oli ainakin pitkään pidetyssä karjassa harvinainen.

Mutta jos eläin ei ole kesy ja ihmisiin tottunut, niin tilanne on toinen.

Ja tunteeko lajin käyttäytymistä yleensä ja tunteeko kyseisen yksilön.

Eri nautakarjatalouden tuotantosuunnissa eri aikoina jo eläinten toimintaympäristö on niin erilainen, että kukin pitää tuntea erikseen - niin kuin varmasti esim. eläinlääkärit tuntevat.

Eläimiin ei voi milloinkaan luottaa.