Pöytäviina

Muistan Pöytäviinan ja nuorena sitä kokeiltiin joskus juodakin, oli pahaa.
Riittääkö sen alkoholipitoisuus desinfiointiin ja niin ettei se kuitenkaan desinfiointimielessä haihdu liian nopeasti käsien iholta? Silloinhan sille voisi olla käyttöä.

Ravintoloissa oli pöytäliinat. Valkoiset, puhtaat, prässätyt.
Mankeloidun pöytäliinan asettamiseen pöydälle oli oma sääntönsä.
Prässi keskellä pöytää alaspäin.
Niin kai se oli.

Sitä saa Alkosta. Mikset hae sieltä??

Meillä isi aina tarjosi lapsille pöytäviinaa suolaa ja sitruunaa.

Meillä oli usein jälkiruuaksi Sorbus-sorbettia. Oli parempaa kuin jäätelö.

Aika ironista se, että Pöytäviinan kulta-aika ajoittui niihin aikoihin, kun tuvan pöydällä ei saanut näkyä alkoholijuomia ainakaan emännän nähden, vaan pullo oli tuvan pöydänjalan vieressä lattialla ja siitä isäntä sitten lorautti kaffeensa sekaan vähän lämmikettä, tarjoten toki myös vieraalle, jos tämä oli mieluisa.

Emäntä oli sitten olevinaan, ettei nähnyt. Jonkinlainen sosiaalinen peli ja perinne.

"Pöytistä,karmeata litkua"!!!

Vai että aina tarjolla.
Taisi olla niitä aikoja kun sinun olisi pitänyt opiskella. Opiskelun kautta olisit saanut ammatin.
No, sinä heiluttelit vuoroin suolasirotinta ja kaksin vuoroin pöytäviinapulloa.
Nyt sitten ihmettelee pienen eläkkeesi kanssa maailman menoa.

Paloviina takaisin ruokapöytiin ja palkan lisänä tilipäivinä! Nyt on tilipäivä, tonni käteen ja känni toteen!

Wikipedia:

Paloviinaa käyttivät 1770-luvulla runsaasti sekä miehet että naiset juhlajuomana, nautintoaineena sekä lääkkeenä kylmää ja tauteja vastaan. Viinan katsottiin kuuluvan palvelusväen palkkaetuihin.

Viina on PERKELEESTÄ!

Terv. taas täältä Koskenkorvan tislaamon tienoilta!

Tule, Pöytäviina, kultainen!