Suomalainen luonne on kummallinen. Vai onko?

Suomalainen mielenmaisema on länsimainen vaikka tietynlaiseen melankoliseen ajatteluun ollaankin taipuvaisia. Musiikin mollivoittoisuus on ollut iskelmämusiikin eräs tunnusmerkki. Tätä ei Argentiinaa lukuunottamatta juurikaan muualla tapaa koska musiikinhan kuuluisi ilahduttaa ihmisiä eikä saada itkemään. No ehkä Portugalilainen fado-musiikki on tätä myös.

Venäläinen mielenmaisema ja sen sielu on täysin erilainen. Enemmän sosiaalinen suhteissa muihin mutta kuitenkin erittäin nurkkakuntainen joissa ainoastaan perheenjäseniin luotetaan varauksettomasti.

Se on vuosisataista perua venäläisestä ajatuksesta, ettei hallitsijoihin voi luottaa. Maaorjuus ja sen mielivaltainen toteuttaminen vuosisatojen aikana aiheuttivat sen, ettei venäläinen luota johtajiinsa. Myös se, ettei viranomaisista ole ollut ikinä apua tavalliselle kansalaiselle sai aikaan, ettei perus-Ivan luota johtajiinsa.

Tosin venäjällä ei ole ikinä ollut aitoa demokratiaa vaan valta on aina ollut harvoilla ja valituilla ja vallan havittelijoilla on ollut karu kohtalo mikäli eivät valtaa ole pystyneet ottamaan.

Tähän saisi kirjoittaa kohtalaisen pitkän rivin venäläisiä jotka valtaa ovat havitelleet mutta saaneetkin tavata kohtalonsa.

Venäläinen talousajattelukin on aina ollut erittäin ylhäältä johdettu, eli keskusjohtoista huolimatta siitä, ettei neuvostoaikojen keskusjohtoa ole ollut 1991 jälkeen.
Se perustuu suurilta osin edelleen jäykkään suunnitelmatalouteen vaikkakin 1991 jälkeen perustettiin tuhansia yksityisiä yrityksiä ja valtionjohtoisuutta purettiin pilkkomalla suuria valtion yrityksiä piemenpiin osiin. Aitoa markkinatalousmekanismia ei venäläinen yritysmaailma tunne. Se on huono asia myös siksi, ettei venäläisten aloittaman sodankäynnin aiheuttama kansainvälinen laskusuhdanne kirpaise venäläisiä niin pahasti kuin länsimaita.

30v sitten hereillä olleet venäläiset talousasiantuntijat käärivät yksityistämisprosesseissa miljooonia jotka ovat vuosikymmenien aikana muuttuneet miljardeiksi. Näiden varojen omistajia ja haltijoita kutsutaan oligarkeiksi jotka vuosikymmeniä ovat olleet presidentin uskollisia lakeijoita koska presidenttijohtoinen hallinto suojelee näitä.

Kaikkea valvoo presidentin oma FSB joka lonkeronsa ja kaikkea valvovat mekanisminsa on ujuttanut jokaiseen venäläiseen julkiseen toimintaan ja suurilta osin merkittäviin yksityisiinkin venäläisyrityksiin.

Oppositiota ei ole. Jos joku mistä tahansa ryhmittymästä yrittää luoda vastavoimaa putinille niin huomaa olevansa keskellä hankaluuksia. Se on niin yleisesti tiedossa oleva asia, etten lähde edes henkilöitä nimeämään jotka ovat tuhoutuneet tai vankilassa koska vastustivat putinia.

Todellista vaihtoehtoa putinin hallinnolle ei ole. Sen vuoksi tässä näkyy parhaiten se vanha sananparsi. "valta turmelee ja ehdoton valta turmelee ehdottomasti".

Diktaattori putin tietää, että hänen valloituspyrkimyksiään muualla voidaan vastustaa, kuten nyt Ukrainassa tehdään. Hän myös tietää, ettei Ukrainan vastarinta ja resursseihin nähden tehokas sodankäynti muuta sitä tosiasiaa, että putinin sormi on ydinaselaukaisimen lähellä koko ajan. Se tietää, että venäjän valloituspyrkimyksiä ei voi vastustaa niin tehokkaasti kuin sen olisi mahdollista jos ei tuota ydinase-uhkaa olisi.

Suomen ainoa tie tässä kummallisuudessa on päästä Natoon ja toivoa parasta ja koko muun vapaan demokraattisen maailman ainoa tie ulos kriisistä on aseistaa Ukrainaa tässä kummallisessa veljessodassa, että siellä asuva patriootti saa edes jonkinlaisen mahdollisuuden.