Kuhmo, Suomussalmi alueilla Suomella jäi evakuoimatta rajanpinnassa asuvia siviilejä sotiemme alkuvaiheissa. Neuvostoliiton hyökkäyksissä ja pertisaanien tappamina kuoli paljon ihmisiä. Olen kuullut, että asukkaat olisivat olleet (ainakin Kekkosen mielestä) kommunisteja, niin että heidät "tahallan" jätetiin evakuoimatta.
Teillä, joilla on asiasta parempaa tietoa, voittekeo kertoa. Huomautan, tietoa. Ei tarvitse kommunistihaukkuja ja ryssittelyä kirjoittaa. Niitä täällä saa muutenkin "täytenä yllätyksenä ja pyytämättä"
Teillä, joilla on asiasta parempaa tietoa, voittekeo kertoa. Huomautan, tietoa. Ei tarvitse kommunistihaukkuja ja ryssittelyä kirjoittaa. Niitä täällä saa muutenkin "täytenä yllätyksenä ja pyytämättä"
Vastaukset 9
Vanhimmat
Missään tapauksessa ei omien joukkojen tai siviilien kuoleminen ole armeijan tahdosta tapahtunut menetys.
Suomihan oli harvinainen maa Toisessa Maailmansodassa koska Suomelle olivat siviilit ja omien joukkojen haavoittuneet ja ruumiit tärkeimpiä ja ne piti saada turvaan ja mahdollisesti oman maan multaan.
Täällä oli keskustelua mm. Stalingradin taistelujen venäläis-siviileistä ja siitä miksi heitä ei evakuoitu. Neuvostoliitto ei pinäyt siviileitä etusijalla, etusijalla olivat omien joukkojen sotilaat ja taistelumateriaali.
Kaikki taistelu kuntoiset olivat lähes kokonaan jo sotimassa jolloin ikääntyvää väestöä ei Neuvostoliiton takia tarvitsi pelastaa.
Neuvostoliitto mm. ajatteli että "kaikki siviilit" haluavat kuolla kunniakkaasti (ilman aseita) vihollisjoukkojen teloittavana, ja antautuneet olivat taas pettureita ja heitä ei kaivattu.
http://forum.inet.fi/lapinraja/index.php?luokka=7&sivu=historia_4
Elikkäs ko. sivulla aihetta sivuaa kappale Läskikapinasta.
Pohjois-Suomen itäosissa elettiin itsenäisyyden alkuvuosikymmeninä melkoisessa korvessa köyhissä olosuhteissa. Laihan elannon saattoi saada metsätöistä, joillekin siitä tuli lisätienestiä vaatimattoman maatalouden lisäksi. Työ oli tietenkin kovaa ja huonosti palkattua. Näissä olosuhteissa tietenkin kapinamielialaa jonkin verran oli, kuten Läskikapinakin osoittaa. Läskikapinasta jäi tietyissä piireissä elämään uskomus, että noilla seuduilla asui erityisen epäluotettavaa väkeä. N:liiton rajan läheisyys ei tietenkään epäilyjä pienentänyt.
Sitten siihen evakkoasiaan. Ainakaan meikäläisellä ei ole tiedossa, että asukkaat olisi sinne tahallaan jätetty. Talvisodassa siviilejä jäi neuvostojoukkojen jalkoihin sen takia, että Pohjois-Suomen sotatoimet ja niiden laajuus tulivat Suomelle melkoisena yllätyksenä. Suomessahan uskottiin N:liiton mahdollisen hyökkäyksen tulevan voimalla vain Kannaksen kautta. Suomen sotilasjohto ei yksinkertaisesti uskonut, että käytännössä tiettömän korven kautta hyökättäisiin sellaisella voimalla ja nopeudella, jolla neukut sitten esim. Raatteessa ja Suomussalmella tulivat.
Jatkosodassa lähellä harvahkoa rintamaa oli kylissä sotilasvartioita, mutta ne eivät pienen mieslukunsa ansiosta juurikaan pystyneet pistämään hanttiin miesvahvoille partisaaniosastoille. Ja koska rintama oli pitkät matkat pelkkä partioiden yhdistämä kenttävartioketju, siitähän oli partisaanien helppo läpi tulla.
Asia tuli mieleeni, kun olin Kuhmossa Kainuun Veteraanipäivän vietossa 27.4. Mukana juhlassa oli henkilö, joka oli lapsena joutunut partisaanien kohteeksi. Hänellä on jalkaproteesi reidestä asti.
Toinen syy, muksi asia on palautunut mieleen, on Mikael Juntusen tekemä, talvella ilmestynyt kirja, jonka hän on tehnyt mummonsa kertoman pohjalla. Mummo oli ainoita, jotka pelastuivat Juntusrannalla pommituksesta. Suojaa pommeille he hakivat perunakuopasta, mutta pommi osui kohdalle. Sen seurauksena suurin osa suojassa oleista kuoli.
Muistikuvaani on jäänyt veteraanien kertomukset tästä evakuoinnin viivyttelystä. Syntymäpaikkani on Kuhmo, joten asia on luonnollisesti ollut siellä paljon esillä.
Kävin etsimässä netistä Mikael Juntunen. Kirjan nimi on "Paukan pommi"
Kuhmo ja Juntusranta on niillä korkeuksilla Suomen kartalla, joihin ei ihan äkkiä uskottu neukkujen hyökkäävän, Suomen tiedustelu kun ei voinut uskoa sillä korkeudella olevien onnettomien teiden vetävän suuria neuvostojoukkojen keskityksiä. Vertailun vuoksi; edes paljon etelämpänä sijaitsevaa Hyrsylän mutkaa ei oltu evakuoitu. Sen sijaan Kannaksen pitäjiä, Suomenlahden saaria ja Viipuria oli alettu tyhjentää jo yh:n aikana lokakuussa. Tämä nimenomaan sen uskon takia, että neukut ei pystyisi pohjoisessa hyökkäämään. Muistaakseni esim. Raatteen tiellä oli neukkuja aluksi pysäyttämässä vain yksi pataljoona, hyökkäykseen sieltä suunnasta kun ei oltu osattu varautua.
Hyvällä omallatunnolla uskallan kehottaa sinua vakuuttelemaan asiaa aprikoiville kuhmolaisille, että Suomen johto toimi hyvässä uskossa mutta puutteellisten tiedustelutietojen arvioinnin pohjalta.
Ensinnäkin on erotettava talvisodan alussa tapahtunut evakuoinnin epäonnistuminen joissakin itärajan kunnissa ja jatkosodan aikana tapahtuneet partisaani-iskut. Puhutaan täysin eri asioista.
Talvisodan alussa evakuointi epäonnistui joillakin paikkakunnilla. Tärkeimmät näistä olivat Petsamo, Suomussalmi ja Suojärvi. Petsamossa evakuoimatta jääneitä oli n. 300, Suomussalmella n. 1700 ja Suojärvellä ehkä 1800. Lukumäärät ovat arvioita, sillä tarkkoja lukumääriä ei voida varmaksi sanoa, vaan niitä varten joutuu yhdistelemään eri lähteitä (esim. kesällä 1940 Neuvostoliitosta palautetut internoidut ja evakuoinnista vastanneiden viranomaisten arviot).
Yksinkertaistettuna syy evakuoinnin epäonnistumiseen oli sodan yllättävä syttyminen. Evakuointi olisi pitänyt aloittaa jo ennen sodan alkua, mutta koska sodan syttymiseen ei uskottu, se jätettiin tekemättä. Lisäksi nimenomaan Suomussalmella ja Suojärvellä puna-armeijan yllättävän nopea eteneminen, vahvat voimat ja huonot kulkuyhteydet vaikeuttivat evakuoinnin toteuttamista.
Pelkästään Kekkosta on vaikea syyttää asiasta, vaikka hän sisäministerinä olikin evakuoinnista vastuussa, asiasta päättämässä oli muitakin. Sisäministeriö, kansanhuoltoministeriö ja puolustusministeriö olivat yhdessä päättämässä asiasta.
Rajaseudun väestöllä oli periaatteessa mahdollisuus lähteä vapaaehtoiseen evakkoon, mutta siihen ei kannustettu. Lisäksi vapaaehtoiseen evakkoon lähteneiden tuli maksaa itse matkat ja majoitus, joten ymmärrettävistä syistä kovin moni ei tätä mahdollisuutta käyttänyt.
Jatkosodan syttyessä rajaseudun väestö evakuoitiin, mutta sen annettin palata takaisin sodan kuluessa. Periaatteessa tämä mahdollisti partisaanien iskut, mutta siinä tilanteessa oli mahdotonta pitää suuria määriä ihmisiä evakossa. Poissa laskuista oli myös suurien sotilasmäärien sitominen pelkästään partisaanien vastaiseen toimintaan. Pitihän etulinjakin pitää miehitettynä. Itärajalla on kyllä sen verran erämaita, että sieltä tultiin partioilla läpi, kun vain haluttiin (puolin ja toisin).
Jos kaipaat kirjallisuutta asiasta, lue Petsamon osalta "Turjanmeren maa. Petsamon historia 1920-1940." (lyhyt artikkeli), Suomussalmelaisista "Korpikansan kintereillä. Kainuun työväenliikkeen historia.", "105 päivää. Uhri ja valkoinen kuolema Kainuussa vv. 1939-1940." ja Tyyne Martikaisen "Talvisodan evakot ja siviilisotavangit. Äidit ja lapset sodan kurimuksessa.". Suojärveä käsittelee kirja "Tasavallan panttivangit. Evakuoimatta jääneiden suojärveläisten vaiheet talvisodan aikana." Tarkemmat tiedot kirjoista löydät netistä.
vastauksesta ja selvityksestä. Tuohon kirjaluetteloon siis voi viloeä lisätä jo mainistemani Mikael Juntusen "Paukan pommi"
Sen verran tuosta vastauksesta, että niitä evakuoimatta jääneitä oli muuallakin kuin mainitsemillani paikkakunnilla. Ainakin Kuhmossa (vähintään viisi), ilmeisesti Sallassa ja Lieksassa sekä Salmissa. Myös Kannaksella ja Suomenlahden saaristossa.
Lukumääristä ei tosiaan ole tarkkoja tietoja, sillä yhtenäistä tilastoa ei ole tehty. Kuitenkin Neuvostoliitosta kesällä 1940 palautettujen internoitujen suomalaisten luettelo antaa joitakin viitteitä.
Ennen talvisotaa asukkaat suurelta osin kyllä siirrettiin lännemmäksi, mutta kun hyökkäyksen uhka näytti jo väistyvän, asukkaat palasivat koteihinsa. Mainilan laukausten jälkeen sitten ei ilmeisesti enää edes ehditty asukkaita suuremmin siirtää vaan osa jäi vihollisen jalkoihin ja osa evakuoitiin lähes taistelujen seassa.
Esimerkiksi Hyrsylän mutkan kulkuväylän vihollinen katkaisi heti ensimmäisenä aamuna ja asukkaat jäivät vihollisen hyökkäysjoukkojen taakse.Samoin kävi Suomussalmella.