Tarina yksinäisyydestä. Pahan maailman koettelemuksista.

Olin tuiki tavallinen lapsi. Tulin hyvästä perheestä, eikä minua ole lainkaan kiusattu koulussa. Ihan niinkuin jokaisen lapsen unelma hyvästä elämästä.

Peruskoulussa aloin nähdä ihmisten ylimielisyyden. Näin ja kuulin kuinka toisia oppilaita jotka olivat vähänkään erilaisia kiusattiin ja vähäteltiin kiusaajien sekä henkilökunnan toimesta. Itse en pystynyt kuitenkaan jostain syystä samaistumaan heidän tunteisiinsa tai tuntemaan empatiaa. Olin hämmentynyt että miksi minua ei ole kiusattu koskaan. Taisin olla jotenkin kiusattujen yläpuolella kiusaajien mielestä. En puuttunut ollenkaan muiden kiusaamistilanteisiin tai pieneenkään vittuiluun koska se oli tarpeetonta ja turhaa. Olin onnellinen yksinolostani, vaikkakin minulla oli muutama kaveri.

Henkilökuntaa kohtaan alkoi kasvaa sisäinen vihani. Vähättely ja oman statuksen kiillottaminen herätti verenmakuista vihaa. Sellainen turha suunsoittaminen heidän osalta oli omiaan lisäämään vihaa. Suunnittelin jo kouluampumista mutta unohdin koko jutun tajuten että minulla on elämä edessä. Jatkoin sitä sirkusta siihen saakka kunnes pääsin peruskoulusta pois ja siirryin ammattiopistoon.

Ammattiopistossa vihani lisääntyi entistä voimakkaammin. Kusipäinen henkilökunta sai sappeni kiehumaan. Täydellinen ylimielisyys muita ihmisiä kohtaan lopetti uskoni ihmisyyteen. Eräs akka joka toimi opettajana huusi useasti koko luokalle yhden töppäilyistä. Ennennäkemätön viha nousi tätä akkaa kohtaan. Hän ei ollut enää ihminen minulle vaan ilmaa. Toivoin jatkuvasti että hän katoaisi tai sattuisi jotain todella ikävää. Vaikka muutkaan opiskelijat eivät hänestä oikein pitäneet, minun kohdalla se oli täydellistä vihaa. Silloin aloin pitämään kuolemaa epämiellyttäviä ja vittumaisia ihmisiä kohtaan hyvänä asiana. Se oli kuin pelastus.

Jätin ammattiopiston kesken ja minusta tuli työtön. Minulla ei ollut ollenkaan kavereita. Osa oli lähtenyt jatko-opintojen perässä muualle ja osa oli varmaan kuollut. Tällöin minulla ei ollut tunteita ketään kohtaan. Ne jotka vittuilisivat, kokisivat karun kohtalon. Ihmiset oli kuin saastaa joka pitäisi pyyhkiä pois ja nopeasti. Toivoin kokoajan jonkun ison asteroidin osuvan maapalloon lopettamalla tämän paskan. Se olisi suorastaan mahtavaa. Kaikkien elämä loppuisi ilman minkäänlaista kärsimystä. Rakkaudella kuolisivat.

Näin eräänä yönä unta kuinka kaikki ihmiset tulivat asuntooni päämääränään tappaa minut, koska olin jostain syystä paha ihminen. Puolustauduin ja tapoin kaikki ne jotka tulivat asuntooni. Se oli miellyttävä uni kertakaikkiaan. Toisessa unessa kuulin jatkuvasti kuinka äänet toistelivat: "Säälittävä!", "Heikko!" tai "Luuseri!". Äänet kehoittivat myös tappamaan muita. En reagoinut näihin ääniin mitenkään. Se oli kuin äänet meni toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ilman tajunnanvirtaa.

Eräänä päivänä aamulla valmistauduin edesauttamaan ihmiskunnan tuhoamista. Pakkasin reppuuni mukaani keittiöveitsen ja pienen lihaveitsen. Tämän jälkeen lähdin matkaani kohti läheistä kauppaa. Saapuessani kauppaan menin maitohyllylle missä vanhempi mieshenkilö katsoi maitotuotteita. Hänen yllätykseksi otin veitset repustani ja puukotin häntä takaapäin kaulaan sekä selkään. Veri alkoi porskuamaan hänen kaulastaan ja sitä alkoi valuamaan myös selästä. Miehen naamasta näki ettei hän silmät pullollaan saanut henkeä kunnolla ja kaatui lattialle irrottaessani veitset hänestä.

Sitten näin kuinka vanha mummo joka oli tulossa pakastehyllyiltä oli syvästi järkyttynyt, eikä liikahtanut ollenkaan. Hyppäsin hänen kimppuunsa iskien otsaan. Verta porskusi mukavasti ja mummeli kuoli samantien kaatuen maahan.

Menin takaisin maitohyllylle, otin maitolitran sieltä ja lähdin kävelemään rauhallisesti kassaa kohden. Kaikki jotka tulisivat eteeni, kokisivat saman kohtalon kuin edelliset.

Kohtasinkin jonkun somalin karkkihyllyillä joka yritti rauhoitella minua pudottaakseni veitseni. Iskin häntä kuitenkin oikeanpuoleiseen kaulaan ja hän piteli veristä kättäni kaulan luona. Verta suorastaan suihkusi hänen kaulastaan. Löin lihaveitselläni häntä vatsaan ja hän kuoli kaatuen maahan. Jatkoin matkaani kassaa kohti.

Kassalla huomasin ettei siellä ollut ketään. Vain yksinäinen myyjä joka oli pelosta jäykistynyt kun asetin maitolitran kassan liukuhihnalle. Kysyin häneltä kuinka paljon maitolitra maksaa. Hän ei vastannut mitään vaan katsoi minua syvästi järkyttyneenä. Turhauduin ja päätin tappaa hänet. Menin kassan puolelle ja aloin puukottamaan häntä molemmilla veitsilläni selkään niin että myyjä lyyhistyi makaamaan kassalle kuolleena. Otin maitolitrani liukuhihnalta, kävelin ulos kaupasta ja menin istumaan kaupan viereiselle penkille.

Avasin maitolitrani ja aloin juomaan sitä kaikessa rauhassa. Kuulin ja näin kuinka poliisit sireenit ulvoen ajoivat kaupan läheisyyteen. En välittänyt heistä sillä olin nauttimassa juomaani. Tunsin kuinka veri virtasi kädestäni sormeani pitkin yhdistyen leukaani. Olin yltä päältä veressä. Se oli hieno tunne. Kaikki se pelkästään rakkauden voimalla.