Kun olet vauva, sinulla on vain vähän vaikutusmahdollisuuksia oman elämäsi suhteen, mutta silti käännät koko vanhempiesi maailman ylösalaisin, olet rakastettu ja toivottu. Sinuun tuhlataan miljoonia unelmia, ja sinulle rakennetaan tulevaisuutta joka on ruusunpunaisten lasien läpi katsottua utopiaa.
Kun olet lapsi olet koko maailman ihanin olento, sinulla on kaikki kädessäsi mitä tarvitaan onneen.
Onni on kuin se punainen pallo joka sinulla on huoneesi nurkassa - turvassa tuulelta ja tuiskulta. Ilosi on tarttuvaa,naurusi aitoa ja olet täysin tietämätön maailman pahuudesta.
Koululaisena olet se pieni ja reipas olento joka kulkee liian iso reppu selässä kouluun, heitellen kiviä vesilätäköihin ja ihmetellen jokaista vastaan tulevaa uutta asiaa. Olet kyltymättömän tiedonjanoinen miksi-miksi miksi, kysymykset ovat kuin jatkuva helminauha, ja vastaukset imaiset kuin pesusieni itseesi.Olet onnellinen, nauravainen ja alat itsenäistymään, ei enää suukkoa poskelle kavereiden nähden, mutta illalla on niin turvallista kivuta isän tai äidin syliin, ja antaa monta märkää suukkoa.
Teini-ikäisenä haluatkin jotakin aivan muuta, et koskaan sitä mitä vanhempasi haluaisivat sinun tekevän. Tiedät itse paremmin, mutta elämä ei ole vielä opettanut sinua varomaan vaaroja joita tiellesi on kasattu tuhatmäärin. Vanhempasi rakastavat sinua yhtä paljon kuin ennenkin, mutta sinä et enää halua näyttää omaa rakkauttasi, yrität peittää sen uhman taakse, vaikka sydämesi huutaa - ota minut syliin.
Sitten sinusta tulee itse vanhempi - saat omia lapsia, ja huomaat miten valtava rakkaus omaan lapseen on. Se murtaa kaikki muurit - olet valmis kuolemaan oman lapsesi tähden, ja silloin tiedät kuinka paljon omat vanhempasi sinua rakastivat. Enää et epäile rakkauden valtavaa voimaa - tunnet sen itse ja se voittaa kaiken muun. Omat vanhemmat muuttuvat taas tärkeiksi, nyt olet oppinut rakkauden käsittämättömän voiman.
Lapsesi kasvavat, tulevat uhma-ikään, koulu-ikään, teini-ikään, löytävät oman elämänkumppanin, ympyrä alkaa sulkeutua, lapsesi saavat omia lapsia, sinä tiedät nyt, että maailma on jatkuva kiertokulku. Mutta rakkaus omiin lapsiin ja lapsenlapsiin on pysyvää. Vanhempasi vanhenevat - sairastuvat - kuolevat, sinä tunnet sydämessäsi niin valtavaa tuskaa, ja katumusta, miksi en koskaan sanonut kuinka paljon heitä rakastin, niin paljon jäi sanomatta - niin paljon onnea jäi heidän kanssaan jakamatta. Mutta aika parantaa haavat, vaikka omat rakkaat eivät koskaan unohdukaan, kukkia haudalle ja monta unohtumatonta ajatusta mukaan, olkaa onnellisia siellä missä sitten ikinä olettekin.
Kun olet yli viidenkymmenen niin sinulla on paljon enemmän tietoa ja ymmärtämystä myös menettämisen tuskasta. Mutta et ole vielä vanha, sinulle alkaa uusi elämä - yksi on takana toinen edessä, nyt voit taas olla kuten nuorena. Jotenkin myös ajatusmaailmasi nuortuu lapsiasi katsellessa, miksi en voisi olla yhtä riehakas ja nauravainen kuin lapseni ja lapsenlapseni, elämä on opettanut että rakkautta ei saa ilmaiseksi, sen eteen on tehtävä työtä.
miksi olisimme kateellisia nuorille mehän olemme nuoria ikuisesti- ruumis vanhenee, mutta mieli pysyy juuri niin nuorena kuin itse haluaa. vanheneminen on mielentila, ja "elämä on kuin rasiallinen suklaata - koskaan et voi tietää mitä saat" (Forrest Cump)
Kun olet lapsi olet koko maailman ihanin olento, sinulla on kaikki kädessäsi mitä tarvitaan onneen.
Onni on kuin se punainen pallo joka sinulla on huoneesi nurkassa - turvassa tuulelta ja tuiskulta. Ilosi on tarttuvaa,naurusi aitoa ja olet täysin tietämätön maailman pahuudesta.
Koululaisena olet se pieni ja reipas olento joka kulkee liian iso reppu selässä kouluun, heitellen kiviä vesilätäköihin ja ihmetellen jokaista vastaan tulevaa uutta asiaa. Olet kyltymättömän tiedonjanoinen miksi-miksi miksi, kysymykset ovat kuin jatkuva helminauha, ja vastaukset imaiset kuin pesusieni itseesi.Olet onnellinen, nauravainen ja alat itsenäistymään, ei enää suukkoa poskelle kavereiden nähden, mutta illalla on niin turvallista kivuta isän tai äidin syliin, ja antaa monta märkää suukkoa.
Teini-ikäisenä haluatkin jotakin aivan muuta, et koskaan sitä mitä vanhempasi haluaisivat sinun tekevän. Tiedät itse paremmin, mutta elämä ei ole vielä opettanut sinua varomaan vaaroja joita tiellesi on kasattu tuhatmäärin. Vanhempasi rakastavat sinua yhtä paljon kuin ennenkin, mutta sinä et enää halua näyttää omaa rakkauttasi, yrität peittää sen uhman taakse, vaikka sydämesi huutaa - ota minut syliin.
Sitten sinusta tulee itse vanhempi - saat omia lapsia, ja huomaat miten valtava rakkaus omaan lapseen on. Se murtaa kaikki muurit - olet valmis kuolemaan oman lapsesi tähden, ja silloin tiedät kuinka paljon omat vanhempasi sinua rakastivat. Enää et epäile rakkauden valtavaa voimaa - tunnet sen itse ja se voittaa kaiken muun. Omat vanhemmat muuttuvat taas tärkeiksi, nyt olet oppinut rakkauden käsittämättömän voiman.
Lapsesi kasvavat, tulevat uhma-ikään, koulu-ikään, teini-ikään, löytävät oman elämänkumppanin, ympyrä alkaa sulkeutua, lapsesi saavat omia lapsia, sinä tiedät nyt, että maailma on jatkuva kiertokulku. Mutta rakkaus omiin lapsiin ja lapsenlapsiin on pysyvää. Vanhempasi vanhenevat - sairastuvat - kuolevat, sinä tunnet sydämessäsi niin valtavaa tuskaa, ja katumusta, miksi en koskaan sanonut kuinka paljon heitä rakastin, niin paljon jäi sanomatta - niin paljon onnea jäi heidän kanssaan jakamatta. Mutta aika parantaa haavat, vaikka omat rakkaat eivät koskaan unohdukaan, kukkia haudalle ja monta unohtumatonta ajatusta mukaan, olkaa onnellisia siellä missä sitten ikinä olettekin.
Kun olet yli viidenkymmenen niin sinulla on paljon enemmän tietoa ja ymmärtämystä myös menettämisen tuskasta. Mutta et ole vielä vanha, sinulle alkaa uusi elämä - yksi on takana toinen edessä, nyt voit taas olla kuten nuorena. Jotenkin myös ajatusmaailmasi nuortuu lapsiasi katsellessa, miksi en voisi olla yhtä riehakas ja nauravainen kuin lapseni ja lapsenlapseni, elämä on opettanut että rakkautta ei saa ilmaiseksi, sen eteen on tehtävä työtä.
miksi olisimme kateellisia nuorille mehän olemme nuoria ikuisesti- ruumis vanhenee, mutta mieli pysyy juuri niin nuorena kuin itse haluaa. vanheneminen on mielentila, ja "elämä on kuin rasiallinen suklaata - koskaan et voi tietää mitä saat" (Forrest Cump)
Vastaukset 5
Vanhimmat
laittaa tuohon perään. Jaa että mikä sarja - en tiedä.
on upea, ja niin totta. kun muistelee omaa nuoruuttaan, niin ei sitä paljon osannut vanhemmillen arvoa antaa, hehän olivat itsestäänselvyys.
Jostain syystä kuitenkin koen omien nuorteni kohdalla saavani arvostusta ja välittämistä heiltä, olen sitä joskus miettinytkin miksi näin erilaiset tuntemukset.
tervetuloa mukaan kisaan :)
nyt jo kahdessa sarjassa.
mielenkiintoisia juttuja , ja toinen taisi olla runo. Pitäisiköhän ottaa osaa jos vaikka satiirisella "elämä polkee" kirjoituksella? En ole oikein tuota kirjailijatyyppiä, mutta voisihan tuota yritää.