Kaipaatko vieläkin nuoruuden rakkauttasi?

Ehkä. Tai ainakin sitä tunnetta. 👵

Monia laastareita ollut, mutta sitä yhtä vieläkin kaipaan. Vuodesta 2009
Mieheltä

Uuh näin aika kuumaa unta eräästä, kauan kauan sitten tuntemastani silloisesta työkaveristani... En etsi häntä mistään. Oli yllätys että tuli uneen nyt. Häneenkin olin todella ihastunut silloin.

🥺💕💕🥺🚢✔🥺💕💕✔🙂🎁💕💕🎁🥺🥺🎁🚢✔💕💕🙂

Hyvä kysymys!! Useille ensimmäinen tai nuoruuden rakkaus on ikimuistoinen. Ehkä kyseessä on ensimmäiset kokemukset, vastakkaisen sukupuolen kanssa, ehkä tunteiden voimakkuus. Olemme yksilöitä, jokainen sen on kokenut tavallaan. Mutta nuori ja lapsenmielinen ihastus oli nuoruuteen kuuluvaa, ei ne tunteet niin valtavia olleet, tyttökaverit ja poikakaverit vaihtuivat kovin usein. Ei silloin ollut "sielujenyhteyttä" tai elämänkokoisia suunnitelmia, suunniteltiin jäätelön ostamista kaupasta tai leikittiin arvausleikkejä. Laastarille oli lähinnä tarve fyysisen haaverin jälkeen. On toki yksilöitä, jotka kokevat yhteydet voimakkaammin ja elävät nuoruuden kivoja ja kauniita hetkiä uudestaan ja uudestaan. Mutta sanonta kaikki kaunis katoaa..on sovellettu menneestä nuoruudesta ja nuoruudenrakkaudesta. Aikuisena voi löytää todellisen rakkauden, kauniin yhteyden vastakkaiseen sukupuoleen, tälläisesta yhteydestä luopumiseen ei myöskään ole keksitty laastaria.
https://youtu.be/i5GhFL0OWq8

En kaipaa, enkä siltä väliltä😉

Kyllä mä häntä tavaallan kaipaan. Niitä asioita, jotka olisivat voineet olla.

Joskus aikanaan jopa laastaroin, mutta se on jo kauan sitten mennyttä. Ei kukaan ihminen ja parisuhde koskaan tunnu samalta kuin joku toinen? Ai niissä kaikissa omat eronsa on.

Ihan niin kilahtanut mä en ole, että häntä täältä etsisin. Hän on kuollut.

Toisinaan. Hän oli kuitenkin se ensirakkaus. Kaikesta jäi niin ristiriitaset ajatukset. Vuosien ajan ajelin ettei hän koskaan rakastanut minua. Enkä oikeastaan ollut edes kovinkaan tärkeä koskaan. Itse oisin halunnut säilyttää edes ystävyyden Toisaalta olihan se onnetonta häseltämistä olosuhteet sun muut . Enköhän minä koe häntä edes niin kovin hyvin tuntevani. Jotenkin jäi olo ettei edes halunnut oikeasti tuntua kunnolla . Joskus ne painaa mieltä.

NO EN KAIPAA.

Syystä, että en ole koskaan kokenut "nuoruudenrakkautta". Sellaista ihanaa, söpöä, suloista, missä koko ajan tahtoisi olla toisen lähellä ja mihin on kenties ajauduttu vähittäisen molemminpuolisen ihastumisen kautta.

Ehei, ei, eivät kaikki sellaista koe. Ja se on ihan ok.

Mun "nuoruuteni" kaappasi kyllä joku henkilö, jonka suhteen jälkeen olin niin traumatisoitunut vuosia, etten ajautunut aikoihin yhtään keidenkään muidenkaan kanssa mihinkään suhteeseen. Minkä jälkeen, humps, nuoruus ohitse.

Ehkä mun elämäni paras rakkausaika on joku muu aika. Ja jos ei, niin ylellisyyttähän se rakkaus onkin, ei sitä kaikkien tarvitse eikä voi edes kokea. En tarkoita rakkaudella sitä, että yksi osapuoli yksin tahtoo jotakin.

Ei se sitä ole vaan huomaan et aika kelautuu alkuun eli lähtöpisteeseensä.

Kaipaan ja rakastan ikuisesti sydämmesäni

Laastari riittää

Vaikka muuten olen omituinen niin en sentään exiä kaipaa enkä entisiä ihastuksia. Jotain rajaa hyvänen aika! Ollutta mikä mennyttä

Kyllä, vuodesta 1994.

Miksi kaivata jotain nuoruudestaan kukaan meistä ei näi lähempänä keski-ikää ainakaan ole sellainen kun oli nuorena edellyttäen toki että on osannut osattu kasvaa iän myötä ja elämän kokemukset muuttaa meitä muutenkin

En kaipaa. Menneet ovat menneitä.

Se ensimmäinen rakkaus on elämässä ihanin ja riipaisevin. Ihminen ei tule kokemaan samaa ikinä elämänsä aikana.

Eipä heissä ole enää mitään kaipailemista.

En,mutta huonompaan suuntaan on kumppanit menneet. Puoliso kannattaa nuorena valita, vaikka sitä ei sillon ymmärrä.

Uskonnollisuudella on aikansa mutta elämä on.

Kaipaan hänessä sellaista tunnetta mikä tuli että oltiin samalla aaltopituudella

👬🌾🐞👄❤️💋