1 Tess 5:3

"Mutta me emme tahdo
pitää teitä, veljet,
tietämättöminä siitä,
kuinka poisnukkuneiden on,
ettette murehtisi
niinkuin muut,
joilla ei toivoa ole.
Sillä jos uskomme,
että Jeesus on kuollut
ja noussut ylös,
niin samoin on Jumala
Jeesuksen kautta
myös tuova poisnukkuneet esiin
yhdessä hänen kanssaan.
Sillä sen me sanomme teille
Herran sanana,
että me,
jotka olemme elossa,
jotka jäämme tänne
Herran tulemukseen,
emme suinkaan ehdi
ennen niitä,
jotka ovat nukkuneet.
Sillä itse Herra
on tuleva alas taivaasta
käskyhuudon,
ylienkelin äänen
ja Jumalan pasunan
kuuluessa,
ja Kristuksessa kuolleet
nousevat ylös ensin;
sitten meidät, jotka olemme elossa,
jotka olemme jääneet tänne,
temmataan
yhdessä heidän kanssaan
pilvissä
Herraa vastaan yläilmoihin;
ja niin me saamme
aina olla Herran kanssa.
Niin lohduttakaa siis toisianne
näillä sanoilla."
(1 Tess 4:13-18)

Lainaamani tekstikatkelma
on yhden luvun lopussa,
ja helposti jää huomaamatta,
että Paavalin ajatus
ei suinkaan pääty
tuon luvun loppuun.
Jumalan Sanassahan
ei lukujakoa eikä jaejakoa ole.

Paavali puhuu siis
aivan samasta asiasta edelleen,
kun jatkaa näin:

"Mutta aikakausista ja määrähetkistä
ei teille, veljet,
ole tarvis kirjoittaa;
sillä itse te varsin hyvin tiedätte,
että Herran päivä
tulee niinkuin varas yöllä. "
(1 Tess 5:1-2)

Paavali on juuri kuvannut
yhden aikakauden (kronos)
joka päättyy määrättyyn hetkeen (kairos).

Tuo aikakausi on
meneillään oleva
armotalouskausi,
joka päättyy siihen,
että Kristuksessa kuolleet
heräävät eloon
ja sekä heidät että meidät,
jotka olemme jääneet tänne
tuohon hetkeen saakka,
yhdessä heidän kanssaan
temmataan pilvissä kohti Herraa.

Alkaa uusi aikakausi,
joka tunnetaan nimellä
Herran päivä.

Ja tuo hetki, jona se alkaa,
yllättää täysin maailman.

"Kun he sanovat:
'Nyt on rauha,
ei hätää mitään',
silloin
yllättää heidät yhtäkkiä turmio,
niinkuin synnytyskipu
raskaan vaimon,
eivätkä he pääse pakoon."
(1 Tess 5:3)

Tulee siis aikakausi,
jota sanotaan
Herran päiväksi,
ja nimenomaan
vihan ja synkeyden päiväksi.

Siis itse asiassa se on
yön aikakausi.
Mutta se ei yllätä meitä,
jotka olemme
Valkeuden ja päivän lapsia,
ja jotka tuosta alkaen
saamme olla konkreettisesti
aina ja ikuisesti Herran kanssa.

"Mutta te, veljet,
ette ole pimeydessä,
niin että se päivä
voisi yllättää teidät
niinkuin varas;
sillä kaikki te olette
valkeuden lapsia
ja päivän lapsia;
me emme ole yön
emmekä pimeyden lapsia."
(1 Tess 5:4-5)

Tuo yön ja pimeyden aikakausi
päättyy siihen hetkeen,
kun Herra tulee kirkkaudessaan
pyhiensä kanssa taivaasta
takaisin maan päälle
ja perustaa tänne valtakuntansa.
Tuo ihana/loistava/valoisa
Herran päivä
on pituudeltaan tuhat vuotta.

Aivan!

Voisin arvella, että kyseinen tilanne on kun ydinsodan uhka on päällä. Sitten saadaan hätärauha, mutta kuitenkin päädytään ydintuhoon.

Näin on käyvä.

Rauha ei ole nyt, vaan sotakiima.