Eilen iloiteltiin tuolla 50 keskusteluissa. Osa teistä ehkä oli siinä ilottelussa mukanakin.
Jälkeenpäin on ollut jollain tapaa tyrmistynyt olo. Sitä on miettinyt mielessään, että miten monenlaista iloa sitä on olemassakaan ja sitäkin, miten iloon, samaan tapaan kuin rakkauteen, liittyy nyansseja ja sävyjä yhtä paljon kuin niitä on mustassa ja valkoisessakin.
Mitä ihmettä tuo ilo oikeastaan on? Onko se sama asia kuin nautinto? Voimmeko ilollamme varastaa?
Mistä tulee sanonta: 'Itku pitkästä ilosta'?
Ja se tunne siitä, että ilottelemme usein, toistemme kustannuksella?
Olettekos miettineet ilon syvempää olemusta ..tai onko sellaista edes olemassa?
Asiallisten aloitusten sarjaan... iloisesti väänneltynä:)))))
Jälkeenpäin on ollut jollain tapaa tyrmistynyt olo. Sitä on miettinyt mielessään, että miten monenlaista iloa sitä on olemassakaan ja sitäkin, miten iloon, samaan tapaan kuin rakkauteen, liittyy nyansseja ja sävyjä yhtä paljon kuin niitä on mustassa ja valkoisessakin.
Mitä ihmettä tuo ilo oikeastaan on? Onko se sama asia kuin nautinto? Voimmeko ilollamme varastaa?
Mistä tulee sanonta: 'Itku pitkästä ilosta'?
Ja se tunne siitä, että ilottelemme usein, toistemme kustannuksella?
Olettekos miettineet ilon syvempää olemusta ..tai onko sellaista edes olemassa?
Asiallisten aloitusten sarjaan... iloisesti väänneltynä:)))))
Vastaukset 6
Vanhimmat
Itku pitkästä ilosta, mistä lie saanut alkunsa tuo sanonta. Voi sen ajatella niinkin että murheen vuoro on aina joskus, ettei elämä ole pelkkää iloa ja onnea. Vaikea sitä olisi arvostaa ellei olisi vastakohtaa.
Kovin iloinen ei passaa olla ainakaan jos toisella menee huonosti ja vaikka ei menisikään. Iloisuus/onnellisuus herättää aina kateutta eikä se vaikuta uskottavalta jos jatkuu turhan pitkään :)). Ihmisen luonto on, että aletaan hakemalla hakea huonoja puolia. Vahingonilo sen sijaan taitaa oikeasti olla puhdasta iloa, kun ottaa huomioon ihmisen ah niin raadollisen olotilan.
et ole sattunut näkemään vaaleanpunaisia porsaita?
tervetuloa kisaan mukaan :)
on säilynyt meille eläinten periyttämänä. Koira ainakin on iloinen kun isäntä tulee kotiin, lähdetään ulos, saadaan ruokaa tai palkitaan hyvästä suorituksesta. Kai ihmiselläkin on vielä joku muukin ilonaihe kuin naapurille tapahtunut vahinko?
Käsittäisin sen tulevan siitä, että lopulta aina kaikki kuitenkin menee täysin persiilleen, ollen sitten sitenkuin asiain kuuluukin olla.:)
pieru kauan nauramisesta