Uskonnot ja tieteet askartelevat jollakin tavalla myös totuuden kanssa, voisipa sanoa, että totuushegemonian kanssa.
Filosofi Popper esitti, että tiede lähestyy totuutta, vaikka emme ehkä voikaan tunnistaa totuutta, jos siihen törmäisimme.
Luulen, että useimmat hyväksyvät totuuden loogisuusoletuksen, ts. kaksi tosiasiaa eivät voi olla ristiriidassa keskenään. Mutta millä ehdoilla tuo loogisuus voi olla voimassa? Eikö se vaadi meidän ymmärrykseltämme aika paljon? Jos meillä on kaksi yli ymmärryksemme menevää tosiasiaa, millä me voimme päätellä, että ne eivät ole ristiriidassa keskenään?
Mitä ylläolevasta voisi seurata? Esim. että oppi, joka vaikuttaa loogisimmalta, ei välttämättä olisikaan lähinnä totuutta. Että meidän pitäisi ehkä hyväksyä paradoksaaliset totuudet? Sisäiset ristiriidat eivät kumoaisi tosi uskontoa?
Jos hyväksymme ylijärjellisten asioiden mahdollisuuden, joudummeko suohon järkemme kera? Vai riittääkö usko ylittämään tuon suon? Mm. Tommy Hellstenin esitys uskonnollisesta paradoksaalisuudesta herättää ajatuksia, "saat sen mistä luovut".
Filosofi Popper esitti, että tiede lähestyy totuutta, vaikka emme ehkä voikaan tunnistaa totuutta, jos siihen törmäisimme.
Luulen, että useimmat hyväksyvät totuuden loogisuusoletuksen, ts. kaksi tosiasiaa eivät voi olla ristiriidassa keskenään. Mutta millä ehdoilla tuo loogisuus voi olla voimassa? Eikö se vaadi meidän ymmärrykseltämme aika paljon? Jos meillä on kaksi yli ymmärryksemme menevää tosiasiaa, millä me voimme päätellä, että ne eivät ole ristiriidassa keskenään?
Mitä ylläolevasta voisi seurata? Esim. että oppi, joka vaikuttaa loogisimmalta, ei välttämättä olisikaan lähinnä totuutta. Että meidän pitäisi ehkä hyväksyä paradoksaaliset totuudet? Sisäiset ristiriidat eivät kumoaisi tosi uskontoa?
Jos hyväksymme ylijärjellisten asioiden mahdollisuuden, joudummeko suohon järkemme kera? Vai riittääkö usko ylittämään tuon suon? Mm. Tommy Hellstenin esitys uskonnollisesta paradoksaalisuudesta herättää ajatuksia, "saat sen mistä luovut".
Vastaukset 6
Vanhimmat
buddhalaiset on ajat päivät sitten tajunneet vaikka tuon "saat sen mistä luovut".
Siksi he kai ovatkin valovuosia edellä kristittyjä mitä elämäntaitoihin tulee.
Tutustu buddhalaisuuteen niin opit ymmärtämään paradokseja jos se ei muuten onnistu.
Olet ainakin lukenut viestini ja ilmeisesti ymmärtänyt siitä jotain (ehkä enemmän kuin minä?). Ehkä odotin usempia kommenteja, mutta kiitosta vaan sinulle omastasi.
tiedä ymmärsinkö mitään?!
Jotain voi joskus ymmärtääkin, kun lopettaa juoksemasta totuuden perässä.
En jaksa uskoa yhteen suureen totuuteen. En usko että maailmaa voisi selittää yhdellä lauseella.
Miksi asiat eivät voisi olla keskenään ristiriitaisia? Ajattelutapamme vain on niin suppea ja usein urautunut. Se on siitä kiinni mihin fokusoi.
Suuret keksinötkin taapahtuvat usein sattumalta.
Asiat aukeaa monta kertaa kun jättää ne silleen ja jaksaa vähän odottaa ja antaa ajan kulua.
Esko Valtaojakin sanoi että tunnettu maaimankaikkeuden historia on verrattavissa hiukseen ja se tuntematon josta emme mitään tiedä on suuri seinä sen yhden hiuksen takana.
http://www.nakokulma.net/keskustelu/index.php?board=1.0
Oliko linkki vihje vaihtaa parempaan foorumiin?
voisit saada enemmän kommentteja viestiisi.