Mormonien syrjintää

Yksi perheen lapsistakin sanoi, että tämä on elämäntapa, ei rikos. On hienoa, että on tuollainen ohjelma, joka pyrkii poistamaan turhia ennakkoluuloja nykymormonien harjoittamasta moniavioisuudesta.

Ei ole syrjintää jos lakeja ei sallita rikottavan.

Vuosia olen seurannut ko. tositvtä, ja viimeisimmät ohjelmat tuovat esiin sen, minkä katsoja olisi voinut alusta asti ennustaa.
Lasten lähdettyä kotoaan on sisarvaimojen pakko miettiä omaa asemaansa uudelleen. He ovat uskontonsa mukaan avioituneet Kodyn kanssa ja saaneet lauman lapsia, jotka ovat heidän pääsylippunsa parempaan elämään kuoleman jälkeen.
Nyt he ihmettelevät, miksi heidän tulisi jälleen aloittaa alusta uudessa paikassa ja rakentaa talot suurin kustannuksin. He eivät jaksa enää tehdä kompromisseja ja sopia keskenään mm. talojen paikasta, Christine ei halua jäädä, vaan haluaa muuttaa kotipaikkakunnalleen Utahiin, koska siellä on lainmuutoksen mukaan mahdollista elää moniavioisena. Muut eivät, Meri ei jaksa enää kylmennyttä avioliittoaan, häntä kiinnostaa matkailubisnes, jonka hän perusti sukunsa kotitaloon. Kolmas vaimo Janelle kielsi Kodya tulemasta kotiinsa, hän ei halua taiteilla koronamääräysten, Kodyn ja lastensa kanssa.
Vain lainkin mukaan pätevässä avioliitossa oleva Robyn, nuorin ja sitoutunein, jaksaa uskoa perheen säilymiseen. Hän on tunteellinen ja rakastava sisarvaimo, joka on sydämestään asti sitoutunut moniavioiseen perheeseensä.

Viime aikoina kuvauksia ei ole ilmeisesti jatkettu, koska näiden kaikkien asioiden jatkot ovat selvittämättä katsojille.
Oli kuitenkin mielestäni täysin odotettavissa, että vaimot eivät varttuessaan enää ole manipuloitavissa, vaan he ymmärtävät, että he selviytyvät elämässään paremmin itsenäisinä. Jokainenhan heistä on elättänyt perhettään omalla työllään, he ovat koulutettuja ja tarmokkaita naisia.

Annan kyllä arvoa Kodyllekin. Hän on itsekin huomannut, että neljän vaimon ja parinkymmenen lapsen johtaminen ja hallinta ei onnistu nyt enää, kun lapsilla on oma elämänsä, monella jo perheensä ja työnsä.
Kodyn koko elämäntyö on alkanut rapistua, ja hän on oikeastaan vailla omaa kotia ja yksityisyyttä. Hän kiertää vaimojensa asunnoissa ja on alkanut kaivata omaa miesluolaa, jonne voisi vetäytyä ja elää itsenäistä elämää hänkin.

Heidän uskonsa näkyy välähdyksittäin joissakin tilanteissa, mutta he eivät ilmeisesti käy muiden seurakuntalaisten kokoontumisissa tai temppeleissä, vaan heidän uskonsa on lapsuuden aikaan opittua, eikä vaikeuksissa ole koskaan saatu tukea kirkon edustajalta tai muilta uskovilta.
He ovat itse asiassa aika yksin elämäntapansa vuoksi.

Mainitsemasi lait syrjivät muitakin kuin mormoneja. Minusta ainakin on sydäntä raastavaa, että pakolaiseksi esim. Suomeen tuleva mies joutuu valitsemaan, minkä perheensä ottaa mukaan ja mitkä jättää lähtömaahan. Usein nämä perheet ovat saaneet alkunsa lempi-ilmauksesi "pikkutyttöjen moninainti" -mukaisesti, mutta eivät kaikki monivaimot silti halua päästä eroon miehestään.
Olisi ehkä jo aika globalisaation edetessä luopua tuosta viimeisestä linnakkeesta, luvallisesta moniavioisten perheiden syrjimisestä ja sortamisesta. Luulenpa, että mormonit kuitenkin viimeisten joukossa hyväksyvät moniavioisuuden.

Olisi kyllä aika kohtalokas päätös, koska muslimeilla voi olla 4 vaimoa, joiden olot pitää olla samanarvoiset keskenään. Näillä palkoilla ei useampaa taloutta ylläpidetä, niin että yhteiskunnalle tulisi aikamoinen vastuu lain laatimisen jälkeen. Suomen mormooneja ei liene pariatuhatta enempää, eivätkä he ole fundamentalisteja, joille taivas ei aukene ilman useampaa sisarvaimoa.
Ehdottamasi laki ei paljon etua mormoonille tuottaisi, verotus vain iskisi omaan lompsaasi.