ISRAELIN VALTION UUDELLEEN SYNTYMINEN JA TAISTELU OLEMASSAOLONSA PUOLESTA

Kansainvälisen lain tulkintaan erikoistunut juristi Howard Grief, joka on paneutunut Lähi-itää koskeviin historiallisiin asiakirjoihin, toteaa, ettei Israelin valtion laillisuus mitenkään perustu YK:n päätöslauselmaan 181. Kansainvälisen lain mukaan YK:n yleiskokouksen päätöslauselmat eivät ole sitovia. Jos juutalaiset ja arabit olisivat tehneet sopimuksen päätöksen 181 jakoperustein, tuon sopimuksen määrittelemät oikeudet ja velvoitteet olisi voitu sisällyttää kansainväliseen lakiin. Näin ei käynyt.
Howard Grief löysi 1980-luvulla brittiarkistojen kätköistä San Remon vuoden 1920 konferenssin pöytäkirjat. Se johti hänet julkaisemaan kirjan ”Israelin valtion laillinen pohja ja rajat kansainvälisen lain mukaan”. Lyhyesti sanottuna: San Remon päätöslauselma on Israelin valtion tärkein perustava asiakirja.
Liittoutuneiden ylin neuvosto kokoontui Italian San Remossa Pariisin rauhanneuvottelujen (1919–1920) jatkeena huhtikuussa 1920. Asialistalla oli päättää Ottomaanien valtakunnan, yhden ensimmäisen maailmansodan häviäjävaltion jaosta. Asiassa oli kuultu jo Pariisissa yhtä hyvin omia kansallisvaltiopyrkimyksiä ajavia arabidelegaatioita kuin Sionistijärjestöä.

Kokoukseen osallistuivat voittajavaltioiden pääministerit Isosta-Britanniasta, Ranskasta ja Italiasta. Yhdysvallat toimi tarkkailijana. Edustajia oli myös Japanista, Kreikasta ja Belgiasta. San Remon päätös kirjattiin 25. huhtikuuta 1920.
Juutalaisille luvattiin kansankoti Palestiinan mandaattialueella brittihallinnon suojissa.
Ison-Britannian hallitus oli ensimmäisen maailmansodan loppuvaiheissa, 2. marraskuuta 1917, ulkoministerinsä Arthur Balfourin nimeä kantavalla julistuksella ilmaissut ”Hänen Majesteettinsa hallituksen suhtautuvan suopeasti kansalliskodin perustamiseen juutalaisille Palestiinaan”. San Remossa kansainvälinen yhteisö antoi varauksettoman tukensa tälle hankkeelle. // (Marja Rantanen Patmos Lähetyssäätiön lähetyslääkäri 3.5.2020)
Juutalaisten paluu isiensä maalle ja itsenäisen valtion perustaminen odotti kuitenkin täyttymystään hieman yli viisikymmentä -vuotta Theodor Herzelin ennustuksesta, jonka lausui v.1897. ” 5–50 v. kuluttua perustetaan Siionin vuorelle juutalaisvaltio”.
Sitä ennen juutalaiset joutuivat ennennäkemättömän kansanmurhan (holocaustin) uhriksi. Adolf Hitlerin ja Natsi-saksan pystyttämillä keskitys/tuhoamisleireillä, joissa kuusimiljoonaa juutalaista surmansa.
Yom HaAtzma’ut / יוֹם הָעַצְמָאוּת

Tuon hirvittävän kärsimysnäytelmän jälkeen koitti päivä, 14. toukokuuta 1948 (Ijar-kuuta v.5708) kun Israel julistautui itsenäiseksi ja Israelin ensimmäinen pääministeri, Ben Gurion nosti Tel Avivissa Israelin valtiolipuksi valitut Daavidin tähtilipun lipputankoon. Tel Aviv toimi juuri perustetun itsenäisen valtion ensimmäisenä pääkaupunkina ja Chaim Weisman Israelin ensimmäisenä presidenttinä.
Itsenäisyysjulistusta seurasi 15.5.48 seuraavana päivänä kuuden Arabivaltion hyökkäys Israelin kimppuun, Egyptin, Libanonin, Syyrian, Jordanian, Saudi-Arabian ja Jemenin armeijoista koottu 100 000 miehen armeija hyökkäsi Israelin, n. 30 000 miestä käsittävän heikosti varustettua armeijaa vastaan. Kysymyksessä oli Goljatin hyökkäys pientä paimentolaisarmeijaan verrattavaa joukkoa vastaan.
Pieni Israel piti kuitenkin pintansa ja löi 8 kuukautta kestäneessä sodassa vihollisten joukot ja valloitti 27 000 neliökilometrin alueesta 15 000 neliökilometriä hedelmällistä maa aluetta ja julisti noin vuoden kuluttua sodan päättymisestä 23. tammikuuta 1950 Jerusalemin Israelin valtion pääkaupungiksi.
Israel kävi 29. lokakuuta – 7. marraskuuta v.1956 kahdeksan päivää kestäneen, Suezin kanavan sotana tunnetun sodan, Britannian ja Ranskan tukemana Jordaniaa, Egyptiä ja Syyria vastaan. Neuvostoliitto tuli väliin ja sai neuvotteluteitse aikaan rauhansopimuksen, joka pysäyttää Israelin armeijan voitollisen vyörymisen Siinain erämaassa.
Vuonna 1967, 5.–10.6. Israel joutui jälleen sotaan, Egyptin, Jordanian ja Syyrian muodostama liittoutuman kanssa, jotka saivat taloudellista tukea sotaan Israelia vastaan Irakilta, Kuwaitilta, Saudi-Arabialta, Sudanilta ja Algerialta. Neuvostoliitto ryhtyi myös tukemaan arabivaltioita. Kuuden päivän aikana Israel valloitti Egyptiltä Siinain erämaan ja Suezin kanavan. Syyrialta Golanin kukkulat ja voitti takaisin Jordanialta Itä-Jerusalemin ja purki kaupunkia jakaneen muurin, näin Jerusalemista tuli jälleen yhteinen kaupunki. Kuuden päivän sota hakee vertaistaan maailman historiassa, niin merkittävä se oli!
Seuraava sota käytiin 6.–24. lokakuuta 1973. Sota alkoi Egyptin ja Syyrian hyökättyä Israeliin juutalaisen kalenterin pyhimpänä, Jom Kippurin päivänä. Sota päättyi Israelin voittoon. Vuosia kestäneiden rauhanneuvottelujen jälkeen Egyptin kanssa, Israel luovutti Siinain takaisin Egyptille, vuonna 1982.

Vuonna 1978 silloinen Egyptin presidentti Anwar Sadat ehdotti, että Israel vetäytyisi Itä Jerusalemista, Israelin silloinen pääministeri Menachem Begin teki vastaehdotuksen, että Jerusalemista tehtäisiin kansainvälinen kaupunki. Arabit vastustivat sitä ja tietämättään toteutuivat profeetta Sakarjan profetian.
”Ja Herra ottaa Juudan perintöosaksensa pyhässä maassa ja valitsee vielä Jerusalemin. Vaiti Herran edessä, kaikki liha! Sillä hän on noussut pyhästä asuinsijastansa." (Sak.2:12–13.)
Vuonna 1980 29. heinäkuuta YK antoi lauselman, jossa Israelia kehotettiin vetäytymään Itä-Jerusalemista marraskuun 15 pv mennessä. Israel kieltäytyi ja seuraavan päivänä 30.7.80 Israelin kansalliskokous sääti uuden lain ja toi julki päätöslauselman, jonka mukaan: - Jerusalem on Israelin ikuinen ja jakamaton pääkaupunki.
Vuonna 2003 Israelin parlamentti hyväksyi Lähi-idän suunnitellun rauhansuunnitelman. Samana vuonna pm. Ariel Sharon allekirjoitti palestiinalaisten kanssa Tiekartta-rauhansuunnitelman, joka tähtää mm. itsenäiseen Palestiinaan. Palestiinalaishallinnon presidentti Jasser Arafat kuoli marraskuussa 2004. Hänen seuraajakseen tuli Mahmud Abbas. Sharon ja Abbas tapasivat huippukokouksessa helmikuussa 2005 ja osapuolet sopivat aselevosta. Abbas vetosi palestiinalaisiin, jotta he pidättäytyisivät väkivallasta. Toisen intifadan katsotaan päättyneen tähän.
Israel on tehnyt useita myönnytyksiä maassa asuville arabeille (palestiinalaisille)
Israel vetäytyi Gazasta 2005 ja luovutti Gazan ja Egyptin välisen rajan valvonnan Egyptille. Gazasta tuli suljettu alue, jonka rajoja valvovat sekä Israelin, että Egyptin joukot. Egypti eristi Gazan Israelin toiveiden mukaisesti. Palestiinalaiset alkoivat kaivaa tunneleita Egyptin puolelle, joita pitkin he ovat salakuljettaneet räjähteitä Egyptin rajavalvonnan ohitse Gazaan. Hamasin tultua valtaan Gazasta alettiin kaivamaan hyökkäystunneleita Israelin puollelle.
Vetäytyminen Gazasta

Sharonin suhtautuminen palestiinalaisiin oli jyrkän aggressiivista ”ei neuvotteluja” -politiikkaa, tosin myöhemmin hän joutui osallistumaan lyhyiksi jääneisiin neuvotteluihin George W. Bushin ajaman ”tiekarttasuunnitelman” myötä. Elokuussa 2005 Sharon ajoi läpi puolueensa oikeiston vastalauseista välittämättä yksipuolisen vetäytymisen Gazan alueelta. Alueella asuvat 8 500 israelilaista siviiliä poistettiin alueelta. Osa heistä lähti käskystä, mutta osan joutuivat sotilaat kantamaan autoihin, joilla heidät kuljetettiin muualle. Monet äärijuutalaiset pitivät itseään uhreina ja marttyyreinä. Juutalaisista osa linnoittautui synagogiin, jotta karkotus näyttäisi iskulta juutalaisuutta vastaan.
Sharon sai 4. tammikuuta 2006 vaikean aivoverenvuodon. Hänet vietiin sairaalaan leikattavaksi ja pääministerin oikeudet siirrettiin varapääministeri Ehud Olmertille.
Parin päivän päästä 6. tammikuuta 2006 Sharonin aivoissa havaittiin uusi verenvuoto ja hänet leikattiin jälleen. Ehdittiin jo uutisoida Sharonin kuolemasta, mutta pian tämä kerrottiin väärinkäsitykseksi, ja sanottiin lääkärien edelleen yrittävän pelastaa Sharonin.
Tammikuussa, pian aivoverenvuodon jälkeen Sharonin kerrottiin todennäköisesti selviytyvän. Hän oli saanut kuitenkin erittäin vaikeita aivovaurioita, ja niiden vakavuus ei ollut selvillä ennen kuin häntä yritettiin herättää. Sharonin kannattajat olivat erittäin huolissaan Sharonin tilanteesta ja Sharonia pidettiin leikkauksen jälkeen koomassa, jotta hänen aivonsa saivat aikaa toipua. Hänet yritettiin herättää koomasta, mutta tämä ei onnistunut. Sharonille tehtiin uusi leikkaus, tällä kertaa hänen kurkkuunsa tehtiin aukko hengittämisen helpottamiseksi (trakeostomia).
Tammikuun 2006 lopulla Sharonin todettiin olevan vegetatiivisessa tilassa josta toipumismahdollisuudet ovat äärimmäisen pienet. Hän oli pitkäaikaishoidossa marraskuusta 2006 asti. Tammikuussa 2008 uutisoitiin, että Sharon ei omaisten mukaan ollut enää syvässä koomassa, vaan reagoi lähiomaistensa ääniin.
Vuoden 2014 alussa uutisoitiin, että Sharonin tila oli heikentynyt ja hän kärsi munuaisongelmista. Hän kuoli 11. tammikuuta 2014. Hänet haudattiin 13. tammikuuta kotitilansa maille
Josef Dayanin johtama ääriuskonnollinen ryhmä rabbeja manasi kesällä 2005 Sharonin päälle muinaisen kirouksen, jotta kuoleman enkeli tappaisi hänet. Poistuessaan sotilaat purkivat karkotettujen israelilaisten talot ja muut rakennukset, mutta jättivät synagogat jäljelle. Palestiinalaiset kuitenkin polttivat synagogat maan tasalle.
Hamas voittaa vaalit ja riitautuvat Fatahin kanssa eikä tunnustanut Israelin valtioita

Vuoden 2006 Palestiinalaishallinnon edustajainkokouksen vaaleissa suurimmaksi ryhmäksi nousi Hamas. Käänne johti hetkelliseen kansainvälisen avun leikkaamiseen. Koska Hamas suhtautui valtapuoluetta Fatahia jyrkemmin Israeliin. Hamas ei ole tunnustanut Israelin valtioita tähän päivään mennessä. Vaalitulos johti lyhyeen sisällissotaan Fatahin kanssa. Jonka jälkeen ääri-islamistinen Hamas otti hallintaansa Gazan kaistan ja maltillisempi Fatahin vetäytyi Länsirannalle Ramallahin kaupunkiin.
Aseelliset yhteydenotot Israelin armeijan (IDF) terroristi järjestöksi määritellyn Hamasin ovat jatkuneet v.2006 alkaen. Hamas on ampunut raketteja Israeliin lyhyitä tulitaukoja lukuun ottamatta aina näihin päiviin asti. Vakavampia aseellisia konflikteja on käyty v.2006 ja 2008–2009.
Vuonna 2014, 12. kesäkuuta siepattiin ja surmattiin kolme liftimatkalla ollutta israelilaista nuorta. Tapaus sattui lähellä Hebronia, jossa on palestiinalaisten mielestä ”laittomana” pidetty Israelin siirtokunta. Israelin pm. Netanjahun mielestä kolmen nuoren juutalaisen surmaaminen oli Hamasin syytä, ja pidätti Länsirannalla satoja johtavia Hamasin jäseniä. Viisi palestiinalaista kuoli pidätyksissä. Hamas kiisti olleensa sieppausmurhien takana. Hamas kosti Israelin ratsiat ampumalla raketteja Israeliin. Israel kosti Hamasille ja aloitti ilmahyökkäyksillä 7. heinäkuuta 2014. Israel pyrki operaatiollaan tuhoamaan Hamasin raketit ja tunnelit, joiden kautta Hamas aikoi lähettää taistelijoita Israeliin.
Vuoden 2014 sodassa ihmisoikeusjärjestöjen mukaan kuoli yli 1 700 palestiinalaista, joista tilastojen mukaan 80 prosenttia oli ollut siviilejä. Israelin tappiot olivat 67 sotilasta. Siviilien suuri määrä Gazassa johtuu siitä, että Hamas käyttää ihmiskilpiä ampuessaan raketteja siviiliasutusten keskeltä Israeliin.
*) Viimeinen suurempi aseellinen Israelin ja Hamasin välillä käytiin (11.5.-22.2021). Kun Ramadanin 40 pv päätteeksi Hamas alkoi pyhään sotaan kiihotettuna ja Iranin tukema ampua kuolettavia raketteja Gazasta Israeliin. Hamas ampui yli 4000 rakettia Israeliin, joista 580 rakettia putosi Gazassa asuvien siviilein päälle. Raketteja ammuttiin kohti Jerusalemia, Askelonia, Ashdodia, Tel Avivia ja Israelin rajalla oleviin asutuskeskuksiin. Väkivaltaisuudet Israelin ja palestiinalaisten välillä kestivät 11 vrk. ennen tulitaukoa. Israelin iskuissa kuoli 254 palestiinalaista, Israelissa kuolonuhreja oli kaksitoista. *)Wikipedia
// YK:n ihmisoikeuskomissaari Michelle Bachelet sanoi ihmisoikeusneuvostolle puhuessaan Israelin iskujen aiheuttaneen paljon siviiliuhreja. – ”Jos iskujen vaikutus siviileihin ja siviilikohteisiin havaitaan silmittömäksi ja suhteettomaksi, ne voivat olla sotarikoksia”, Bachelet sanoi. Ihmisoikeuskomissaarin mukaan myös ääriryhmä Hamasin Gazasta Israeliin ampumat raketit osuivat siviilikohteisiin, ja olivat selvästi kansainvälisen oikeuden vastaisia. YK:n ihmisoikeusneuvosto päätti (to 27.5.21) aloittaa kansainvälisen tutkinnan viimeisimmistä väkivaltaisuuksista Gazassa ja järjestelmällisistä väärinkäytöksistä palestiinalaisalueilla. Päätöksen puolesta äänesti 24 neuvoston 47 jäsenmaasta. // (YLE 27.5.2021)
Israelia syytettiin siis jälleen ja Hamas saa jatkaa terroritekojaan ilman kansainvälisiä tuomioita. Yhdysvallat arvosteli päätöstä, sillä se vaarantaa viimeaikaisen kehityksen alueella. Israel saa elää koko ajan sodan varjossa.

Vuoden 2022 huhtikuussa alkaneet levottomuudet Al Aksa moskeijan, Temppelivuoren alueella Muslimien ramadanin ja juutalaisten pääsiäisen alueella, jossa 150 ihmistä haavoittui. Muslimit hyökkäsivät juutalaisia vastaan, kun heille annettiin lupa nousta Temppelivuorelle, mutta heiltä evätiin mahdollisuus rukoilla paikassa, jossa sijaitsi Salomon rakentama Herran temppeli. Mellakat jatkuivat pääsiäisen jälkeen terroritekoina eri puolilla Israelia ja länsirannalla toukokuulle asti. Kolmeakymmentä juutalaista sai surmansa yksitäisissä puukko ja ampumasein tehdyissä terrori-iskuissa poliiseja ja siviilejä vastaan. YK ei tuominnut näitä terroritekoja eikä muutkaan kansainväliset järjestöt.
Israelin edesmennyt pm. Golda Meir on osuvasti sanonut; - ”Jos arabit laskevat aseensa, tulee rauha, jos Israelilaiset laskevat aseensa, heitä ei enää ole.”
Israel on palannut omaan maahansa, eikä sen tarvitse kysyä keneltäkään olemassaolonsa oikeutusta. Israelia koskevat Raamatun lupaukset pitävät paikansa ja Israelin Pyhä pitää lupauksensa voimassa kansaansa kohtaan ja seisoo sen rinnalla, kunnes he lopulta kääntyvät Messiaansa puoleen ja saavat ikuisen rauhan
El Shaddain lupaus Israelin kansalle (Jer.31:2–10.).
Näin sanoo Herra: "Kansa, miekalta säästynyt, löysi erämaassa armon;
minä menen saattamaan sen, Israelin, rauhaan".
Kaukaa ilmestyy minulle Herra: "Iankaikkisella rakkaudella minä olen sinua rakastanut,
sen tähden minä olen vetänyt sinua puoleeni armosta.
Minä rakennan sinut jälleen, ja sinä tulet rakennetuksi, neitsyt Israel. Sinä kaunistat itsesi jälleen käsirummuillasi ja lähdet iloitsevaisten karkeloon.
Sinä istutat jälleen viinitarhoja Samarian vuorille; ne, jotka istuttavat, saavat korjata hedelmätkin.
Sillä päivä on tuleva, jolloin vartijat huutavat Efraimin vuorella: 'Nouskaa, lähtekäämme Siioniin Herran, meidän Jumalamme, tykö'.
Sillä näin sanoo Herra: Riemuitkaa iloiten Jaakobista, kohottakaa riemuhuuto hänelle, joka on kansojen pää; kuuluttakaa, kiittäkää ja sanokaa: 'Auta, Herra, kansaasi, Israelin jäännöstä'.
Katso, minä tuon heidät pohjoisesta maasta, kokoan heidät maan perimmäisiltä ääriltä.
Heissä on sokeita ja rampoja ynnä raskaita ja synnyttäväisiä: suurena joukkona he palaavat tänne.
Itkien he tulevat, ja minä johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen. Minä vien heidät vesipuroille, tasaista tietä, jolla he eivät kompastu. Sillä minä olen Israelin isä, ja Efraim on minun esikoiseni.
Kuulkaa Herran sana, te kansat, ilmoittakaa kaukaisissa merensaarissa ja sanokaa: Hän, joka Israelin hajotti, on sen kokoava ja varjeleva sitä niin kuin paimen laumaansa.
pastori Teuvo Tikkanen

https://www.bitchute.com/video/hgTUbr5gM5Eo/ Mites asiat todella ovat?

Kiitos aloittajalle tästä asiallisesta katsauksesta. Samaa toivoisi kaikilta muiltakin, joita nämä asiat koskettavat. Palestiinan valtio on turha utopia, koska niin moni sivistysmaan valtiokin rohkaisee palestiinalaisia syytämällä rahaa heille, jotta he voisivat mukavasti vetelehtiä maassaan, tekemättä muuta kuin kerätä porukkaa Israelin tuhoamiseksi. Sivistys valtiotkin uskovat sitä, joka huutaa kovimmin ja valehtelee härskeimmin. Mutta ilmestyskirjan punainen hevonen, on jo selvästi alkanut riehua. Tapahtumat alkavat muistuttaa Israelin ja heidän naapurien välistä "pientä" sotaa, jossa Israelin lähinaapurit tuhoutuvat, Hizbollahin ja Hamasin takia. Iso sota tulee myöhemmin, kun kaikki jäljelle jääneet vihamieliset arabit ja Venäjä hyökkää Israeliin, ryöstämään Israelin kaasut. Mutta heidät tuhotaan.

Dokumentti, miten Israeli synnytettiin:
https://www.bitchute.com/video/hgTUbr5gM5Eo/