Kukat kääreineen

Meilläkin kukat pakataan muovi tai paperikääreeseen, joka sitten heitetään roskiin, miksi?

Englantilaisilla tv-viihteen tekijöillä ei ilmeisesti ole sivistystaso kovinkaan korkealla.

Ei niinkään ihmetytä kukat kääreineen. Mutta tuollainen kaikenlaisten vuosipäivien viettäminen on erikoista. Nyt sarjassa vietetään jo abortinteon vuosipäivääkin, nakkelemalla kukkakimppuja veteen. Pääseeköhän Laurel ja Jai koskaan yli tästä, kehitysvammaisen sikiön abortoinnista? Ehkä ei. Laurelhan lapsineen muistelee jatkuvasti eri tavoin myös kuollutta Ashleytakin.

Aika jännä ajatuksenjuoksu sulla.
Vaikka kyse onkin vain tv-sarjasta, niin sivuaahan sarja jollain henkisellä tasolla myös tätä elettävää elämää.
Itsellä ei ole kokemusta abortista, eikä keskenmenoista, mutta luulisi ainakin joidenkin surevan menetettyjä lapsiaan. Sarjassa näytetään että abortoitu kehitysvammainen lapsi on muistamisen ja surempisen arvoinen.
Annetaan ymmärtää että ainakin jotkut kokevat abortin henkisesti raskaana toimenpiteenä eikä minään who cares; ei hetkauta yhtään-juttuna.

Ootko tosiaan sitä mieltä, että on tyhmää, tai jotenkin omituista, muistaa alaikäisten lasten kanssa yhdessä niiden kuollutta isää sen kuolinpäivänä?
Muistaakseni Arthur oli kuitenkin aika pieni max. 8-vuotias, ja tää Dotty vai mikä se pienin nyt on, ihan vauva tai ei edes vielä syntynyt, isänsä kuoleman aikaan.
Olishan toi nyt tosi outoo, jos ei koskaan millään tapaa muistettais ton ikästen lasten isää noiden lasten kanssa.

Minunkin mielestä Thomasin perheessä tuo syntymättömien ja kuolleiden muistelu vuosipäivärituaalit on ehkä menneet hiukan yli. Sarjassa jääty muutenkin liikaa vatvomaan menneisiin. Voihan sitä muullakin tavalla surra syntymättömiä ja kuolleita, kuin tuollaisin toistuvin rituaalein. Ikävöin itsekin usein kuollutta äitiäni. Mutta huomaan, en enää keväisin muista sitä päivämäärää kun hän kuoli. Se on nykyään vain päivä päivien joukossa. Viisi ensimmäistä vuotta muistin. Kävin viemässä kynttilän ja kukkia. Ehkä ei ole tarkoituskaan sitä päivää loputtomiin muistaa. Ikäväni ei silti lopu koskaan.

On aivan eri asia menettää isä tai äiti lapsena kuin aikuisena.

Olin 11 vuotias kun isäni kuoli, nuorin veljeni oli 3v, muut sisarukset olivat iältään siinä minun ja nuorimman välissä. Kaikkein nuorimmaiset sisarukseni eivät muista isästämme oikeastaan mitään muuta kuin mitä muut ovat hänestä kertoneet ja valokuvista nähneet.

Muistamme jokainen näin päälle 50 vuotiainakin isän syntymä-ja kuolinpäivän. Yleensä soitamme toisillemme ja juttelemme niitä näitä ja aina se isä siinä puheeksi tulee.Lapsuuden trauma, isän menettäminen niin nuorena, on koko ajan piilossa taustalla. Ei meiltä isän kaipuu ole minnekään kadonnut vaikka ikävuosia on tullut lisää.
Määrättyinä päivinä, esim jouluna, meistä jokainen ajattelee mitä jos isä ei olisikaan kuollut 35 vuotiaana sydänkohtaukseen, hän olisi nyt sen ja sen ikäinen, mitä kaikkea olisimme ehtineet yhdessä tehdä ja kokea.

Vaikka ED on pelkkä tv-sarja, on hyvä, että edes joskus päästään pois sarjan vihan kyllästämästä ympyrästä ja keskustelu kääntyy arkisempiin ongelmiin.
Ainakin minä olen kurkkuani myöden täynnä sitä riitaa toraa ja tappamista mitä sarjassa on harrastettu viime vuosina.

Sarjan luonne on todellakin muuttunut negatiiviseksi. Pienestä kyläyhteisöstä on tullut oikea paheiden pesä ja murheenlaakso.

Noo juu, tuo kukkien jättäminen haudalle kääreineen on outo tapa. Meillähän kukat laitetaan veteen ilman käärettä. Samoin ihmettelin kun Laurell heitti kukat muovikääreessä tai sen tapaisessa virtaan.

Heillä oli abortoidun lapsen laskettu päivä. Varmaan oli ahdistava olo.

Mulla tuli nyt mitta täyteen. Taas yksi henkirikos. Ei oikeesti jaksa enää kattoo tällasta.
Tämä sarja oli mun puolesta nyt tässä.

Zak näkyy silloin tällöin.

Leannan muistotilaisuuden kukat olivat kääreineen sillalla.