Tämä nyt taitaa olla enemmän yleistä uskonnoista kuin ortodoksisuutta, mutta tulipahan vain mieleen.
Kun käyn lueskelemassa näitä uskontoon liittyviä keskustelupalstoja, niin olen vain saanut yhä vahvemman "hyvänolon tunteen" siitä, että liityin ortodoksiseen kirkkoon. Vaikka täälläkin nyt nahistaan pelastuksen kannalta merkityksettömistä asioista (esim. kalenterikysymys ;-)), niin silti täällä on jotain "lämpimämpää" kuin muissa keskusteluissa.
"Hauska" on seurata, miten ihmiset helposti pysyvät poteroisssaan tiukasti linnoittautuneina ja omia käsityksiään tiukasti puolustavina. Uskonto on vaarallinen alue.
Kun käyn lueskelemassa näitä uskontoon liittyviä keskustelupalstoja, niin olen vain saanut yhä vahvemman "hyvänolon tunteen" siitä, että liityin ortodoksiseen kirkkoon. Vaikka täälläkin nyt nahistaan pelastuksen kannalta merkityksettömistä asioista (esim. kalenterikysymys ;-)), niin silti täällä on jotain "lämpimämpää" kuin muissa keskusteluissa.
"Hauska" on seurata, miten ihmiset helposti pysyvät poteroisssaan tiukasti linnoittautuneina ja omia käsityksiään tiukasti puolustavina. Uskonto on vaarallinen alue.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Totesihan muuan Karl Marx, että uskonto on kansalle peräti oopiumia...
Voisinpa minäkin iloita siitä, että liityin ortodoksiseen kirkkoon. Uskoni murenee päivä päivältä ja ortodoksit - tälläkin palstalla - tuntuvat vain nahistelevilta ja rakkaudettomilta tyypeiltä. Mitähän pitäisi tehdä? En haluaisi menettää uskoani, mutta minulla on paha olla kirkossa.
Rukoile itsellesi ortodoksisia ystäviä. Vasta-alkajalle (ja sellaisiahan me kaikki olemme) on tärkeätä löytää itselleen hyviä uskonystäviä. Näitä saa seurakunnan tilaisuuksista. Lue säännöllisesti rukoussääntösi ja lue myös Raamattua ja hengellisiä kirjoja. Toivottavasti sinulla on hyvä rippi-isä, jolla on aikaa sinulle. Jos näin ei ole voit etsiä itsellesi sellaisen. Rippi-isän vaihtaminen ei ole syntiä, jos siltä tuntuu.
vilpitön, vai feikkaatko? Tämä kysymys pitää esittää aina itselleen, kun täällä lukee kommentteja!
Juu, ihan vilpittömästi on paha olla kirkossa ja epäuskoa riittää, en feikkaa.
Olen kyllä rukoillut, mutta enää en oikein osaa, kun en tiedä uskonko edes. Vaikea ellei mahdoton on mennä kirkkoon ja lausua uskontunnustus ja osallistua ehtoolliseen, jos epäilee näin paljon. Rippi-isän vaihtaminen tuntuisi kyllä ikävältä, en usko että se mitään auttaisi... No toivottavasti saan joskus ystäviä kirkon piiristä. En ole ujo, mutta jotenkin on vaikea löytää samanhenkistä seuraa. Jeps, hei taas palstan lukijat... *painuu muualle valittamaan*.
Uskon ja epäuskon välillä on jokaisen elämä
aika ajoin. Ehkä kannat turhaakin taakka päälläsi. itse muistan astaavan tilanteen Valamossa muutama vuosi sitten. Taistelin
epäuskon kanssa, kunnes kuoron laulu, oikeammin
esirukous havahdutti ja portit aukesivat.
Joskus myös sydämen rukouksen jatkuva
rukoilu auttaa. Ehkä sydämen rukouksen ja
pään ajatusten tulisi sisälläsi kohdata.
Nyt olet jossain määrin epäuskoisten ajatusten
vankina. Muista aina. Kristus nousu kuolleista!
Hei Silakkaloota, jospa ajattelisit niin, että nyt uskoasi koetellaan. Jumala ei siis ole kovinkaan kaukana. Ruusunpunaiset silmälasit on vaan parasta pudottaa ja katsoa ihan realistisesti ympärilleen. Minulle oli myös suuri kauhistus kun tajusin miten riitaisia ja rakkaudettomia ovat ortodoksipiirit. Mutta riitoihin ja nahisteluun ei ole pakko mennä mukaan. Jokainen kilvoittelee omien ongelmiensa kanssa ja niitähän riittää. Rakkaudettomuus ihmetyttää kovasti minuakin, mutta korjata voi vain omaa käytöstään ja rukoilla sydämen paatumuksen tilalle rakkautta toisia ja ennen kaikkea itseään kohtaan.
Kyllä se paha olo kirkossa helpottaa ja sekin kuuluu ortodoksikristityn elämään, kaikki on kasvua joka on meillä jokaisella oman näköinen.
Toivottavasti löydät samanhenkisiä ihmisiä seurakunnasta, jos niitä ei ala löytymään tyydy tilanteeseen ja hyväksy se. Niin minäkin teen en tuppaudu mihinkään kuppikuntiin tai änkeä kissanristiäisiin joihin en tunne kuuluvani, vaan olen rohkeasti oma itseni, tee sinäkin niin.
tiedätkö että sinulla on paras ystävä lähempänä
kuin uskotkaan JEESUS..kerro hänelle murheesi ilosi
kaikki kuin parhaalle ystävällesi niin huomaat että
sinä et ole yksin-) voimia sinulle etsintääsi**
ETSIVÄ LÖYTÄÄ JA KOLKUTTAVALLE AVATAAN***
terv.jasse