Onko tietoa, onko todella itara ihminen koskaan parantunut, vai onko saituus parantumatonta?
Voiko saituudesta parantua?
Anonyymi
1858
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Ilmeisesti täällä pidetään saituutta hyveenä?
Ylpeys ja ahneus on niitä kuoleman syntejä, jotka juuri lahkoissa muhiin.
Luuk. 18:11
Fariseus asettui paikalleen seisomaan ja rukoili itsekseen: 'Jumala, minä kiitän sinua, etten ole sellainen kuin muut ihmiset, rosvot, huijarit, huorintekijät tai vaikkapa tuo publikaani.
Helluntailaisuus on samaa henkisesti kuin Fariseuksien ajattelutapa.
He eivät tunnustaneet ollenkaan syntisyyttään ennen kastetta, eikä Johannes kastanut heitä ollenkaan, vaan nimitti kyyrkäärmeiden sikiöiksi.
Heille synnit jäivät.
Ei kai hyveitä tarvitse karsia?
enpä sano enempää, näppis kuluu
Kuolema on armoton tasoittaja, niin saidoille kuin anteliaillekin.
Kuolinpaidassa ei ole taskuja.
Uuh, mutta tuonpuoleisessa saiturit ja ahneet saavat ansionsa mukaan, vaan hän joka täällä runsaasti kylvää myös taivaissa saa runsaasti niittää.
Eiköhän ne Jenkkilahkot ole niitä lusteen kylväjiä. Rehottaa kovasti ja mölyä piisaa.
Tarkoitus pyhittää keinot, sanos Parhami.
Helluntailaiset ovat todellakin suuria hyväntekijöitä.
Ps.49:7-21 He luottavat tavaroihinsa ja kerskuvat suuresta rikkaudestaan. Kukaan ei voi veljeänsä lunastaa eikä hänestä Jumalalle sovitusta maksaa. Sillä hänen sielunsa lunastus on ylen kallis ja jää iäti suorittamatta, että hän saisi elää iankaikkisesti eikä kuolemaa näkisi. Vaan hänen täytyy nähdä, että viisaat kuolevat, että tyhmät ja järjettömät myös hukkuvat ja jättävät toisille tavaransa. He luulevat, että heidän huoneensa pysyvät iäti ja heidän asuntonsa polvesta polveen; he nimittävät maatiloja nimensä mukaan. Mutta ihminen, mahtavinkaan, ei ole pysyväinen; hän on verrattava eläimiin, jotka hukkuvat. Näin käy niiden, jotka itseensä luottavat, ja heidän perässään niiden, jotka mielistyvät heidän puheisiinsa. Sela. Kuin lammaslauma heidät viedään tuonelaan, kuolema heitä kaitsee, jo huomenna oikeamieliset astuvat heidän ylitsensä; tuonela kalvaa heidän hahmoansa, eikä heillä ole asuntoa. Mutta minun sieluni Jumala lunastaa tuonelan vallasta, sillä hä ottaa minut huomaansa. Sela. Älä pelkää, jos joku rikastuu, jos hänen talonsa komeus kartuu. Sillä kuollessaan ei hän ota mitään mukaansa, eikä hänen komeutensa astu alas hänen jäljessänä. Vaikka hän eläissänsä kiittää itseään siunatuksi, vaikka sinua ylistetään, kun vietät hyviä päiviä, täytyy sinun mennä isiesi suvun tykö, jotka eivät ikinä enää valoa näe. Ihminen, mahtavinkin, on ymmärrystä vailla, hän on verrattava eläimiin, jotka hukkuvat.
Eikö aloittaja millään onnistu hyväksikäyttämään jotain iäkästä sukulaistaan / työnsä hyvin tehnyttä kaveriaan?
Ymmärsit nyt väärin. Aloittaja (minä) on se, josta kitupiikki tahtoo hyötyä. Mutta senpä minä estän ja salaa seuraan, kun kitupiikkiä sapettaa. :)
Ahaa. Eli tilanne on se, että rahanahne (kitupiikki) henkilö yrittää ahnehtia myös sitä, mikä on sinun omaasi?
Hän haluaa olla "säästäväinen" ja elää kylmästi muiden ihmisten kustannuksella, myös sinun?
Eli: hän on varas.
Mulla oli kauan yks tällainen "ystävä". Oli kaiken aika kärkkymässä miten voisi hyötyä. Pakko katkaista tuttavuus kokonaan. Hän varasti myös muiden miehiä, rikkoi avioliittoja ja parisuhteita.
Minä kans lopuksi pidin vähän hauskaa hänen kustannuksellaan, kunnes tuli hetki lyödä luuri lopullisesti korvaan ja laittaa numeroesto päälle. Sain nimittäin hiukan rahaa ja oli huvittavaa seurata hänen epäsuoria yrityksiään päästä nk. jaolle, kunnes tilanne lopulta yltyi joka päiväisiksi "kohteliaiksi soitoiksi: kuinka voin?" Eli terroriksi ja yritykseksi hallita henkisesti. Kunnes pääsi itse kysymukseen voinko antaa rahaa ja sai vastaukseksi: "En."
Saituus ihmisessä on ja pysyy, vaikka saita ihminen tulisi uskoon. Se vain on niin.
Ei, ei välttämättä. Ollenkaan. Kitupiikin lompakkokin voi tulla yskoon.
Oli sitten saituri, tahi eli ei, niin kyllä helluntaiseurakunta taatusti perii kymmenyksensä, jopa parantumattomalta itarimmaltakin! T. Pastori.
Teoriassa voi, mutta käytännössä sitä harvoin tapahtuu. Saita on itse asiassa hyvin kontrollinhaluinen ihminen, joka tarvitsee järjestystä elämäänsä. Kitupiikki kokee olevansa ohjauspuikoissa, kun hän pystyy kontrolloimaan rahankäyttöään. Saituus ei aina rajoitu vain rahankäyttöön, se voi liittyä myös tunneilmaisuun ja ympäristön kontrllointiin. Tarve kontrolloida on sisäistä turvattomuutta.
Luulen en tiedä siis luulen että kitupiikki on aina kitupiikki.
Se vaiva jos jollain on niin eroon ei pääse.
Toki onhan se tuonut paljon hyvääkin esim laihialla nuukat sai kehitettyä tai keksittyä kuparilangan kun kaksi laihialaista näki maassa olevan kuparikolikon samaanaikaan.
Eli jotain positiivistakin siis.