Kyllä mun elämä näyttää harmaalta, voiko tämä olla totta. Kuinka vihaankaan pölynimuria, maton kuvioita, pyykkikasaa kylppärissä, patoja ja kattiloita ympäriinsä keittiössä.
Ollaan oltu näissä ympyröissä ihan liian kauan. Nyt täytyy ryhdistäytyä. Kun perheenpää tulee töistä kotiin, puhun hänet ympäri, koska haluaisin lähteä teatteriin. Siellä menee hyvä esitys, vaikka häntä on vaikea saada lähtemään yhtään mihinkään. Mutta yrittäähän aina voin, minä jos kuka osaan sen taidon.
Päivän mittaan mietin, miltä kantilta alkaisin miestä suostutella. Voisin tehdä mieliruokaa, hakisinko tohvelit nenän eteen ja kehottaisin lukemaan lehteä kaikessa rauhassa. Ei, tuo lehtiajatus taitaa olla liian selvä ujutus teatteriin pääsylle. Ruoka-ajatus tuntui paremmalta, koska hyvä ruoka lamaannuttaa sopivasti miehen mielen ja teatteriin pääsy olisi taattu.
Aloin valmistamaan mieheni lempiruokaa, odottaen samalla mieheni tulemista kotiin. Tukkaa laittelin siinä sivussa, koska täytyihän minun tänään päästä tuulettumaan.
Katsoin lehdestä valmiiksi sopivan kepeän ja iloisen näytelmän. Joku lintuihin sopiva näkyi tulevan, olipa vielä ranskalainenkin. Omat tuntemukseni sen kuin nousivat, mitä pidemmälle kuvittelin illan kuluvan.
Taktiikkani tehosi ja ruoka teki tehtävänsä.
Lähdettiin teatteriin suurin odotuksin. Mieliala oli korkealla, tartuin vieressä istuvaa miestäni kädestä, kuinka hän näyttikään komealta ritarilta siinä.
Esitys alkoi ja valot sammuivat.
Mutta lintumaisesta esityksestä ei ollut tietoakaan, se oli synkkä kuin yö. Mustat verhot heiluivat puolelta toiselle, vain pieni valotuikku liikkui paikasta toiseen. Silmiäni kirveli, päätä särki jo ensimmäisen näytöksen aikana. Jonkinlaista kulissia siirrettiin milloin mihinkin, oltiin välillä jossain taistelutantereella, kirkossa, vankilassakin käytiin. Olin aivan pyörryksissä tuonlaisesta esityksestä. Koko ympäristö alkoi vaikuttamaan liian kummalliselta, ei tästä esityksestä näin paljon voinut maksaa, puolella hinnalla tänne olisi pitänyt päästä tätä katsomaan. Mietin olenko ainoa, jolla on vaikeuksia seurata esitystä keskittyneesti.
Päästyäni viimeinkin kotiin olin kurjassa kunnossa. Jouduin ottamaan päänsärkypillerin ja myöhemmin unitabletin, kun näytelmä pyöri sekavana mielessäni.
Aamu tuli tablettikohmelossa, enkä varmaan ollut montaa tuntia nukkunut. Olin kaiketi ihan oudon näköinen kun lapset siunailivat naamavärkkiäni.
Mies tokaisi melkein pilkallisesti minun olleen eilen vaan virkistymässä.
Loin katseen mennessäni ovet paukkuen ulos virkistymään ja nuolemaan omia haavojani. Että pitikin houkutella tuollainen sohvaperuna teatteriin.
(mukaan kisailuun)
Ollaan oltu näissä ympyröissä ihan liian kauan. Nyt täytyy ryhdistäytyä. Kun perheenpää tulee töistä kotiin, puhun hänet ympäri, koska haluaisin lähteä teatteriin. Siellä menee hyvä esitys, vaikka häntä on vaikea saada lähtemään yhtään mihinkään. Mutta yrittäähän aina voin, minä jos kuka osaan sen taidon.
Päivän mittaan mietin, miltä kantilta alkaisin miestä suostutella. Voisin tehdä mieliruokaa, hakisinko tohvelit nenän eteen ja kehottaisin lukemaan lehteä kaikessa rauhassa. Ei, tuo lehtiajatus taitaa olla liian selvä ujutus teatteriin pääsylle. Ruoka-ajatus tuntui paremmalta, koska hyvä ruoka lamaannuttaa sopivasti miehen mielen ja teatteriin pääsy olisi taattu.
Aloin valmistamaan mieheni lempiruokaa, odottaen samalla mieheni tulemista kotiin. Tukkaa laittelin siinä sivussa, koska täytyihän minun tänään päästä tuulettumaan.
Katsoin lehdestä valmiiksi sopivan kepeän ja iloisen näytelmän. Joku lintuihin sopiva näkyi tulevan, olipa vielä ranskalainenkin. Omat tuntemukseni sen kuin nousivat, mitä pidemmälle kuvittelin illan kuluvan.
Taktiikkani tehosi ja ruoka teki tehtävänsä.
Lähdettiin teatteriin suurin odotuksin. Mieliala oli korkealla, tartuin vieressä istuvaa miestäni kädestä, kuinka hän näyttikään komealta ritarilta siinä.
Esitys alkoi ja valot sammuivat.
Mutta lintumaisesta esityksestä ei ollut tietoakaan, se oli synkkä kuin yö. Mustat verhot heiluivat puolelta toiselle, vain pieni valotuikku liikkui paikasta toiseen. Silmiäni kirveli, päätä särki jo ensimmäisen näytöksen aikana. Jonkinlaista kulissia siirrettiin milloin mihinkin, oltiin välillä jossain taistelutantereella, kirkossa, vankilassakin käytiin. Olin aivan pyörryksissä tuonlaisesta esityksestä. Koko ympäristö alkoi vaikuttamaan liian kummalliselta, ei tästä esityksestä näin paljon voinut maksaa, puolella hinnalla tänne olisi pitänyt päästä tätä katsomaan. Mietin olenko ainoa, jolla on vaikeuksia seurata esitystä keskittyneesti.
Päästyäni viimeinkin kotiin olin kurjassa kunnossa. Jouduin ottamaan päänsärkypillerin ja myöhemmin unitabletin, kun näytelmä pyöri sekavana mielessäni.
Aamu tuli tablettikohmelossa, enkä varmaan ollut montaa tuntia nukkunut. Olin kaiketi ihan oudon näköinen kun lapset siunailivat naamavärkkiäni.
Mies tokaisi melkein pilkallisesti minun olleen eilen vaan virkistymässä.
Loin katseen mennessäni ovet paukkuen ulos virkistymään ja nuolemaan omia haavojani. Että pitikin houkutella tuollainen sohvaperuna teatteriin.
(mukaan kisailuun)
Vastaukset 1
Vanhimmat
tervetuloa kisaan mukaan :)