Tuo mielisairas aate, jonka mukaan jokainen kansakunta suljetaan omien rajojensa sisään kuin kanalintu häkkiin. Kaikki kansainvälinen yhteistyö tukahdutetaan. Kansainväliset säännöt ja järjestynyt yhteiskunta ajetaan alas.
Kun olet häkissä, et voi paeta häkin olosuhteita minnekään. Sinua voidaan aivopestä, vainota ja kiduttaa niin paljon kuin mieli sietää. Sinulla ei ole mitään mahdollisuuksia vaikuttaa oman elämäsi kulkuun, sillä elät feodaaliyhteiskunnassa ja osasi on maaorja.
Lokalismi sopii täydellisesti yhteen autoritarismin kanssa. Puhtaimmillaan se toteutuukin nyky-Venäjällä, tosin länsimaiden avittamana. Länsimaissa on jo vuodet rakennettu muureja milloin millekin rajalle, mutta viime aikoina etenkin Venäjän vastaiselle rajalle. Venäläiset eivät voi poistua maastaan, ja omassa maassaan he eivät pysty vaikuttamaan, koska maassa ei ole vapaita vaaleja. Niinpä Venäjän oppositiolle tarjotaan vain yksi kohtalo - työleiri Siperiassa, paleltuminen ja kuolema.
Lokalistien unelmamaailmassa mikään muukaan maa ei ota oppositioaktivisteja vastaan. Niinpä heidät on tuomittu armotta kuolemaan. Kuollut vastustaja puolestaan on Venäjän hallinnolle paljon vaarattomampi kuin ulkomailla asuva, minkä Putin tietää hyvin. Niinpä Putin päätti jo aikaa sitten myrkyttää ulkomailla asuvat vastustajansa, mikä tosin on paljon vaikeampaa kuin heidän myrkyttäminen Venäjällä.
Lokalistien unelmamaailmassa ihmisille tarjotaan vain veri ja maa, kuten kolmannessa valtakunnassa tavattiin sanoa. Heidän mahdollisuutensa toteuttaa itseään ihmisinä on minimoitu niin matalalle tasolle kuin vain pystyy. Ihminen on olemassa vain isänmaata varten, osana sen ruosteisen koneiston rattaistoa.
Kuka sitten mielipuoli-ideologiaa kannattaa? Sitä kannatetaan niin vasemmalla kuin oikealla. Vasemmalla kommunistit haluavat rakentaa lokalistisen paratiisin, sillä onhan muurien rakentaminen kommunistien erikoisalaa. Berliinin muurikin oli kommunistien työtä.
Oikealla äärioikeistolaiset joidenkin populistien kanssa tavoittelevat samaa päämäärää. Ihmisen asema on heidän yhteiskuntamallissaan työtä tekevä muurahainen tai lapsentekokone, joka noudattaa isänmaansa kulttuurin perinteisiä sukupuolirooleja. Jälleen kerran kaikki yksilöllisyys halutaan heittää roskakoriin.
Suurin pettymykseni oli silti vihreä liike. Vihreä liike kannattaa nykyisin taantumuksellista lokalismia, koska liikkuminen tuottaa hiilidioksidipäästöjä. Tällälailla ollaan palaamassa liikkeen fasistisille alkujuurille.
Lokalismiin kuuluu tärkeänä osana myös kivikautinen rotuoppi, sillä onhan isänmaa vain sen alkuperäisiä asukkaita varten. Näin ollen muun rotuisten ihmisten kastraatiosta, karkottamisesta ja ghettoon sulkemisesta tulee relevantteja kysymyksiä. Samaan syssyyn voidaan sitten tukea myös eugeniikkaa, koska sairas on isänmaansa taakka. Muu sairaanhoito voidaan ajaa alas, jotta oma rotu jalostuisi mahdollisimman pitkälle. Tässä suunnilleen 1930-luvun lokalistinen ajatusmaailma - jälleen nykypäivää.
Putinin Venäjä on tässäkin suhteessa maailman kunnostautunein valtio. Iso-Venäläiset esitetään herrarotuna, joka on kaikkia muita slaavilaisia kansoja ylempänä hierarkiassa, ja etenkin ukrainalaiset demonisoidaan ali-ihmisten tasolle. Mikä tahansa ukrainalaisten silpominen, raiskaukset ja pahoinpitelyt, infrastruktuurin sokea pommittaminen ja ryöstely voidaan siis nähdä oikeutettuna.
Lokalistisen venäjästä tekee lännen oletetun "hegemonian" vastustus ja etupiiriajattelu, joka on erittäin lokalistista luonteeltaan. Jokaisella maalla on historialliset rajat, jotka luonnostaan kuuluvat sen alkuperäisille asukkaille. Valtiot kuuluvat eräänlaisiin "alueisiin", joita paikallinen suurvalta voi kaitsea. Niiden pitää pysyä historiallisilla alueillaan ja pidättäytyä yhteistyöstä alueen ulkopuolisten kansojen kanssa.
Lokalistinen maailma ei ratkaise ilmastokriisiä. Lokalistisessa maailmassa paikalliset suurvallat kilpailevat hegemoniasta kylmän sodan tyyliin. Sellaisen kilpailun voi voittaa ainoastaan vahvin valtio - ei siis vihrein. Vahvuus puolestaan syntyy fossiilisia ja ydinvoimaa polttamalla, panostamalla teollisuuteen ja tukemalla omaa väestönkasvua. Tämän takia Kiinassa on siirrytty kolmen lapsen politiikkaan, koska Kiinan hallitus tietää, että maa voi menettää hegemoniansa, jos sen väkiluku laskee tarpeeksi alas. Teollistumisen edut puolestaan olivat tuttuja jo Stalinille. Stalin halusi ja onnistuikin tekemään Neuvostoliitosta teollisen suurvallan, mihin sen supervaltius perustui. Siinä ei ympäristöä säästetty.
Lokalismi vain tappaa kaiken kansainvälisen yhteistyön korvaamalla sen uudella kylmällä sodalla. Juuri kansainvälistä yhteistyötä tarvittaisiin ilmastokriisin ratkaisemisessa. Silloin olisi mahdollista neuvotella päästörajoituksista tasapuolisesti eri maille, ilman että jonkun näkökulma unohdetaan. Silloin olisi myös tarpeeksi luottamusta, jotta rahavirtoja voitaisiin suunnata köyhempiin maihin kestävän kehityksen tukemiseen. Nykymaailmassa luottamusta ei ole.
Kun olet häkissä, et voi paeta häkin olosuhteita minnekään. Sinua voidaan aivopestä, vainota ja kiduttaa niin paljon kuin mieli sietää. Sinulla ei ole mitään mahdollisuuksia vaikuttaa oman elämäsi kulkuun, sillä elät feodaaliyhteiskunnassa ja osasi on maaorja.
Lokalismi sopii täydellisesti yhteen autoritarismin kanssa. Puhtaimmillaan se toteutuukin nyky-Venäjällä, tosin länsimaiden avittamana. Länsimaissa on jo vuodet rakennettu muureja milloin millekin rajalle, mutta viime aikoina etenkin Venäjän vastaiselle rajalle. Venäläiset eivät voi poistua maastaan, ja omassa maassaan he eivät pysty vaikuttamaan, koska maassa ei ole vapaita vaaleja. Niinpä Venäjän oppositiolle tarjotaan vain yksi kohtalo - työleiri Siperiassa, paleltuminen ja kuolema.
Lokalistien unelmamaailmassa mikään muukaan maa ei ota oppositioaktivisteja vastaan. Niinpä heidät on tuomittu armotta kuolemaan. Kuollut vastustaja puolestaan on Venäjän hallinnolle paljon vaarattomampi kuin ulkomailla asuva, minkä Putin tietää hyvin. Niinpä Putin päätti jo aikaa sitten myrkyttää ulkomailla asuvat vastustajansa, mikä tosin on paljon vaikeampaa kuin heidän myrkyttäminen Venäjällä.
Lokalistien unelmamaailmassa ihmisille tarjotaan vain veri ja maa, kuten kolmannessa valtakunnassa tavattiin sanoa. Heidän mahdollisuutensa toteuttaa itseään ihmisinä on minimoitu niin matalalle tasolle kuin vain pystyy. Ihminen on olemassa vain isänmaata varten, osana sen ruosteisen koneiston rattaistoa.
Kuka sitten mielipuoli-ideologiaa kannattaa? Sitä kannatetaan niin vasemmalla kuin oikealla. Vasemmalla kommunistit haluavat rakentaa lokalistisen paratiisin, sillä onhan muurien rakentaminen kommunistien erikoisalaa. Berliinin muurikin oli kommunistien työtä.
Oikealla äärioikeistolaiset joidenkin populistien kanssa tavoittelevat samaa päämäärää. Ihmisen asema on heidän yhteiskuntamallissaan työtä tekevä muurahainen tai lapsentekokone, joka noudattaa isänmaansa kulttuurin perinteisiä sukupuolirooleja. Jälleen kerran kaikki yksilöllisyys halutaan heittää roskakoriin.
Suurin pettymykseni oli silti vihreä liike. Vihreä liike kannattaa nykyisin taantumuksellista lokalismia, koska liikkuminen tuottaa hiilidioksidipäästöjä. Tällälailla ollaan palaamassa liikkeen fasistisille alkujuurille.
Lokalismiin kuuluu tärkeänä osana myös kivikautinen rotuoppi, sillä onhan isänmaa vain sen alkuperäisiä asukkaita varten. Näin ollen muun rotuisten ihmisten kastraatiosta, karkottamisesta ja ghettoon sulkemisesta tulee relevantteja kysymyksiä. Samaan syssyyn voidaan sitten tukea myös eugeniikkaa, koska sairas on isänmaansa taakka. Muu sairaanhoito voidaan ajaa alas, jotta oma rotu jalostuisi mahdollisimman pitkälle. Tässä suunnilleen 1930-luvun lokalistinen ajatusmaailma - jälleen nykypäivää.
Putinin Venäjä on tässäkin suhteessa maailman kunnostautunein valtio. Iso-Venäläiset esitetään herrarotuna, joka on kaikkia muita slaavilaisia kansoja ylempänä hierarkiassa, ja etenkin ukrainalaiset demonisoidaan ali-ihmisten tasolle. Mikä tahansa ukrainalaisten silpominen, raiskaukset ja pahoinpitelyt, infrastruktuurin sokea pommittaminen ja ryöstely voidaan siis nähdä oikeutettuna.
Lokalistisen venäjästä tekee lännen oletetun "hegemonian" vastustus ja etupiiriajattelu, joka on erittäin lokalistista luonteeltaan. Jokaisella maalla on historialliset rajat, jotka luonnostaan kuuluvat sen alkuperäisille asukkaille. Valtiot kuuluvat eräänlaisiin "alueisiin", joita paikallinen suurvalta voi kaitsea. Niiden pitää pysyä historiallisilla alueillaan ja pidättäytyä yhteistyöstä alueen ulkopuolisten kansojen kanssa.
Lokalistinen maailma ei ratkaise ilmastokriisiä. Lokalistisessa maailmassa paikalliset suurvallat kilpailevat hegemoniasta kylmän sodan tyyliin. Sellaisen kilpailun voi voittaa ainoastaan vahvin valtio - ei siis vihrein. Vahvuus puolestaan syntyy fossiilisia ja ydinvoimaa polttamalla, panostamalla teollisuuteen ja tukemalla omaa väestönkasvua. Tämän takia Kiinassa on siirrytty kolmen lapsen politiikkaan, koska Kiinan hallitus tietää, että maa voi menettää hegemoniansa, jos sen väkiluku laskee tarpeeksi alas. Teollistumisen edut puolestaan olivat tuttuja jo Stalinille. Stalin halusi ja onnistuikin tekemään Neuvostoliitosta teollisen suurvallan, mihin sen supervaltius perustui. Siinä ei ympäristöä säästetty.
Lokalismi vain tappaa kaiken kansainvälisen yhteistyön korvaamalla sen uudella kylmällä sodalla. Juuri kansainvälistä yhteistyötä tarvittaisiin ilmastokriisin ratkaisemisessa. Silloin olisi mahdollista neuvotella päästörajoituksista tasapuolisesti eri maille, ilman että jonkun näkökulma unohdetaan. Silloin olisi myös tarpeeksi luottamusta, jotta rahavirtoja voitaisiin suunnata köyhempiin maihin kestävän kehityksen tukemiseen. Nykymaailmassa luottamusta ei ole.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.