Ihan mietin sellaista tässä, että kuinka moni tuntee potevansa jotain kausimasennusta?
Varsinkin sinkuista. Saahan joku pariutunutkin toki tuumia, mutta mä törmäsin ajatukseen, että jos on jokin kausi vuodesta, että masentuu ja väsyy ihan konkreettisesti, niin onhan se oikeasti kurjaa ja varmasti vaikeuttaa pariutumista esimerkiksi.
Sitten sellainen äkkiä masentaa lisää ja saattaa tulla kierre, joka ruokkii itse itseään.
Masentuneena on vaikea välittää muista, kun itsessäkin on liikaa. Mä en ehkä itse ihan samaistu, mun masentumiset on niin lyhyitä, että ne ei oikeen kerkeä vaikuttamaan, mutta jotkut kärsii niistä kuukausia.
Ja mä oon vähän skeptinen lääkitykseen. Siis varmasti se joskus antaa tarvittavan avun, mutta pitemmän päälle pitäis ehkä löytää joku muu keino.
Niin ja jos joku pariutunut suhteessa eläjä tiedostaa tälläisen ja tulee toimeen, niin miten? 😊
Utrliaisuus tälläisestä heräs...
Kausimasennus.
99
613
Vastaukset
Tunteehan siinä masennusta kun mopoilukausi päättyy
No kesä tai joku muu ihana juttu kun loppuu, masentaahan se. Mutta niin se osaa masentaa sekin, että kiekot tai säbät loppuu...lumet hävii tai polttopuut valmistuu käsiin. 😁
Tarkoitan kyllä oikeasti sitä, että toimintakyky osittain lamaantuu...
- Anonyymi
Mulla heräs semmoinen kysymys, että miten treffit meni? Jatkoja luvassa?
Disseisback kirjoitti:
No ainakin laturini haen... se jäi. 😁
Oikeasti en mä täällä aio läpikäydä suhinoita, jos kännissä jotain hölmöyksissään lipsautin, ei niihin toinna jäädä kiinni. 😊
- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
Oikeasti en mä täällä aio läpikäydä suhinoita, jos kännissä jotain hölmöyksissään lipsautin, ei niihin toinna jäädä kiinni. 😊
Kysynpä sitten lisää, kun olet taas kännissä.
- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
No ainakin laturini haen... se jäi. 😁
Toinen laturi on mukana. Se lähtee yleensä mukaan.
Saatetaan vähän lisää..
Toiseen ihmiseen tutustumiseen tarvitaan molempien kiinnostus monellatapaa. Tarvitaan vastavuoroisuutta.
Mutta jos mietin vaikka masennusta potevaa, niin sellainenhan koettaa selvitä ihan heräämisestä. Ylösnousemisesta ja tarkoituksesta tehdä jotain. 🙄
Jotenkin itsekin näen aikamoisen oravanpyörän. En toki mahdottomsn, näin sivusta, mutta kun en olekaan se masentunut.
Mieleen tulee, että jotkut ihmiset tarttee ehkä aikapaljon buustia, mutta mihin tuossa pitäis vetää raja?
Onkos masentuvien kumppaneita kuulolla? 🙄- Anonyymi
Opettajat on monesti masentuneita.
- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
Jaa, ammattisairaus?
ja en yhtään ihmettele, vanhemmat täysiä kusipäitä
Minä poden talvikausina vuosittain kaamosväsymystä/-masennusta.
Mulle auttaisi ihan matkustaa vaan maahan missä paistaa talvellakin aurinko taivaan täydeltä, siksi mä Espanjaan on hinkunutkin. Jo vuosia ja ikinä en vissiin pääse, kun aina on esteenä elämä kuten työt ja koulut.
Joten mä kuuntelen mega paljon musiikkia talvella ja nukun. Lihonkin aina talvella siaksi, kun lihon. Vihaan ajanjaksoa marraskuu-huhtikuu.PALSTANVALTAAJA kirjoitti:
Mulle auttaisi ihan matkustaa vaan maahan missä paistaa talvellakin aurinko taivaan täydeltä, siksi mä Espanjaan on hinkunutkin. Jo vuosia ja ikinä en vissiin pääse, kun aina on esteenä elämä kuten työt ja koulut.
Joten mä kuuntelen mega paljon musiikkia talvella ja nukun. Lihonkin aina talvella siaksi, kun lihon. Vihaan ajanjaksoa marraskuu-huhtikuu.Ja mulla kyllä auttaa lääkityskin masentuneeseen saamattoman itkuiseen ja kaikkeen kyllästyneeseen oloon.
Se sama lääke auttaa kivasti fibromyalgiaankin eli niitä hermostokipuja on vähemmän ja ne on miedompia, niin että ne kestää lyhistymättä niiden alle. Joten enää en jatkossa epäröi ottaa lääkitystä, jos tartten. Nytkin vielä on reilu 100 vrk lääkitystä jäljellä.PALSTANVALTAAJA kirjoitti:
Ja mulla kyllä auttaa lääkityskin masentuneeseen saamattoman itkuiseen ja kaikkeen kyllästyneeseen oloon.
Se sama lääke auttaa kivasti fibromyalgiaankin eli niitä hermostokipuja on vähemmän ja ne on miedompia, niin että ne kestää lyhistymättä niiden alle. Joten enää en jatkossa epäröi ottaa lääkitystä, jos tartten. Nytkin vielä on reilu 100 vrk lääkitystä jäljellä.Ja lääkityksestä huomasin jo pian, että suuni kääntyy hymyyn jo herättyäni. Enkä enää pakota itseeni suorittamaan pakolla velvollisuuksiani tai juokse suihkuun itkemään lohduttomuuttani kuten tein kuukausia ennen lääkitystä. Ja vetäydyin perheeltä piiloon, kun en jaksanut heitäkään tympääntymättä pakkopullaan.
Joten kun nyt olen taas hyväntuulinen ja tylsää hetket ei jää jumiin, jaksan touhuta, nauraa, leikkiä ja tehdä velvollisuuteni niin on se lääke silloin apuna hyvä. 👍PALSTANVALTAAJA kirjoitti:
Ja lääkityksestä huomasin jo pian, että suuni kääntyy hymyyn jo herättyäni. Enkä enää pakota itseeni suorittamaan pakolla velvollisuuksiani tai juokse suihkuun itkemään lohduttomuuttani kuten tein kuukausia ennen lääkitystä. Ja vetäydyin perheeltä piiloon, kun en jaksanut heitäkään tympääntymättä pakkopullaan.
Joten kun nyt olen taas hyväntuulinen ja tylsää hetket ei jää jumiin, jaksan touhuta, nauraa, leikkiä ja tehdä velvollisuuteni niin on se lääke silloin apuna hyvä. 👍Oletkos ymmärtänyt, miten vaikeaa ulkopuolisten on ymmärtää olotilasi.
Mäkin voin sanoa rehellisesti, että en oikeestaan ole käsittänyt, vaikka kuinka olet sanonut. 🙄
Ja jotenkin ehkä tälleen kauempaa se vois olla helpompaa...tuskin sormia napsauttamalla joku päivä olet masentunut, vaan se hiipii pikkuhiljaa...🙄Disseisback kirjoitti:
Oletkos ymmärtänyt, miten vaikeaa ulkopuolisten on ymmärtää olotilasi.
Mäkin voin sanoa rehellisesti, että en oikeestaan ole käsittänyt, vaikka kuinka olet sanonut. 🙄
Ja jotenkin ehkä tälleen kauempaa se vois olla helpompaa...tuskin sormia napsauttamalla joku päivä olet masentunut, vaan se hiipii pikkuhiljaa...🙄Olen. Siksi oonkin sanonut, että helpottais paljon kun ihmisten tuntemuksia ja mielialaa voisi välittää päästä päähän USB-piuhan välityksellä.
Mut mä en ole ollut ikinä luonteeltani ihminen joka kippaisi oman kuormansa toisten niskaan, oon aina kantanut sen itse vaikka olis ollut miten äärettömän vaikeaa.
Mä vaan en ole ihmistyyppiä joka siirtää pahanolon muillekin.
Silloin minua on vielä vaikeampi ymmärtää edes kärsiväksi. Ihmiset kun on pääosin tottuneet, että toisille voi kastaa omat murheensa ja ruikuttaa uhrina. Mä en ole uskottava, koska en toimi niin.Disseisback kirjoitti:
Oletkos ymmärtänyt, miten vaikeaa ulkopuolisten on ymmärtää olotilasi.
Mäkin voin sanoa rehellisesti, että en oikeestaan ole käsittänyt, vaikka kuinka olet sanonut. 🙄
Ja jotenkin ehkä tälleen kauempaa se vois olla helpompaa...tuskin sormia napsauttamalla joku päivä olet masentunut, vaan se hiipii pikkuhiljaa...🙄Masennukset kuulu kipupotilaitten elämään ihan normisti. Harvinaista olis, että kipukroonikko ei ikinä masentuisi.
PALSTANVALTAAJA kirjoitti:
Masennukset kuulu kipupotilaitten elämään ihan normisti. Harvinaista olis, että kipukroonikko ei ikinä masentuisi.
Nämä on mm. asioita joita läpikäyn psykofyysisessä terapiassa jahka pääsen sinne. Aivan kun työpaikkakiusaamisesta tulleet traumatkin. Miksi ahdistun helposti, jos työporukka on epäempaattisia ihmisiä ja nurisijoita.
PALSTANVALTAAJA kirjoitti:
Nämä on mm. asioita joita läpikäyn psykofyysisessä terapiassa jahka pääsen sinne. Aivan kun työpaikkakiusaamisesta tulleet traumatkin. Miksi ahdistun helposti, jos työporukka on epäempaattisia ihmisiä ja nurisijoita.
Ja pidän piirinikin pieninä, jotta mun on itsenikin parempi olla, kun se koostuu ihmisistä jotka ei ole energianviejiä ja narisijoita. Koska en mä jaksa mitään, jos joku negaatio syö mun viimisetkin vpimani joilla rämmin eteenpäin, kun akut on vähissä.
Siksi mm. välttelen ihmislaumoja, isoja kaverijoukkoja, hälinää, mölinää, stressaavia asioita. Säästän itseäni. Mulla on rajallisesti virtaa ja hyvää mieltä, mikään apinalauma ei saa viedä niitä. :)PALSTANVALTAAJA kirjoitti:
Ja pidän piirinikin pieninä, jotta mun on itsenikin parempi olla, kun se koostuu ihmisistä jotka ei ole energianviejiä ja narisijoita. Koska en mä jaksa mitään, jos joku negaatio syö mun viimisetkin vpimani joilla rämmin eteenpäin, kun akut on vähissä.
Siksi mm. välttelen ihmislaumoja, isoja kaverijoukkoja, hälinää, mölinää, stressaavia asioita. Säästän itseäni. Mulla on rajallisesti virtaa ja hyvää mieltä, mikään apinalauma ei saa viedä niitä. :)No siinä tapauksessa tää palsta on paha...
Täällä ei hirveesti muita ole kuin energiaa vieviä apinoita. 🤣Disseisback kirjoitti:
No siinä tapauksessa tää palsta on paha...
Täällä ei hirveesti muita ole kuin energiaa vieviä apinoita. 🤣Täältä on helpompi poistua, kun IRL tilanteista. Niissä mä joko väsytän itseni kuoliaaksi sietäenntai kolautan turpaan, kun en siedä enempää. Siksi haluan lähelleni vain empaattisia, hyväsydämisiä, rakastavia ihmisiä, en kiusaajia ja kiusanhenkisiä otuksia.
Nyt meen paistaa piffejä. :)PALSTANVALTAAJA kirjoitti:
Täältä on helpompi poistua, kun IRL tilanteista. Niissä mä joko väsytän itseni kuoliaaksi sietäenntai kolautan turpaan, kun en siedä enempää. Siksi haluan lähelleni vain empaattisia, hyväsydämisiä, rakastavia ihmisiä, en kiusaajia ja kiusanhenkisiä otuksia.
Nyt meen paistaa piffejä. :)Siksi väsyn joskus mieheenikin, hänessä on ilkeyttä ja vaikkei se kohdistu muhun se rasittaa mua katsella vierestäkin. Inhoan ilkeyttä.
PALSTANVALTAAJA kirjoitti:
Täältä on helpompi poistua, kun IRL tilanteista. Niissä mä joko väsytän itseni kuoliaaksi sietäenntai kolautan turpaan, kun en siedä enempää. Siksi haluan lähelleni vain empaattisia, hyväsydämisiä, rakastavia ihmisiä, en kiusaajia ja kiusanhenkisiä otuksia.
Nyt meen paistaa piffejä. :)Noh, näen välillä täällä kun satutat itsees...
Mutta teeppä pihveistä kypsiä ja hyviä. 😋PALSTANVALTAAJA kirjoitti:
Siksi väsyn joskus mieheenikin, hänessä on ilkeyttä ja vaikkei se kohdistu muhun se rasittaa mua katsella vierestäkin. Inhoan ilkeyttä.
Ehkä siinä lähellä ei ymmärrä. Ei pysty näkemään toisen silmin, kun on omatkin...jotka näkee toisin...
Disseisback kirjoitti:
Ehkä siinä lähellä ei ymmärrä. Ei pysty näkemään toisen silmin, kun on omatkin...jotka näkee toisin...
Ehkä ymmärtääkin, muttei vaan nää itsessään mitään rasittavaa.
PALSTANVALTAAJA kirjoitti:
Ehkä ymmärtääkin, muttei vaan nää itsessään mitään rasittavaa.
Muut ihmiset on mitä on...🙄
Disseisback kirjoitti:
Muut ihmiset on mitä on...🙄
Muissa se on helpompi kestää, kun elämänkumppanissa jonka kanssa pitäis kyetä elämään ilman ahdistumista hänestä tai asenteistaan.
Rasittavinta on, kun läheiset on niitä energianviejiä nurisijoita. Mutta ehkä sellaista ihmistä onkin vaikea ellei mahdotonta löytää, joka olis samanlaisella varauksella varustettu eli positiivinen ja elämä voittaa tyyppinen. Eikä katkera rutisija tai muita aliarvioiva näsäviisas. :)PALSTANVALTAAJA kirjoitti:
Muissa se on helpompi kestää, kun elämänkumppanissa jonka kanssa pitäis kyetä elämään ilman ahdistumista hänestä tai asenteistaan.
Rasittavinta on, kun läheiset on niitä energianviejiä nurisijoita. Mutta ehkä sellaista ihmistä onkin vaikea ellei mahdotonta löytää, joka olis samanlaisella varauksella varustettu eli positiivinen ja elämä voittaa tyyppinen. Eikä katkera rutisija tai muita aliarvioiva näsäviisas. :)No ihmiset reagoi niin eritavoin elämän mutkiin. Niihin omiin reagointeihin on tottuneempi ja ne tuntuvat kotoisammille.
Mä en ehkä enää edes usko, että olisikaan sellaista ihmistä missään, joka osaisi reagoida negatiivisiin juttuihin elämässään niin, että minusta tuntuis hyvältä. :o) Tai sitten sellainen kieltää itseltään negatiiviset tunteet ja olotilat. :o) Kyllä musta pilvi päänsä päällä oleva ihminen on aina mulkku. :oD Niin minäkin.
- Anonyymi
Jykylän rallia kai vetävät nyt sitten, onkin kovaa.
Itsde leikkasin käteen keittiö veitsellä pahasti aijai.. - Anonyymi
Alakulo silloin tällöin ja siitä tasapainoon kuuluu normaaliin elämään. Monet potevat kaamosmasennusta, monet taas masentuvat lähinnä keväällä.
Mikäli tuntee olonsa jatkuvasti kuten kuukausia masentuneeksi, se on sairaus, sitten vaan hoitoon. Lääkitys ja terapiahan ne hoitomuodot on, molemmat yhdessä tai erikseen, mikä kenellekin sopii.
Aivan varmasti jollain tavalla masennus kuten muutkin mielenterveyden häiriöt vaikuttavat kaikkiin ihmissuhteisiin. Itse näkisin, että sinkku masentunut on jopa paremmalla pohjalla kuin perheellinen tai parisuhteellinen. Masennus nimittäin tuppaa tarttumaan kumppaniin ja lapsiin. Tämä on tosiasia, josta puhutaan aivan liian vähän.Hyvä kommentti.
Sinkku vaan jää helposti yksin..
Itse tässä sinkkuna ollessa huomaa, että ei muut välttämättä kysele mitään, jos eivät ole jotain vaille...karkea totuus sekin. Elämä on selviytymistä...🙄- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
Hyvä kommentti.
Sinkku vaan jää helposti yksin..
Itse tässä sinkkuna ollessa huomaa, että ei muut välttämättä kysele mitään, jos eivät ole jotain vaille...karkea totuus sekin. Elämä on selviytymistä...🙄Masennuksessa olisikin tärkeää pitää suhteet jonkunmoisessa kuosissa ja olla ystäviin ja kavereihin yhteyksissä, oli sinkku tai ei. Jos ei, niin omaa taakkaansa ei pidä tuupata perheenjäsenille. Muuten siinä voi käydä niin, että pian on taas sinkku.
Anonyymi kirjoitti:
Masennuksessa olisikin tärkeää pitää suhteet jonkunmoisessa kuosissa ja olla ystäviin ja kavereihin yhteyksissä, oli sinkku tai ei. Jos ei, niin omaa taakkaansa ei pidä tuupata perheenjäsenille. Muuten siinä voi käydä niin, että pian on taas sinkku.
Paitsi jos on jo sinkku.. ja jotkut on kauksna omista vshemmistaan ja sisaruksistaan. 🤔
- Anonyymi
Ehkä masennus on liian vahva sana mutta alakuloisuutta ja surumielisyyttä poden jos turhaudun. Jos en tekisi asialle mitään niin kai masentuisin.
Keksin menoja ja puuhaa, sillä pidän kurissa. Toiset voi sanoa pakenemiseksi mutta sanokoon. En ala yksin nynnäämään ja odottamaan alakuloa vaan pistän menoksi. Ehkä se onkin oikein, pitää kilvoitella hyvinvointinsa eteen, ei se lojumalla tule.No aktiivisuushan on yksi konsti tottakai. Uskallus ja siedätys nostaa perse penkistä. Jotkut siihen kykenee, mutta ei kaikki.
Mulle se tulee myös luonnostaan.
Mutta jos mietin vaikka tupakinpolton lopetusta...osa vaan jättää sen ja se on siinä. Osa tappelee ja taistelee, eikä siitä tule mitään. Itse taas vaikka siinä jouduin koville.
Toisille joku syöminen ja siihen liittyvä lihavuus on ongelma...
Eli ei ole patenttiratkaisua kaikille..- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
No aktiivisuushan on yksi konsti tottakai. Uskallus ja siedätys nostaa perse penkistä. Jotkut siihen kykenee, mutta ei kaikki.
Mulle se tulee myös luonnostaan.
Mutta jos mietin vaikka tupakinpolton lopetusta...osa vaan jättää sen ja se on siinä. Osa tappelee ja taistelee, eikä siitä tule mitään. Itse taas vaikka siinä jouduin koville.
Toisille joku syöminen ja siihen liittyvä lihavuus on ongelma...
Eli ei ole patenttiratkaisua kaikille..Syöminen, lihavuus ja diabetes, kaikki nuo yhdessä ja erikseen aiheuttaa masennusta.
Anonyymi kirjoitti:
Syöminen, lihavuus ja diabetes, kaikki nuo yhdessä ja erikseen aiheuttaa masennusta.
No sitäpä en kysellyt...mitäpä huonot elitavat ei aiheuttaisi? Sori, mut ei oikein liity aloitukseen..
- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
No sitäpä en kysellyt...mitäpä huonot elitavat ei aiheuttaisi? Sori, mut ei oikein liity aloitukseen..
Kui? Jos on masentunut, niin ensin elämäntavat kuntoon. Vasta jos se ei auta, niin masennusta hoitamaan muilla keinoin.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kui? Jos on masentunut, niin ensin elämäntavat kuntoon. Vasta jos se ei auta, niin masennusta hoitamaan muilla keinoin.
Tuosta listasta puuttui alkoholin käyttö ja uni.
Yksikin kaveri oli masentunut, väsynyt, ollut jo monta vuotta. Liikapainoa oli, aineenvaihdunta sekaisin ja alkoholi "janotti".
Nyt hän on ollut puolitoista vuotta juomatta pisaraakaan alkoholia. Hän jätti myös rauhoittavat lääkkeet. Unen laatu parani näiden toimenpiteiden vuoksi. Lisäksi hän aloitti säännöllisen päivärytmin, syö säännöllisesti pieniä aterioita, liikkuu päivittäin. Masennus läksi pois, vireys palautui, hän laihtui huomattavasti. Anonyymi kirjoitti:
Tuosta listasta puuttui alkoholin käyttö ja uni.
Yksikin kaveri oli masentunut, väsynyt, ollut jo monta vuotta. Liikapainoa oli, aineenvaihdunta sekaisin ja alkoholi "janotti".
Nyt hän on ollut puolitoista vuotta juomatta pisaraakaan alkoholia. Hän jätti myös rauhoittavat lääkkeet. Unen laatu parani näiden toimenpiteiden vuoksi. Lisäksi hän aloitti säännöllisen päivärytmin, syö säännöllisesti pieniä aterioita, liikkuu päivittäin. Masennus läksi pois, vireys palautui, hän laihtui huomattavasti.No en kysynyt masennuksen syystä mitään....eikä se ole olennaista.
Täysin "oikeaoppisesti" elävätkin voi olla masentuneita...- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
No en kysynyt masennuksen syystä mitään....eikä se ole olennaista.
Täysin "oikeaoppisesti" elävätkin voi olla masentuneita...Jokainen voi olla joskus masentunut ja alavireessä. Silloin kun on, niin eikö nimenomaan ole olennaista tietää oman masennuksensa syy, jotta sitä voi lähteä hoitamaan tai tietää muuten mitä olisi paras tehdä tai olla tekemättä?
"Oikeaoppisesti" elävien masennus on pohjimmiltaan kuitenkin ihan samaa kuin voimakkaan masennuksen kourissa elävän masennus. "Oikeaoppiset" vain osaavat kuunnella itseään tarkemmalla korvalla ja tehdä toimenpiteitä, jotka auttavat masennuksesta ulospääsyyn.
Tuossa edellä oli alkoholista. Siinä mennään turhan usein muiden mukaan. Aika harva tietää, että ihan vähäiselläkin kohtuukäytöllä saattaa olla hyvinkin suuri vaikutus mielialaa laskevasti. Riippuu täysin ihmisestä. Mikäli kuppia on kallisteltu usein ja paljon, viimeistään neljänkympin jälkeen tulee mielialaoireet ja fyysisiä oireita. Anonyymi kirjoitti:
Jokainen voi olla joskus masentunut ja alavireessä. Silloin kun on, niin eikö nimenomaan ole olennaista tietää oman masennuksensa syy, jotta sitä voi lähteä hoitamaan tai tietää muuten mitä olisi paras tehdä tai olla tekemättä?
"Oikeaoppisesti" elävien masennus on pohjimmiltaan kuitenkin ihan samaa kuin voimakkaan masennuksen kourissa elävän masennus. "Oikeaoppiset" vain osaavat kuunnella itseään tarkemmalla korvalla ja tehdä toimenpiteitä, jotka auttavat masennuksesta ulospääsyyn.
Tuossa edellä oli alkoholista. Siinä mennään turhan usein muiden mukaan. Aika harva tietää, että ihan vähäiselläkin kohtuukäytöllä saattaa olla hyvinkin suuri vaikutus mielialaa laskevasti. Riippuu täysin ihmisestä. Mikäli kuppia on kallisteltu usein ja paljon, viimeistään neljänkympin jälkeen tulee mielialaoireet ja fyysisiä oireita.No jokaisella se masennus tulee eri tavoin.... Ei tarvitse elää epäterveellisesti, ei juoda alkoholia, ei unohtaa sosiaalista kanssakäymistä, liikuntaa ja oikeanlaista ravintoa. Ja silti voi tulla masennus.
Tietenkin se jostain johtuu, mutta usein varmaan useammasta syystä ja vaikka ne tiedostaa ja voisi lievittää masennusta, se luultavasti tulee kuitenkin.
Mutta tosiaan olen tullut siihen johtopäätökseen keskustelun perusteella, että masennuksen hyväksyminen on ensiaskel ja sitten voi jotain ennallistavia toimenpiteitä tehdä ennen masennusta ja taas työkaluja, millä osaa toimia masennuksen aikaan.
- Anonyymi
Ääliömasennus on ainoa, mikä voi tulla. Rasitun ja masennun ääliömäisistä ihmisistä, joita on pakko sietää arkena. Voi luoja jos sais seuransa valita!
- Anonyymi
Joskus nuorempana koin jonkinasteista masennusta loppusyksystä, pimeimpään aikaan. Nykyään en koe sitä enää niin, kun olen tajunnut ihan vain rauhoittaa sen ajan vain pakollisille asioille. Mun vireystilani on silloin matalampi, joten ei kannata pakottaa ylimääräistä puuhaa. Nykyään koen sen enemmän rennoksi laskeutumiseksi jouluun, joka taas on aina ollut lempiaikaani vuodesta.
Nykyään inhoan enemmän tammikuuta ja helmikuuta. Varsinaista masennusta en koe, mutta tunteen, että mene jo lopu jo häivy talvi.No jotain tämmöistä itsekin mietin vastaukseksi. Eikös tää ole hyväksymistä? 🤔
Nuorempana jaksoi painaa kaikkia vastoinkäymisiä vastaan, mutta vanhempana herää kysymys, että miksi?
Mähän oon itse suorittaja. Ruoska viuhuu äkkiä. Mutta en näe kestävänä ratkaisuna...laiskuus pukkaa. 🤣- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
No jotain tämmöistä itsekin mietin vastaukseksi. Eikös tää ole hyväksymistä? 🤔
Nuorempana jaksoi painaa kaikkia vastoinkäymisiä vastaan, mutta vanhempana herää kysymys, että miksi?
Mähän oon itse suorittaja. Ruoska viuhuu äkkiä. Mutta en näe kestävänä ratkaisuna...laiskuus pukkaa. 🤣Itse näen sen pikemmin niin, että nuorempana olin tyhmä. Ei se jaksamista ollut, sillä enhän mä jaksanut, vaan rimpuilin ja poltin energiaa, jota ei ollut.
Kesän valo saa mut aina vähän ylikierroksille. Touhuan monenmoista ja varsinkin nukun ihan liian vähän. Se alkaa jo sieltä keväältä huhtikuu-toukokuu ja jatkuu elokuun loppuun - syyskuun alkuun. Jos en tajua rauhoittua, niin mä olen marraskuussa jo ihan loppu. Se vei aikaa tajuta, mutta nykyään sitä jo tietää, ettei tarvitse polttaa pois viimeisiäkin höyryjä ja sitten tippua. Ei mun ole mikään pakko, vaan voi olla tekemättäkin. 🙂 Anonyymi kirjoitti:
Itse näen sen pikemmin niin, että nuorempana olin tyhmä. Ei se jaksamista ollut, sillä enhän mä jaksanut, vaan rimpuilin ja poltin energiaa, jota ei ollut.
Kesän valo saa mut aina vähän ylikierroksille. Touhuan monenmoista ja varsinkin nukun ihan liian vähän. Se alkaa jo sieltä keväältä huhtikuu-toukokuu ja jatkuu elokuun loppuun - syyskuun alkuun. Jos en tajua rauhoittua, niin mä olen marraskuussa jo ihan loppu. Se vei aikaa tajuta, mutta nykyään sitä jo tietää, ettei tarvitse polttaa pois viimeisiäkin höyryjä ja sitten tippua. Ei mun ole mikään pakko, vaan voi olla tekemättäkin. 🙂No sähän tuon sanoit...
Mihinkä sun vomat yleensä riitti? Törmäskö tänne alkusyksyyn? Tarkoitan sitä, että sitten alkoi piiputtaa?Anonyymi kirjoitti:
Itse näen sen pikemmin niin, että nuorempana olin tyhmä. Ei se jaksamista ollut, sillä enhän mä jaksanut, vaan rimpuilin ja poltin energiaa, jota ei ollut.
Kesän valo saa mut aina vähän ylikierroksille. Touhuan monenmoista ja varsinkin nukun ihan liian vähän. Se alkaa jo sieltä keväältä huhtikuu-toukokuu ja jatkuu elokuun loppuun - syyskuun alkuun. Jos en tajua rauhoittua, niin mä olen marraskuussa jo ihan loppu. Se vei aikaa tajuta, mutta nykyään sitä jo tietää, ettei tarvitse polttaa pois viimeisiäkin höyryjä ja sitten tippua. Ei mun ole mikään pakko, vaan voi olla tekemättäkin. 🙂Minussa on vähän tota samaa vikaa. Mutta nyt nämä pari sairastelu vuotta on pistänyt väkisin rauhoittumaan. Ja oon oppinut jättämään tekemättäkin asioita. Mutta helposti se oma pää lähtee siihen uudelleen, että vetää verenmaku suussa kun vastuu ja velvollisuus, muita ei saa pettää jättämällä tekemättä.
- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
No sähän tuon sanoit...
Mihinkä sun vomat yleensä riitti? Törmäskö tänne alkusyksyyn? Tarkoitan sitä, että sitten alkoi piiputtaa?Sinne loka-marraskuulle, sen jälkeen tuli aina seinä vastaan ja se loppu joululle oli sellasta tervanjuontia, että pakollisistakin oli vaikea pitää kiinni. Itsestään ei jaksanut enää pitään yhtään huolta, töihin-kotiin-nukkumaan. Mä en kahdesti elämässäni ottanut loparit loka-marraskuussa ja ollut sitten tekemättä yhtään mitään, kunnes kevät herätti. Noista duuneista tosin kumpikaan ei olleet mitään unelmahommia, mutta silti.
Se on suorastaan yllättävää miten paljon rennompi asenne ja pingottamisen lopettaminen on vaikuttanu mun syksyn jaksamiseen. Se on eniten henkisen puolen juttu. Annan itselleni luvan olla tekemättä ja jo se itsessään auttaa usein siihen jaksamiseen. Ei ole pakko, mutta saa jos tahtoo. 😆 - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sinne loka-marraskuulle, sen jälkeen tuli aina seinä vastaan ja se loppu joululle oli sellasta tervanjuontia, että pakollisistakin oli vaikea pitää kiinni. Itsestään ei jaksanut enää pitään yhtään huolta, töihin-kotiin-nukkumaan. Mä en kahdesti elämässäni ottanut loparit loka-marraskuussa ja ollut sitten tekemättä yhtään mitään, kunnes kevät herätti. Noista duuneista tosin kumpikaan ei olleet mitään unelmahommia, mutta silti.
Se on suorastaan yllättävää miten paljon rennompi asenne ja pingottamisen lopettaminen on vaikuttanu mun syksyn jaksamiseen. Se on eniten henkisen puolen juttu. Annan itselleni luvan olla tekemättä ja jo se itsessään auttaa usein siihen jaksamiseen. Ei ole pakko, mutta saa jos tahtoo. 😆Eihän tuo ole mitään kunnon elämää sinkullekaan. Tulet kotiin niin poikki, että hyvä kun jaksat syödä ja käydä suihkussa ja painut sänkyyn seiskalta viimeistään. Vaikka nukut 12 tuntia, niin silti väsyttää ja v.tuttaa. Ei tollasessa tulis parisuhteesta mitään, saati sitten lapsen/lasten kanssa.
- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
No sähän tuon sanoit...
Mihinkä sun vomat yleensä riitti? Törmäskö tänne alkusyksyyn? Tarkoitan sitä, että sitten alkoi piiputtaa?Viimeisin valaistumisen hetki tässä asiassa oli viime syyskuussa, kun totesin, ettei se ole mikään samperin hyve, että raahaudun juoksulenkille sinne pimeeseen samperin räntäsateeseen. Sitten koen huonoa omaatuntoa, kun ei yhtään kiinnosta. Ostin juoksumaton. Erinomainen hankinta. 😀
Anonyymi kirjoitti:
Viimeisin valaistumisen hetki tässä asiassa oli viime syyskuussa, kun totesin, ettei se ole mikään samperin hyve, että raahaudun juoksulenkille sinne pimeeseen samperin räntäsateeseen. Sitten koen huonoa omaatuntoa, kun ei yhtään kiinnosta. Ostin juoksumaton. Erinomainen hankinta. 😀
Vau...kiitos kommenteista.. 😊
- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
Vau...kiitos kommenteista.. 😊
No se yks niistä mun "suurista" tajuamisistani oli, että mulla on ihan täysi oikeus olla myös mukavuudenhalunen. Ei ole mikään pakko ryyhältää jatkuvasti muiden mieliksi ja siten miten joku toinen sanoo ja olettaa. Tietenki ne omat läheiset pitää ottaa huomioon, mutta ihan samoin niiden pitää ottaa mut.
Jos mä haluan olla mukavuudenhalunen ja juosta talviaikaan lenkkini olohuoneessa, kuunnellen samalla musiikkia tai katellen elokuvaa, niin teen just kuten haluan. Ihan sama vaikka kuinka joku aukoo päätään, ettei siinä saa raitista ilmaa. Ei saa ei, mutta ei myöskään räntäsadetta niskaansa.
Tai jos mun mutsi soittaa ja sanoo tarvivansa jotakin, niin jos ei se ole joku terveyden kannalta tärkeä lääke, niin mun ei ole pakko hypätä sen asian perään sillä sekunnilla. Tai jos en jaksa siivota, niin en v.ttu siivoa. Tai jos en jaksa kokata, niin syödään eineksiä tai lämpimiä leipiä. Tai jos töissä on jotain ylimäärästä, niin mun ei tarvitse olla ensimmäisenä tarjoutumassa siihen. Jos en jaksa tänään, niin valtaosan asioista ehtii kyllä huomennakin. Kunhan ei liikaa lykkää, niin kaikki ok. Mun ei tarvitse olla mikään superihminen. Kun mä halusin vain maata vauvan kanssa sängyssä ja nauttia siitä, niin mun ei ollut mikään pakko raahautua johonkin äiti-lapsikerhoon ja vauvamuskariin, ollakseni hyvä äiti. Ja p.skat, ei ole pakko. 😛 Anonyymi kirjoitti:
No se yks niistä mun "suurista" tajuamisistani oli, että mulla on ihan täysi oikeus olla myös mukavuudenhalunen. Ei ole mikään pakko ryyhältää jatkuvasti muiden mieliksi ja siten miten joku toinen sanoo ja olettaa. Tietenki ne omat läheiset pitää ottaa huomioon, mutta ihan samoin niiden pitää ottaa mut.
Jos mä haluan olla mukavuudenhalunen ja juosta talviaikaan lenkkini olohuoneessa, kuunnellen samalla musiikkia tai katellen elokuvaa, niin teen just kuten haluan. Ihan sama vaikka kuinka joku aukoo päätään, ettei siinä saa raitista ilmaa. Ei saa ei, mutta ei myöskään räntäsadetta niskaansa.
Tai jos mun mutsi soittaa ja sanoo tarvivansa jotakin, niin jos ei se ole joku terveyden kannalta tärkeä lääke, niin mun ei ole pakko hypätä sen asian perään sillä sekunnilla. Tai jos en jaksa siivota, niin en v.ttu siivoa. Tai jos en jaksa kokata, niin syödään eineksiä tai lämpimiä leipiä. Tai jos töissä on jotain ylimäärästä, niin mun ei tarvitse olla ensimmäisenä tarjoutumassa siihen. Jos en jaksa tänään, niin valtaosan asioista ehtii kyllä huomennakin. Kunhan ei liikaa lykkää, niin kaikki ok. Mun ei tarvitse olla mikään superihminen. Kun mä halusin vain maata vauvan kanssa sängyssä ja nauttia siitä, niin mun ei ollut mikään pakko raahautua johonkin äiti-lapsikerhoon ja vauvamuskariin, ollakseni hyvä äiti. Ja p.skat, ei ole pakko. 😛Sun kohdalla siis toimii tuollainen f.ck the Sh.t-asenne. :oD
No itsellä ei ehkä voi sanoa masennusta olevan, mutta huomaan kasaavani kaikenlaista hommaa aina liikaa. Sitten kun huilin vaikka viikonlopun, niin jumalaton pyykkivuori odottaa ja leikkaamattomat nurtsit, keittiö ihan sekaisin jne.
Ja jos vaikka käytän tuota metodia nurmikkoon, niin sitten viikon päästä siihen tarvitsee leikkurin tilalle viikatteen, että sitä vaan ampuu itseään jalkaan jättämällä hommat hoitamatta. :oD
Ja oon mä tässä miettinyt paljon helpottavia konsteja, ettei mulle tulis mitään masista hommien takia... Vois se pukata itsellekin..- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
Sun kohdalla siis toimii tuollainen f.ck the Sh.t-asenne. :oD
No itsellä ei ehkä voi sanoa masennusta olevan, mutta huomaan kasaavani kaikenlaista hommaa aina liikaa. Sitten kun huilin vaikka viikonlopun, niin jumalaton pyykkivuori odottaa ja leikkaamattomat nurtsit, keittiö ihan sekaisin jne.
Ja jos vaikka käytän tuota metodia nurmikkoon, niin sitten viikon päästä siihen tarvitsee leikkurin tilalle viikatteen, että sitä vaan ampuu itseään jalkaan jättämällä hommat hoitamatta. :oD
Ja oon mä tässä miettinyt paljon helpottavia konsteja, ettei mulle tulis mitään masista hommien takia... Vois se pukata itsellekin..Mä siis kuvittelin kärsiväni kausimasennuksesta, syysmasennuksesta, kaamosmasennuksesta, kevätmasennuksesta ja mikä se nyt milloinkin oli. Viimein kuitenkin tajusin kärsiväni kausiluontoisista burn out oireista, jotka johtuivat jatkuvasta suorittamisesta. Silloin mä löin hetkeksi asian ihan toiseen ääripäähän ja "downshiftasin"' Vaan siis ei sekään ole minulle sopivaa. Se lamauttaa mut. Mä toimin parhaiten stressin alla, mutta oleellista on sen stressin määrän hallinta.
Ei kenenkään nurmikko oikeasti kasva viikossa viikatekuntoon. 😉 Anonyymi kirjoitti:
Mä siis kuvittelin kärsiväni kausimasennuksesta, syysmasennuksesta, kaamosmasennuksesta, kevätmasennuksesta ja mikä se nyt milloinkin oli. Viimein kuitenkin tajusin kärsiväni kausiluontoisista burn out oireista, jotka johtuivat jatkuvasta suorittamisesta. Silloin mä löin hetkeksi asian ihan toiseen ääripäähän ja "downshiftasin"' Vaan siis ei sekään ole minulle sopivaa. Se lamauttaa mut. Mä toimin parhaiten stressin alla, mutta oleellista on sen stressin määrän hallinta.
Ei kenenkään nurmikko oikeasti kasva viikossa viikatekuntoon. 😉No voihan se itse masennus osua joillain johonkin kauteen, mihin kelläkin, mutta usein joku kuormitus aiheuttaa sen ja luultavammin pitemmän ajan aikana...
No kerran viikossa riittääkin, mutta jos et pääse viikkoon leikkaamaan ja päälle, sekä tarkoituksella jätät sen huomioitta, on se likipitäen jo kahden viikon kohdalla viikatemitassa. :oD Sitten kun sitä nurmikkoa on leikattavana useammassa paikassa, niin kyllä se joutavaa osaa kuormittaa. Siis tavallaan esimerkkinä, että olemattomasta pikkuhommasta voi kasautua taakka ja ihan olosuhteiden vuoksi.- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
No voihan se itse masennus osua joillain johonkin kauteen, mihin kelläkin, mutta usein joku kuormitus aiheuttaa sen ja luultavammin pitemmän ajan aikana...
No kerran viikossa riittääkin, mutta jos et pääse viikkoon leikkaamaan ja päälle, sekä tarkoituksella jätät sen huomioitta, on se likipitäen jo kahden viikon kohdalla viikatemitassa. :oD Sitten kun sitä nurmikkoa on leikattavana useammassa paikassa, niin kyllä se joutavaa osaa kuormittaa. Siis tavallaan esimerkkinä, että olemattomasta pikkuhommasta voi kasautua taakka ja ihan olosuhteiden vuoksi.Kannattaa sitten vinkata tuosta nurmikkolannoitteestasi jollekin karjankasvattajalle. Saisivat sillä monet säilörehut vuodessa. Mun nurmikkoni saa kyllä kolmen viikon poissaolonkin jälkeen leikattua leikkurilla, vaikka se ehkä vähän nikotteleekin. Aluksi toki jälki on hieman epäsiisti, mutta seuraavalla leikkauksella se jo tasottuu.
Anonyymi kirjoitti:
Kannattaa sitten vinkata tuosta nurmikkolannoitteestasi jollekin karjankasvattajalle. Saisivat sillä monet säilörehut vuodessa. Mun nurmikkoni saa kyllä kolmen viikon poissaolonkin jälkeen leikattua leikkurilla, vaikka se ehkä vähän nikotteleekin. Aluksi toki jälki on hieman epäsiisti, mutta seuraavalla leikkauksella se jo tasottuu.
Ihan syyslannoke, biolan ja sitten se ruoho itsessään. Leikkurina Klippo, joka silppuaa ruohon alleen, jos se ei ole 20 cm korkeaa, joiloin se lähinnä vaan vatkailee sitä siinä ja on tukossa kokoajan.... Eli joko viitakehommia, tai sitten pitää nostaa leikkuutasoa ja leikata kahteen kertaan.
Mutta eihän nurmikkoa tarvitse ikinä ajaa.... eikä hiuksiaan, partaa, eikä oikeastaan varsinaisesti edes peseytyäkään... Jossain oli juttua, kun mies oli tietynaikaa ollut käyttämättä pesuaineita, vaan huuhtoi vedellä itsensä, niin ei mies pahalle haissut...
Kyse on mukavuudesta, viihtyvyydestä jne. En halua monessakaan suhteessa mennä vain välttämättömällä, tulkoot mikä masis tahaansa. :oD- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
Ihan syyslannoke, biolan ja sitten se ruoho itsessään. Leikkurina Klippo, joka silppuaa ruohon alleen, jos se ei ole 20 cm korkeaa, joiloin se lähinnä vaan vatkailee sitä siinä ja on tukossa kokoajan.... Eli joko viitakehommia, tai sitten pitää nostaa leikkuutasoa ja leikata kahteen kertaan.
Mutta eihän nurmikkoa tarvitse ikinä ajaa.... eikä hiuksiaan, partaa, eikä oikeastaan varsinaisesti edes peseytyäkään... Jossain oli juttua, kun mies oli tietynaikaa ollut käyttämättä pesuaineita, vaan huuhtoi vedellä itsensä, niin ei mies pahalle haissut...
Kyse on mukavuudesta, viihtyvyydestä jne. En halua monessakaan suhteessa mennä vain välttämättömällä, tulkoot mikä masis tahaansa. :oDEi siellä siis näy olevan sen kummempia kuin munkaan nurtsissani. Oma leikkuri on kans alle silppuava, jokusen vuoden vanha halvalla ostettu Stiga. Tuolla saa kyllä vaikka puolimetrisen nurtsin alas, kun nostaa joko ylimpään ja vain haukkauttaa sen heinän alas. Ei tuota ongelmaa. En mä sitä koskaan tarkotuksella ole jättänyt lähes kuukaudeksi leikkaamatta, mutta en ole aina kotona. En ikinä leikkais kahta kertaa peräjälkeen. Kyllä sen ehtii sitten seuraavalla kerralla tasottaa. Näissä asioissa olen laiska.
Jos muuten tarkotat pesuaineilla saippuaa, niin mä en ole varmaan pariin vuoteen käyttänyt suihkusaippuaa. Ihan turha kemikaali mulle. Joskus teen voidepesun perusvoiteella, jos iho on kuiva, mutta en nykyään pese enää muuta kuin käsiäni saippualla. Iho on nykyään paremmassa kunnossa kuin ikinä. :)
Kyllä mun muute on nurtsi pakko leikata, jos en punkkeja halua itseeni ja muksuun ja koiriin. Tai no, sit ei vois pihalla oleskella. Anonyymi kirjoitti:
Ei siellä siis näy olevan sen kummempia kuin munkaan nurtsissani. Oma leikkuri on kans alle silppuava, jokusen vuoden vanha halvalla ostettu Stiga. Tuolla saa kyllä vaikka puolimetrisen nurtsin alas, kun nostaa joko ylimpään ja vain haukkauttaa sen heinän alas. Ei tuota ongelmaa. En mä sitä koskaan tarkotuksella ole jättänyt lähes kuukaudeksi leikkaamatta, mutta en ole aina kotona. En ikinä leikkais kahta kertaa peräjälkeen. Kyllä sen ehtii sitten seuraavalla kerralla tasottaa. Näissä asioissa olen laiska.
Jos muuten tarkotat pesuaineilla saippuaa, niin mä en ole varmaan pariin vuoteen käyttänyt suihkusaippuaa. Ihan turha kemikaali mulle. Joskus teen voidepesun perusvoiteella, jos iho on kuiva, mutta en nykyään pese enää muuta kuin käsiäni saippualla. Iho on nykyään paremmassa kunnossa kuin ikinä. :)
Kyllä mun muute on nurtsi pakko leikata, jos en punkkeja halua itseeni ja muksuun ja koiriin. Tai no, sit ei vois pihalla oleskella.Joo, no lähinnä oli tarkoitus vaan sanoa tuollainen esimerkki johonkin väliin, ettei aina tartte olla isokaan ja kummainen juttu, niin siitä saa taakan itselleen. Mä sitäpaitsi tykkään nurtsinajosta. Minusta se on parhaimmillaan liki taidetta, kun ajaa vaikka pihan tiettyyn kuvioon. Voi tehdä futiskenttämäisen raitakuvion päiväksi ja kaikki tupsut on sliipattu. :o)
Siis moni ihminen voisi tehdä paaaaljon rennommin kaikkea, eikä tarviis höösätä. Mitä vähemmän haalii, sen helpompi on vaan elellä. :o)- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
Joo, no lähinnä oli tarkoitus vaan sanoa tuollainen esimerkki johonkin väliin, ettei aina tartte olla isokaan ja kummainen juttu, niin siitä saa taakan itselleen. Mä sitäpaitsi tykkään nurtsinajosta. Minusta se on parhaimmillaan liki taidetta, kun ajaa vaikka pihan tiettyyn kuvioon. Voi tehdä futiskenttämäisen raitakuvion päiväksi ja kaikki tupsut on sliipattu. :o)
Siis moni ihminen voisi tehdä paaaaljon rennommin kaikkea, eikä tarviis höösätä. Mitä vähemmän haalii, sen helpompi on vaan elellä. :o)Näin vähän epäilinkin, että tuskin se nurmikko nyt mikää oikea ongelma oli. Oli vaan pakko edes vähän jankata ja kiusata 😉.
Oleellistahan on ne omat voimavarat, se ettei niitä ylitä jatkuvalla syötöllä. Välillä se on ihan hyvästäkin, mutta sellanen ylirasitustila ei sais jäädä päälle. Se pitäis oppi tunnistamaan ja keksiä ne itselle toimuvat keinot katkasta se ja palautua. Jos nurtsin leikkaamisesta tykkää, niin sehän on silloin palauttavaa toimintaa. Ihan kuten mulle kukkapenkkien myllääminen. Anonyymi kirjoitti:
Näin vähän epäilinkin, että tuskin se nurmikko nyt mikää oikea ongelma oli. Oli vaan pakko edes vähän jankata ja kiusata 😉.
Oleellistahan on ne omat voimavarat, se ettei niitä ylitä jatkuvalla syötöllä. Välillä se on ihan hyvästäkin, mutta sellanen ylirasitustila ei sais jäädä päälle. Se pitäis oppi tunnistamaan ja keksiä ne itselle toimuvat keinot katkasta se ja palautua. Jos nurtsin leikkaamisesta tykkää, niin sehän on silloin palauttavaa toimintaa. Ihan kuten mulle kukkapenkkien myllääminen.Joo, mutta monissa asioissa saattaa mennä vuosikin, että saa voimaan muutoksia. Sekin saattaa kuormittaa, että tietää joutuvansa rehkimään vielä pitkään.
No sanotaan, että olisi kiva pitää se siinä palauttavassa ja mukavassa...mutta usein siitä tulee vähän muuta....ainakin mulla tätänykyä...siis on mun karsittava kaikkea pois, kunhan keksin mitä. :o)
- Anonyymi
Mä kuuntelen päivät niin tyhjänpäiväistä p. jauhantaa etten tiedä kuka v….u tätä oikeasti jaksaa!?!? Kun ne jutut ei liikuta mua mitenkään, mutta siinä se 8,5 tuntia päivässä menee. Sais vaan tehdä hommansa ja panna korvat umpeen.
- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
Eli suhteessa?
Ei kun virassa.
- Anonyymi
Alkoholi aiheuttaa masentuneisuutta ja siihen liittyviä muita oireita, esimerkiksi unettomuutta. Kun alkoholin käyttö on kausiluontoista, se aiheuttaa kausimasennusta.
Toki masennusta voi ilmentyä ilman alkoholinkin käyttöä. Mutta suomalaisten masennuksen takana aika varmasti alkoholi.- Anonyymi
Ei tietysti täysin raittiiden.
- Anonyymi
Menee hyvin usein myös toisin päin ja masennusta aletaan itselääkitä alkoholilla, joka taas syventää masennusta vielä lisää.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Menee hyvin usein myös toisin päin ja masennusta aletaan itselääkitä alkoholilla, joka taas syventää masennusta vielä lisää.
Tuo on ihan totta. Alkoholi aiheuttaa masennusta ja sillä yritetään myös masennusta lääkitä.
- Anonyymi
Jokaisella on kai joskus mollivoittoisempia aikakausia.
Paljon auttaa jos on niitä tärkeitä ihmisiä lähellä jotka piristävät heti kun heidät kohtaa ja viettää aikaansa heidän kanssaan. Sellaisia joiden seurassa ei tarvitse olla yhtään ennakkoluuloinen, voi olla 100 % sellainen mitä on, hyväksytysti.
Toinen tärkeä juttu on harrastukset joista ammentaa sitä hyvää energiaa mollivoittoiseen olotilaansa. Harrastus, joka olisi kuin hyvää oloa tuottavaa huumetta.
Hyvä uni, aamulla kaikki näyttää valoisammalta mitä nukkumaan mennessä.
Univaje on jo masennuksen suurin tekijä jos sitä potisi.
AVNo joitain masennuskausia kaikilla ei vaan saa eliminoitua ja unesta saattaa tulla liiankin hyvä kaveri.
- Anonyymi
Harrastus, tai vaikka työkin, johon keskittyy masentuneena auttaa mielestäni vain kääntämään ajatukset pois omasta itsestä ja masennuksesta.
- Anonyymi
Vuodenajat, etenkin täällä Pohjolassa, poikkeavat niin paljon toisistaan, että mun mielestä on vaan normaalia, että keho ja mieli elävät vuodenaikojen mukaan. Olisi outoa paahtaa läpi vuoden samanlaisessa moodissa, eihän luontokaan niin tee. (yhteiskunta ja työelämä tosin olettaa että ihminen niin toimisi..)
Tossa oli tuo toinen keskustelu elämästä syntymineen ja kuolemineen, niin mulle tuli mieleen, että vuodenkierto on vähän kuin elämänkierto: keväällä on se kasvu ja voima, kesällä kukoistus ja sitten syksyllä se kääntyy enemmän sisäänpäin, ja niin, joka talvi mussa jotakin kuolee. Luovun jostain vanhasta ja sitten tilalle syntyy uutta.
Joskus siihen luopumiseen voi liittyä tuskaa, mutta kaikista tuskallisinta on kieltää elämän ja vuoden vääjäämätön kierto. Musta tuntuu että masennusta syntyy eniten (ainakin omalla kohdalla) silloin kun yrittää kieltää jonkin tosiasian ja puskee sitä (ja omaa jaksamistaan ja rajojaan) vastaan.
Parisuhde sitten? No jos se ei sopeudu tuohon vuodenkiertoon ja siihen, että elämäni vaihtelee vuodenaikojen mukaan niin sitten ei ole sopiva parisuhde minulle.Eli masennus kaikkinensa on hyväksyttävä. Aika usean kommenteista se on tullut läpi.
Mutta tuo on hyvä pointti, että työelämä ja yhteiskunta nähdään vaativana, vaikka toisaalta kai ei....ehkä siinäkin on vaan se yhteisönpaine, mikä koettaa tsempata, mutta sen näkee äkkiä vaatimuksena.
Tai itse ainakin tiedostan, että moni asia kumpuaa itseasiassa ihan omasta päästä, ei sinäänsä että sillä olisi muuta väliä, kuin että siihen olisi itse mahkuja vaan vaikuttaa. :o) Toki vaikeaa, mutta aika moni on löytänyt keinoja. :o)
Jotakin kausimasennusta kyllä mutta se on siitä aika täsmällinen että sen voi määrittää alkavaksi noin 10.12 ja viime vuosina on päättynyt yleensä 24.12 noin klo 19-20. Siinä ei ole luonnonilmiöiden kanssa mitään tekemistä vaan kaikki tutut jotka ovat itse poislähtöään auttaneet ovat juuri joulun aikaan päätökset tehneet. Samoin minulle rakkaita henkilöitä joille joulu oli tärkeää muistetaan viemällä kynttilä haudalle. Samoin kun tuntee henkilöitä jotka miettivät näkevätkö lapsiaan jouluna tai muuten kärsivät yksinäisyydestä niin jotenkin alkaa ei nyt ehkä masentaa vaan tympästä ja päälle tulee sellainen henkinen lama.
Tekisi mieli mennä itsenäisyyspäivän linnanjuhlien jälkeen nukkumaan ja herätä uudenvuoden raketteihin.
Enhän minä muutenkaan ole mitenkään positiivinen enkä tulevaisuuden uskossa vahva mutta tuona aikana tuntuu että perusarjen pyörittäminen vaatii enemmän voimia ja venymistä kuin normaalisti. Tuohon on aika vaikea valmistautua tai sitä torjua mutta se on kuitenkin lyhyt aika ja sen kyllä kestää.
Se miksi se loppuu aattoiltana johtuu siitä että nyt viime vuosina työkaverit on kyselleet joulupukiksi ja jotenkin se että tällä pienellä eleellä on tehnyt muutamia ihmisiä onnelliseksi tuntuu kyllä hyvälle.
En nyt oikein usko että tuo aika hirveästi vaikuttaa kumppanin löytymiseen paitsi jos lähtisi aattona baariin niin saattaisi löytyä joku toinen yksinäinen sielu tai sitten olisi joulupukkina jossakin sukujuhlissa jossa emännän sisko tulisi kuiskuttelemaan että olisiko pukilla hänelle kovaa pakettia.Sä kyllä osaat tehdä mrlankoliasta liki taidetta.
Mutta itsekin inhoan jouluhössötystä. Se on aikaa, jolloin moni lähtee sanomaan lauseen "pitäisi"-sanalla.
- Anonyymi
Varastetut henkilöt, jos siis varastaa toisen jotain asiakirjoja ja tekee pikavippejä paljn toisen nimissä toisen tietämättä ollenkaan mitään, mitä sitten tapahtuu?
Kukonmuna kuin kananmuna? - Anonyymi
Jännittävä juttu tuo jyväskylän larry-rally, jos ajavat illlan pimeytyessäkin harjun katupätkiä, jännittävää
Olen kai tullut vanhaksi, kun elämä ei enää masenna. Minullahan on siis ihan diagnosoitu aaltoileva mielialahäiriö. Lääkkeitäkään en ole enää tarvinnut syödä. Kumma juttu, mutta en valita.
- Anonyymi
hammasräätälille pitäisi käydä taas tulehtunut juttu pitäisi poistaa.
on kipulääkkeitä, mutta huvittavaa tuo mmm-Larry-Rally Finland, jännittäviä pätkiä - Anonyymi
JKo irroita itse joku hammaskin, sormilla ja tongeilla avuksi
jooo en irroittanut itse vaan kävin lääkärillä. - Anonyymi
hyvä jutu joo josx maentaa paljon niin alkaa poisxtamaan itseltä hampaita.
- Anonyymi
varmasti niin tuntuu vähän pahalle, kun jojoain vihanneksia leikkaamassa ja vahingossa
- Anonyymi
Minua hubvittavat nyt nuo ralliautot kun suomen ralli ;D
- Anonyymi
sepä kiva siten jos huvittaa nuo rwlli-swutyo jutyut
- Anonyymi
Muttas mikä voi jännittää eniten, itseäni jännittävät jotkut tytöt.
- Anonyymi
Itselläni on muutaman päivän maksimissaan kestävä alavireinen olo silloin tällöin. Liittyy kenties enemmän persoonaan, hormoneihin, ja mitä kulloinkin olen tekemässä kuin kausimasennukseen. Miten tulee toimeen? Teen sitä minkä tiedän auttavan, himmailen, kävelen, olen omissa oloissani.
Kausimasennus ei kestä kuukausia. Jos masennus pitkittyy, niin hoitoon pitää hakeutua. - Anonyymi
höperö olito-tila vähäksi aikaa kun puu
https://fi.wikipedia.org/wiki/Prokaiini
dutuollaisilla jutuilla - Anonyymi
Olen nuoresta, tai pikemminkin lapsesta lähtien ollut ajoittain masentunut. Kiitän onneani, ja erityisesti vanhempiani olosuhteista, jotka auttoivat minkä taisivat ja antoivat olla rauhassa. Oman perheen kanssa vanhempana se sitten olikin hieman hankalampaa vetäytyä omiin oloihin mietiskelemään. Välillä näin jälkikäteen ihmettelen miten selvisin.
- Sheena- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
Ihminen on yllättävän sitkeä olento. 🤔
On. Hirvittää tosiaan miten hiuskarvan varassa sitä voi toimia.. vähän niin kuin automaattiohjauksella. Päivästä toiseen ja seuraavaan. Kun on selvitty tästä päivästä, niin kai sitä sitten huomisestakin. Miten yksi pikkuriikkinen ilon hetki kerran päivässä auttaa jaksamaan.
Ja miten ihmeellistä on, että aikuiset lapset lähelle kolmikymppisenä näkevät lapsuutensa myös minun näkökulmasta. Olen kuulemma hyvä roolimalli ja esikuva 👌
- Sheena Anonyymi kirjoitti:
On. Hirvittää tosiaan miten hiuskarvan varassa sitä voi toimia.. vähän niin kuin automaattiohjauksella. Päivästä toiseen ja seuraavaan. Kun on selvitty tästä päivästä, niin kai sitä sitten huomisestakin. Miten yksi pikkuriikkinen ilon hetki kerran päivässä auttaa jaksamaan.
Ja miten ihmeellistä on, että aikuiset lapset lähelle kolmikymppisenä näkevät lapsuutensa myös minun näkökulmasta. Olen kuulemma hyvä roolimalli ja esikuva 👌
- SheenaNo minusta tässä avauksessa on jo monta sellaista kertomusta, missä ihmiset on joko itse tai terapian avulla löytäneet mahdollisuuksia vaikuttaa masennukseen. Ja tietenkin onhan tärkeää huomata rasitukset, olipa ne mitä tahaansa, mutta jotenkin sellainen hyväksyminen nousi mulle esille, näinkin vähällä otannalla.
Tulee mieleen, että onko masennuskaan heikkous, jos sen tunnistaa, hyväksyy ja etsii keinon selvitä siitä läpi. Ennakoi, suunnittelee ja ehkäisee pahimmat ongelmat... ehkä sekin on vain yksi piirre jokaisessa, mikä näyttäytyy jokaisella niin eri tavoin.
Ehkä olet antanut lapsille kuvan, ettei tarvitse olla superihminen ja silti on niin huikea. Tässä mullahan kävi niin, että poika joutui intistä pois terveydellisistä syistä. Hän koki tuottaneensa pettymystä, osin ehkä siksi, että minä taas kävin laitoksen loistavin tuloksin. Mutta jos en olisi, olisiko se ollut hänelle niin kova paikka. Toisaalta olen ollut hälle avoin kaikesta, niin hän osasi olla avoin minulle tunteistaan ja osasi tukeutua...
Minä mietin, että miten paljon nykyään nuorten naisten kohdalla vahvat ja kaiken vastaanottavat äidit vaikuttaa tyttöihin? Olen törmännyt moniin n. 35-45 vuotiaisiin naisiin, jotka ovat ikäänkuin sairastuneet vahvuuteen. 🤔- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
No minusta tässä avauksessa on jo monta sellaista kertomusta, missä ihmiset on joko itse tai terapian avulla löytäneet mahdollisuuksia vaikuttaa masennukseen. Ja tietenkin onhan tärkeää huomata rasitukset, olipa ne mitä tahaansa, mutta jotenkin sellainen hyväksyminen nousi mulle esille, näinkin vähällä otannalla.
Tulee mieleen, että onko masennuskaan heikkous, jos sen tunnistaa, hyväksyy ja etsii keinon selvitä siitä läpi. Ennakoi, suunnittelee ja ehkäisee pahimmat ongelmat... ehkä sekin on vain yksi piirre jokaisessa, mikä näyttäytyy jokaisella niin eri tavoin.
Ehkä olet antanut lapsille kuvan, ettei tarvitse olla superihminen ja silti on niin huikea. Tässä mullahan kävi niin, että poika joutui intistä pois terveydellisistä syistä. Hän koki tuottaneensa pettymystä, osin ehkä siksi, että minä taas kävin laitoksen loistavin tuloksin. Mutta jos en olisi, olisiko se ollut hänelle niin kova paikka. Toisaalta olen ollut hälle avoin kaikesta, niin hän osasi olla avoin minulle tunteistaan ja osasi tukeutua...
Minä mietin, että miten paljon nykyään nuorten naisten kohdalla vahvat ja kaiken vastaanottavat äidit vaikuttaa tyttöihin? Olen törmännyt moniin n. 35-45 vuotiaisiin naisiin, jotka ovat ikäänkuin sairastuneet vahvuuteen. 🤔Masennus hoidettuna, tavalla tai toisella on pikemminkin vahvuus kuin heikkous. On myös aivan turha pelätä lääkkeitä keskivaikean tai vaikean masennuksen hoitoon. Lääkitys voi pelastaa hengen.
Intti oli varmasti pojallesi tärkeä omasta lähtökohdastaan, mutta myös sinun kauttasi. Mieletön pettymys, kun piti terveyssyistä jättää väliin. Poikahan olisi ollut kenties tyytyväinen vapautuksesta, jos itse ei olisi intistä perustanut ollenkaan. Näin se ainakin monen kohdalla on ollut.
Jotta voisi olla oikeasti vahva, on parempi myöntää omat heikkoudet ja se että joskus toisten apu on vähintäänkin paikallaan.
- Sheena
- Anonyymi
masennus fiiliksiä tulee ja menee. Lääkkeitä niihin ei kannata syödä, ovat vittu vihoviimeisiä myrkkyjä. Itsellä onnistui lopettaminen kolmannella yrittämällä ja puolen vuoden hitaalla annostiputtamisella. Lekuri sanoi että kahdessa viikossa voi lopettaa, ei muuten kannatta yrittää. Nyt useamman kk ilman ja voin paremmin kuin vuosiin ja tunteetkin palanneet.
- Anonyymi
Jos masennus menee, ei lääkkeitä kannata syödä. Vaikka sinulla masennus menee, se ei tarkoita, että jokaisella menisi, siksi tarvitaan niitä lääkkeitä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Pekka Aittakumpu ja Jenni Simula kiistävät väitetyn aviorikoksen
"Yleisessä tiedossa oleva asia”, sanovat Kalevan lähteet https://www.kaleva.fi/pekka-aittakumpu-ja-jenna-simula-ki1975938Miksi olet riittämätön kaivatullesi?
Mistä asioista tunnet riittämättömyyden tunnetta kaipaamaasi ihmistä kohtaan? Miksi koet, että et olisi tarpeeksi hänell1442807- 442287
- 932029
Aloitetaan puhtaalta pöydältä
Mukavaa iltaa mukaville. 😊 ❤️ ⚜️ Minusta ei kaikki täällä tykkää, eikä tarvitsekaan. Kun eivät ymmärrä, niin sitten ei2382001Mitkä on ne arvot?
Itselleni särähtää korvaan joka kerta kun kuulen arvoista ja arvomaailmasta. Olen miettinyt paljon, että mikä on se minu2291375- 761352
Tätä et nähnyt tv:ssä: TTK-voittaja Anssi Heikkilä avautuu suhteesta Linnea Leinoon: "Sie annoit..."
Menikö voitto mielestäsi oikeaan osoitteeseen? Linnea Leino ja Anssi Heikkilä voittivat TTK:n vain 1,2 % erolla yleisöää131277Tavarakirppis lopettaa ilkivallan takia.
Tähänkö on jo Kajaanissa tultu? Onko lasten kuriomuus jo näin pitkällä, ei kait tätä aikuiset tee. Mikä on seuraava j41217Naton korkein sotilasjohtaja: Meidän on iskettävä ensin
Olen täysin samaa mieltä ja nämä iskut pitäisi olla jo suunniteltu ja tuhota käytännössä kaikki venäjän hyökkäysmateriaa2831203