Läntinen maailma maallistui, mutta tuliko meistä aiempaa onnellisempia?

Näin hiljattain komean nuoren miehen, jonka elämänvaiheen pitäisi olla fantastinen. Hän ei näyttänyt onnelliselta. Itse asiassa hän näytti siltä, kuin hän ei olisi koskaan tuntenut todellista iloa. Ainoat intohimot hänen kasvoillaan olivat viha ja turhautuminen. Katsoin ympärilleni, ja se, mitä olin nähnyt hänessä, ei ollut vain hänen nuoruutensa ominaisuus. Kaikenikäiset ihmiset näyttivät kurjilta, vihaisilta, lyötyiltä ja turhautuneilta. Kaikki näyttivät kamppailevan vain selviytyäkseen tuosta elämän hetkestä.

Meidän sukupolvemme nauraa Jumalalle ja Hänen elämänsäännöilleen. He käyttäytyvät kuin Hän olisi ilonpilaaja tai vanha hörhö. He eivät näytä ymmärtävän, että Hänen sääntönsä ovat meidän ja lastemme hyväksi. Hän rakastaa meitä, mutta kun harhaudumme yhä kauemmas Hänestä, meistä tulee yhä onnettomampia.

Miten Amerikan jumalanvastainen elämäntapa toimii? Menkää ostoskeskukseen tai jopa huvipuistoon. Niiden paikkojen pitäisi olla hauskoja. Silti useimmat ihmiset siellä eivät ole edes onnellisia. Ja he ovat miljoonien kilometrien päässä todellisesta ilosta. Surullisuus on hiipinyt kaikkeen. Ihmiset kävelevät kuin fyysisesti pahoinpidellyt koirat - päät laskettuina seuraavaa iskua varten.

Miten tämä on voinut tapahtua? Elämme poikkeuksellisen mukavuuden ja henkilökohtaisen vallan aikaa. Katsokaa vaikka puhelimiamme. Ne toimivat henkilökohtaisina avustajina. Ne antavat välittömän pääsyn tietomaailmoihin. Ne helpottavat elämää ja säästävät valtavasti aikaa. Mutta milloin saamme nähdä, mitä hyötyä näistä säästetyistä tunneista on? Ja olemmeko onnellisempia?

Elämme riippuvuuksien maailmassa. Videopelit, joita pidetään pelkkinä huipputeknisinä leluina, voivat nopeasti muuttua pakkomielteiksi. Alkoholi ja viihdehuumeet lupaavat avata itse elämän olemuksen. Ajan myötä niistä tulee kuitenkin yhä pienenevien vankilasellien seiniä. Se alkoi siitä, että hyvää kutsuttiin pahaksi ja pahaa hyväksi. Ja pian kaiken merkitys muuttui. Tieteelliset, koulutukselliset ja lääketieteelliset laitoksemme opettavat käsitteitä, joita aiemmat sukupolvet olisivat kutsuneet hulluiksi. Ihmisten on yhä vaikeampi ajatella suoraan yksinkertaisimmista asioista.

Pelkästään Yhdysvalloissa joku kuolee itsemurhaan joka yhdestoista minuutti. Ja Western Michiganin yliopiston mukaan "yleisesti arvioidaan, että yhtä itsemurhakuolemaa kohti tehdään 25 yritystä". Vaikka useimmat yritykset epäonnistuvat, itsemurhaan kuolee maailmassa kaksi kertaa enemmän ihmisiä kuin henkirikoksiin.
Yhteiskuntamme on kuvainnollisesti käärinyt Raamatun kasaan ja heittänyt sen roskiin. Silti se sisältää yhä elämän ja ilon sanoja. Sanansa kautta Jumala vapauttaa orjuudesta, parantaa sielun ja puhaltaa elämää olentoihimme. Siitä huolimatta yhä useammat seurakunnat välttelevät sitä, ikään kuin se häpeäisi niitä.

Enemmän kuin koskaan ennen meidän on julistettava Jumalan sanaa ilman häpeää tai epäröintiä. Tämä kuivunut, kuivuuden runtelema maailma tarvitsee elävän veden virtoja. Joh. 7:37-38:ssa Jeesus sanoi: Joh. 7:37-38.
"Jos jotakuta janottaa, tulkoon minun luokseni ja juokoon".
Joka uskoo minuun, niin kuin kirjoituksessa sanotaan, hänen vatsastaan virtaa elävän veden virrat.""

Tällaisena aikana voimme sanoa Room. 1:16:n kanssa: "Sillä minä en häpeä Kristuksen evankeliumia, sillä se on Jumalan voima pelastukseksi jokaiselle, joka uskoo, juutalaiselle ensin ja myös kreikkalaiselle." Koko maailma tarvitsee "Jumalan voimaa pelastukseen", ja tämä tarve ei ole koskaan ollut kiireellisempi kuin nyt.