helluntailaiset Hammarit kirosivat minut samalla tavalla kuin saatanan palvojat

henkivallat viihtyy > käyttämättömissä aivoissa .

Niin meitä valantavikaisia on paljon täällä Suomessa. Onko syynä se, että emme uskalla avautua toiselle, että voisimme purkaa huolemme heille. Pidämme huolemme sisällämme ja haudomme niitä pitkät ajat ja ne kasvavat mielessämme vuoren korkuisiksi. sen jälkeen niitä on vaikeampi alkaa purkaa.

On vaikeaa kohdta ihminen, joka on masennuksen syövereissä. Ja silloin tämä henkilö tarvitsisi todella lähimmäistä, joka olisi siinä vierellä. Siinä ei ole helppoa, mutta, jos olisi halua edes kuunnella toisen roskasäkin purkamista, usein sekin voisi auttaa. Olisi vain kuuntelemassa, ei antaisi hyviä neuvoja, koska masennuksen hetkellä ihminen ei halua kuunnella niitä. Hän tarvitsisi sen olkapään ja kuuntelijan, joka pystyisi olemaan siinä ystävänä hänen kanssaan. Kuunteleminen auttaa joskus paljon siinä, että ihminen voi puhua julki ne asiat, jotka hänen mieltää kaikertaa. Olen itse saanut monta kertaa kokea sen, kun on saanut puhua toiselle ne asiat, jotka kaikertavat itseä, sen jälkeen on helpompi jatkaa matkaa, kun on puhunut toiselle ne asiat, jotka ovat painaneet mieltä. Välillä olen saanut olla kuuntelijana, kun joku toinen omaa sisintään purkaa.

siitä helluntailaiset/hulluntailaiset pitävät huolen!

Missä kohtaa helluntailaisuus tekee mustan valkoiseksi ja valkoisen mustaksi ? Voisitko kertoa esimerkin.

Raamatusta olen lukenut, että siellä on kohta, missä joku ihminen, joka on tehnyt syntiä ja ei ole katunut, on jätetty saatanan haltuun. Minä en ainakaan halua kirota ketään, koska Raamatussa on sanottu, siunatkaa, älkää kirotko. Olen kylläkin joskus epätoivon hetkellä kironnut sen päivän, kun synnyin, mutta ihmistä en halua kirota.

Minun serkkuni oli tullut nuorena uskoon, sitten tuli sellainen aika, että hän alkoi loitontua uskonelämästä ja hän meni maailman teille. Silloin rukoilin hänen puolestaan, mutta ei olisi tullut mieleenkään alkaa kirota häntä. Rukous oli vain sydämessäni ja nyt hän on tullut takaisin Jeesuksen luo.

Me ihmiset olemme niiin erilaisia, toiset ovat nopeita sanomaan taas toiset ovat hyvinkin hitaita. Mummoni oli savolainen ja pappani hämäläinen. Mummoni palpatti papalle aamulla jostain asiasta ja pappani vastasi hänelle illalla. Minulla on samaa hämäläistä vikaa, että vasta viikon kuluttua joku saa vastauksen kysymykseen. Välillä tulee ristiriitoja, kun emme pysty ymmärtämään toisen erilaisuutta. Minuakin harmittaa ihmiset, jotka ovat suuna päänä aina tuomassa omia mielipiteitään ja eivät koskaan kuuntele toista. Vain oma mielipide on tärkeä, muut ovat jonninjoutavia, joiden mielipiteistä ei tarvitse välittää. Mutta olen ajan mittaan opetellut ymmärtämään näitäkin ihmisiä. Mutta ystävät ovat kuitenkin niitä ihmisiä, jotka myös kuuntelevat, mitä toisella on asiaa. Moni asiakin on selvinnyt, kun on ystävä lähellä, joka kuuntelee ja jonka kanssa on voinut keskustella asiasta.

Minä en ole kuullut koskaan tuollaista opetusta. Kyllä kasteen jälkeenkin on joutunut tekemään parannusta. Silloin, kun tulin uskoon, en edes huomannut joitain asioita synniksi. Vuosien aikana Jumala on näyttänyt minulle monia asioita, joista on pitänyt tehdä parannusta. Esim. kateus, viha, katkeruus, kauna ja muita mielen syntejä. Niitä ei itse huomannut, ennen kuin Jumala ne näytti. Siinä ei voinut muuta kuin pyytää anteeksi syntejä, joita eivät muut nähneet, mutta Jumala halusi vapauttaa niistä.

Jumalan huolenpito on ihmeellistä. Minä en huomannut, että olen kateellinen. Kerran kaupassa näin äidin ja tyttären juttelevan keskenään. Näin heidän välillään jotain sellaista, mitä en itse ollut koskaan kokenut. Joku tunne alkoi jäytää minussa. Kyselin Jumalalta, mitä se on. Sain vastauksen, että olin kateellinen siitä rakkaudesta, mitä näin, koska en itse ollut sitä kokenut. Minä pelkäsin äitiäni ja siihen ei mahtunut rakkauden tunnetta. Tein parannusta, koska en tahdo kadehtia lapsia, jotka saavat vanhemmiltaan rakkautta. Nyt minä iloitsen siitä, jos näen vanhempien ja lasten välillä rakkautta. Ja suren niiden lasten puolesta, joiden täytyy pelätä vanhempiaan.

Monia muitakin juttuja Jumala on armossaan näyttänyt. Minä menen helposti lain alle, en meinaa uskoa armoon. Vaikka tiedän, että armosta minä olen pelastettu, mutta miksi se on niin vaikea uskoa omalle kohdalle. Onneksi meidän seurakunnassa oli saarnaajana Mauri Vikstén, joka julisti armon sanomaa. Niin minäkin taulapää aloin ottaa armon vastaan.

Monkki kirjoitti:

Minä en ole kuullut koskaan tuollaista opetusta. Kyllä kasteen jälkeenkin on joutunut tekemään parannusta. Silloin, kun tulin uskoon, en edes huomannut joitain asioita synniksi. Vuosien aikana Jumala on näyttänyt minulle monia asioita, joista on pitänyt tehdä parannusta. Esim. kateus, viha, katkeruus, kauna ja muita mielen syntejä. Niitä ei itse huomannut, ennen kuin Jumala ne näytti. Siinä ei voinut muuta kuin pyytää anteeksi syntejä, joita eivät muut nähneet, mutta Jumala halusi vapauttaa niistä.

Jumalan huolenpito on ihmeellistä. Minä en huomannut, että olen kateellinen. Kerran kaupassa näin äidin ja tyttären juttelevan keskenään. Näin heidän välillään jotain sellaista, mitä en itse ollut koskaan kokenut. Joku tunne alkoi jäytää minussa. Kyselin Jumalalta, mitä se on. Sain vastauksen, että olin kateellinen siitä rakkaudesta, mitä näin, koska en itse ollut sitä kokenut. Minä pelkäsin äitiäni ja siihen ei mahtunut rakkauden tunnetta. Tein parannusta, koska en tahdo kadehtia lapsia, jotka saavat vanhemmiltaan rakkautta. Nyt minä iloitsen siitä, jos näen vanhempien ja lasten välillä rakkautta. Ja suren niiden lasten puolesta, joiden täytyy pelätä vanhempiaan.

Monia muitakin juttuja Jumala on armossaan näyttänyt. Minä menen helposti lain alle, en meinaa uskoa armoon. Vaikka tiedän, että armosta minä olen pelastettu, mutta miksi se on niin vaikea uskoa omalle kohdalle. Onneksi meidän seurakunnassa oli saarnaajana Mauri Vikstén, joka julisti armon sanomaa. Niin minäkin taulapää aloin ottaa armon vastaan.

Lue lisää

Moikka hoikka!

Kas tällaista :

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Parannus

Jeesuksen kanssa kulkiessa 2022jKr,

Selef Urge

Monkki kirjoitti:

Minä en ole kuullut koskaan tuollaista opetusta. Kyllä kasteen jälkeenkin on joutunut tekemään parannusta. Silloin, kun tulin uskoon, en edes huomannut joitain asioita synniksi. Vuosien aikana Jumala on näyttänyt minulle monia asioita, joista on pitänyt tehdä parannusta. Esim. kateus, viha, katkeruus, kauna ja muita mielen syntejä. Niitä ei itse huomannut, ennen kuin Jumala ne näytti. Siinä ei voinut muuta kuin pyytää anteeksi syntejä, joita eivät muut nähneet, mutta Jumala halusi vapauttaa niistä.

Jumalan huolenpito on ihmeellistä. Minä en huomannut, että olen kateellinen. Kerran kaupassa näin äidin ja tyttären juttelevan keskenään. Näin heidän välillään jotain sellaista, mitä en itse ollut koskaan kokenut. Joku tunne alkoi jäytää minussa. Kyselin Jumalalta, mitä se on. Sain vastauksen, että olin kateellinen siitä rakkaudesta, mitä näin, koska en itse ollut sitä kokenut. Minä pelkäsin äitiäni ja siihen ei mahtunut rakkauden tunnetta. Tein parannusta, koska en tahdo kadehtia lapsia, jotka saavat vanhemmiltaan rakkautta. Nyt minä iloitsen siitä, jos näen vanhempien ja lasten välillä rakkautta. Ja suren niiden lasten puolesta, joiden täytyy pelätä vanhempiaan.

Monia muitakin juttuja Jumala on armossaan näyttänyt. Minä menen helposti lain alle, en meinaa uskoa armoon. Vaikka tiedän, että armosta minä olen pelastettu, mutta miksi se on niin vaikea uskoa omalle kohdalle. Onneksi meidän seurakunnassa oli saarnaajana Mauri Vikstén, joka julisti armon sanomaa. Niin minäkin taulapää aloin ottaa armon vastaan.

Lue lisää

>>Minä en ole kuullut koskaan tuollaista opetusta. Kyllä kasteen jälkeenkin on joutunut tekemään parannusta.<<

Minä kyllä olen kuullut. Sekä seurakunnissanne että myös tälläkin foorumilla.

Te ette kuulemma ole kasteenne jälkeen edes "syntisiä", mutta "se vanha aatami... (ei tarkoita samaa kuin kristinopin nk. perisynti, vaan on perisynnin leikkisämpi muoto)...heh.... sehän joskus virittelee ansojaan..." ja "saatatte langeta joihinkin virheisiin, erheisiin, vajavuuksiin, hengelliseen kasvamattomuuteen... heh-heh... joita Herra (teidän herranne) kyllä meissä omissaan ymmärtää, ei tuomitse."

Näin te teette tyhjäksi eli estätte Kristuksen sovitustyön ja lahjavanhurskautuksen itsessänne. Teillä on toinen herra, joka vähättelee syntejänne, suvaitsee.... suokaa anteeksi: hengellisen perseilynne. Te haalitte käännynnäisiä nimenomaan kristittyjen joukosta, johdattaaksenne heitä pois Kristuksesta, teidän, vapaamuurarien omiin oppeihinne ja gnostilaiseen pelastustiehen.

"Pyhä Henki ei voi asua syntisessä ihmisessä!" Omia oppejanne.

Kristinopin mukaan taas Pyhän Hengen / Kristuksen hengen on suorastaan ja jatkuvasti asuttava syntisessä ihmisessä, vaikutettava hänessä lahjavanhurskauden muuttavaa voimaa. "Niin en nyt siis enää elä minä, vaan Kristus elää minussa...!" Minussa, syntisessä.

Myös uhrienne syyllistämistä: "Veljien syyttäjiä!" Teillä itsellänne kyllä löytyy omasta takaa veljienne puolustajat, joten asiat eivät etene oikeusprosessissa tuota uhrin syyttelyä pidemmälle. Uhri on "anteeksiantamaton, eikä voi pelastua."

Te olette hyvin rakentaneet monirikos-puljukuntanne.

Te vapaasuuntaiset vapaamuurarit ette ole kristittyjen veljiä ja sisaria, teillä on aivan toinen Pelastuksen tie kuin Jeesuksen omilla.

Anonyymi kirjoitti:

>>Minä en ole kuullut koskaan tuollaista opetusta. Kyllä kasteen jälkeenkin on joutunut tekemään parannusta.<<

Minä kyllä olen kuullut. Sekä seurakunnissanne että myös tälläkin foorumilla.

Te ette kuulemma ole kasteenne jälkeen edes "syntisiä", mutta "se vanha aatami... (ei tarkoita samaa kuin kristinopin nk. perisynti, vaan on perisynnin leikkisämpi muoto)...heh.... sehän joskus virittelee ansojaan..." ja "saatatte langeta joihinkin virheisiin, erheisiin, vajavuuksiin, hengelliseen kasvamattomuuteen... heh-heh... joita Herra (teidän herranne) kyllä meissä omissaan ymmärtää, ei tuomitse."

Näin te teette tyhjäksi eli estätte Kristuksen sovitustyön ja lahjavanhurskautuksen itsessänne. Teillä on toinen herra, joka vähättelee syntejänne, suvaitsee.... suokaa anteeksi: hengellisen perseilynne. Te haalitte käännynnäisiä nimenomaan kristittyjen joukosta, johdattaaksenne heitä pois Kristuksesta, teidän, vapaamuurarien omiin oppeihinne ja gnostilaiseen pelastustiehen.

"Pyhä Henki ei voi asua syntisessä ihmisessä!" Omia oppejanne.

Kristinopin mukaan taas Pyhän Hengen / Kristuksen hengen on suorastaan ja jatkuvasti asuttava syntisessä ihmisessä, vaikutettava hänessä lahjavanhurskauden muuttavaa voimaa. "Niin en nyt siis enää elä minä, vaan Kristus elää minussa...!" Minussa, syntisessä.

Myös uhrienne syyllistämistä: "Veljien syyttäjiä!" Teillä itsellänne kyllä löytyy omasta takaa veljienne puolustajat, joten asiat eivät etene oikeusprosessissa tuota uhrin syyttelyä pidemmälle. Uhri on "anteeksiantamaton, eikä voi pelastua."

Te olette hyvin rakentaneet monirikos-puljukuntanne.

Te vapaasuuntaiset vapaamuurarit ette ole kristittyjen veljiä ja sisaria, teillä on aivan toinen Pelastuksen tie kuin Jeesuksen omilla.

Lue lisää

Kyllä minä olen edelleen syntinen, joka joutuu kamppailemaan oman syntisyytensä kanssa. Ennen kuin tulin uskoon, ajattelin, että olen todella hyvä ihminen, mutta, kun tulin uskoon, huomasin, että se kaikki oli ollut vain valhetta. Olen ollut Jeesuksen oma vuodesta 1984 ja aina vain ihmettelen, kuinka paljon minusta löytyy syntiä, ajatuksissa, sanoissa ja teoissa.

Minä en tunnista tuota kirjoitusta sellaiseksi, mitä itse olen omassa seurakunnassani kuullut. Mutta en ole kaikissa helluntaiseurakunnissa vieraillut, joten olen jäävi sanomaan, mitä muissa seurakunnissa puhutaan.

Minun pelastuksen tie on se tie, minkä Jeesus valmisti Golgatalla, kun hän meidän syntiemme tähden kuoli ristillä. Hän on tie Jumalan luo, Hän on totuus ja Hän on elämä. Hän antoi minulle elämän, minulle, joka etsin kuolemaa. Etsin kuolemaa, mutta Jeesus antoi minulle elämän, jota saan Hänen kanssaan kulkea eteenpäin, kunnes Hän tulee hakemaan meidät pois tästä synnin maasta.

Anonyymi kirjoitti:

>>Minä en ole kuullut koskaan tuollaista opetusta. Kyllä kasteen jälkeenkin on joutunut tekemään parannusta.<<

Minä kyllä olen kuullut. Sekä seurakunnissanne että myös tälläkin foorumilla.

Te ette kuulemma ole kasteenne jälkeen edes "syntisiä", mutta "se vanha aatami... (ei tarkoita samaa kuin kristinopin nk. perisynti, vaan on perisynnin leikkisämpi muoto)...heh.... sehän joskus virittelee ansojaan..." ja "saatatte langeta joihinkin virheisiin, erheisiin, vajavuuksiin, hengelliseen kasvamattomuuteen... heh-heh... joita Herra (teidän herranne) kyllä meissä omissaan ymmärtää, ei tuomitse."

Näin te teette tyhjäksi eli estätte Kristuksen sovitustyön ja lahjavanhurskautuksen itsessänne. Teillä on toinen herra, joka vähättelee syntejänne, suvaitsee.... suokaa anteeksi: hengellisen perseilynne. Te haalitte käännynnäisiä nimenomaan kristittyjen joukosta, johdattaaksenne heitä pois Kristuksesta, teidän, vapaamuurarien omiin oppeihinne ja gnostilaiseen pelastustiehen.

"Pyhä Henki ei voi asua syntisessä ihmisessä!" Omia oppejanne.

Kristinopin mukaan taas Pyhän Hengen / Kristuksen hengen on suorastaan ja jatkuvasti asuttava syntisessä ihmisessä, vaikutettava hänessä lahjavanhurskauden muuttavaa voimaa. "Niin en nyt siis enää elä minä, vaan Kristus elää minussa...!" Minussa, syntisessä.

Myös uhrienne syyllistämistä: "Veljien syyttäjiä!" Teillä itsellänne kyllä löytyy omasta takaa veljienne puolustajat, joten asiat eivät etene oikeusprosessissa tuota uhrin syyttelyä pidemmälle. Uhri on "anteeksiantamaton, eikä voi pelastua."

Te olette hyvin rakentaneet monirikos-puljukuntanne.

Te vapaasuuntaiset vapaamuurarit ette ole kristittyjen veljiä ja sisaria, teillä on aivan toinen Pelastuksen tie kuin Jeesuksen omilla.

Lue lisää

Onko mukavaa tuomita toisia ? Eikö Jeesus sanonut, että millä tuomiolla te tuomitsette, sillä tuomiolla teidät tuomitaan.

Me kaikki teemme syntiä ajatuksin, puhein ja teoin. Meillä ihmisillä on jokaisella joku heikko kohta, jos joku sattuu sitä raapaisemaan, se tekee kipeää. Se toinen, joka raapaisi ei useinkaan tiennyt tekevänsä sanoillaan pahaa. Mutta siihen, joka koki sen loukkauksena, se sana sattui. Meillä kaikilla on näitä nyrhämiä, joita olemme saaneet lapsuudessa tai nuoruudessa. Koulukiusaaminen on tuonut ihmiseen paljon sisiäisiä haavoja. Me useinkin koemme toiset ihmiset uhkana, jos he sattuvat koskettamaan meidän sisinpämme haavaa.

Onko myös se, että emme kestä sitä, että joku toinen on eri mieltä jostain asiasta. Se voi tuntua hylkäykseltä, jos olemme joutuneet kokemaan hylkäämistä usein. Uskonasioissakin on samoin. Monesti emme siedä toista mielipidettä jostain uskonasiasta. Me taistelemme miekoin ja sanan säilällä oman mielipiteemme puolesta. Me emme ajattele, kuinka monta haavoittunutta ihmistä me jätämme jälkeemme riidoissamme. Kunhan minä saan sanoa viimeisen sanan, silloin on kaikki hyvin. Sitten, kun näitä on paljon ja kaikki kilpailevat siitä, että saa mahdollisimman pahoin sanoin sanoa viimeisen sanan. Siinä jää kentälle niitä, joita kovat sanat haavoittavat. Mutta nämä kiistelijät eivät sitä ajattele. He ajattelevat vain sitä, että he ovat oikeassa. Heille ainoastaan Jumala on antanut kaiken viisauden lahjan. He vain osaavat tulkita Raamatun sanoja ja he ovat oikeassa kaikessa, mitä he kirjoittavat.

Jeesus toivoi, että Hänen omansa rakastaisivat toisiaan. Mutta tuntuu nykyään, että olemme kääntäneet Jeesuksen sanat niin, että Hän sanoi, että vihatkaa toisianne, siltä ainakin tuntuu, kun lukee näitä kirjoituksia.

helluntailasiuus -opetus on niin muutuva sellainen.
"tänään näin ja huomenna noin",

mahtanetko tajuta kuin pöljä kommenttisi on!?

tosiasiassa sinulla ei ol e mitään kerrottavaa helluntain tekemisistä jos laitettaisiin kovanpaikan eteen.

ja perheiden rikkojia.
se on tavoitteena helluntailaisuudessa.