seurustelen amerikkalaisen katolilaisen miehen kanssa. itse en ole koskaan ollut kovin uskonnollinen, mutta nyt kun on ollut puhetta tulevaisuudesta, naimisiin menosta lapsista jne, niin voisiko joku kertoa minulle eroavaisuuksia evankelis-luterilaisuuden ja katolilaisuuden valilta, tai joitain sivuja netista, mista tietoa voisi loytya? ongelma on siina, etta mina en oikein tarkkaan tieda mitaan katolilaisuudesta ja mieheni ei tieda kovin tarkkaan mitaan luterilaisuudesta joten meidan on hirvean vaikea loytaa naita eroavaisuuksia. joten jos joku on kokenut saman, tai tietaa muuten vain asiasta enemman olisin erittain kiitollinen infosta.. :)
Kiitos kaikille jo etukateen!!
Kiitos kaikille jo etukateen!!
Vastaukset 17
Vanhimmat
luin jostain, etta katolilainen voi solmia patevan avioliiton vain katolisessa kirkossa.. onko tasta mitaan poikkeuksia? eli olen joskus haaveillut menevani naimisiin, meidan sukukartanon pihalla tms, eiko tama ole mahdollista vaikka vihkimisen suorittaisi katolilainen pappi??
Minusta sinun olisi hyvä soittaa katoliseen tiedotuskeskukseen ja kysyä sieltä. Onhan niitä kaikienlaisia asioita, mitä tulee mieleen, mutta kysymyksesi on nyt niin yleisellä tasolla, että ehkä olisi parempi aloittaa vaikka juuri soittamalla.
Luterilaisena minulle tulee suorastaan tuskan hiki. On tuosta katolisesta avioliitosta, siksi moninaiset seuraukset.
Olisin taipuvainen suosittelemaan, sinun puolestasi teille joko ev.lut. vihkimistä joka on mahdollinen tai sitten siviilivihkimistä.
Ehkä joku katolinen selittää yksityiskohdat?
Turust
on katolilainen, on hänelle kiellettyä mennä naimisiin luterilaisessa kirkossa. katolinen kirkko katsoo avioliittonne epäpäteväksi, ja luultavasti siippasi perhe ja. ehdottomasti voitte mennä naimisiin katolisessa kirkossa - papin puheille ja menoksi, ja jos olette onnekkaita saatte vaikka isa Teemun sinne kartanon pihalle avioliiton siunaamaan (ja pari kuoripoikaa mukaan niin Veni Sancte Spiritus'kin onnistuu).
Siunausta avioliitollenne
Älä levitä disinformaatioita! Olin muutama vuosi sitten Suomenlinnan kirkossa häissä, jossa vihittiin ev.lut. nainen ja katolinen mies. Mistähän lähtien Suomenlinnan kirkko on ollut katolinen kirkko?????
Katolinen kirkko katsoo avioliiton päteväksi, ei sillä solmimispaikalla nyt niin väliä ole.
katolisessa kirkossa avioon meno ei tarkoita että on pakko mennä naimisiin fyysisen katolisen kirkon sisällä. jos olisit lukenut lauseen/viestin loppuun, toivoin että isä Teemu vihkii heidät sukukartanon pihalla (joka ei liioin ole 'katolinen kirkko' sekään). n.s. pointtini olikin, että katolinen ei voi mennä naimisiin luterilaisen kanssa luterilaisessa kirkossa (s.o. ilman katolista pappia paikalla) - niin minulle ainakin opetettiin jo jokunen vuosi sitten kun isä Koolen oli vielä keskuudessamme...
Katolilainen voi mennä naimisiin luterilaisessa kirkossa eikä tarvitse olla katolista pappia paikalla... mutta se on poikkeus ja katolilainen tarvitsee siihen piispan luvan. Että olisi pätevä avioliitto. Joka tapauksessa pitää ottaa yhteys katoliseen pappiin avioliittokeskusteluja varten...
muistan että isä Jan Koolen kertoi minulle ettei ainakaan normaalisti luterilaisessa kirkossa (ei siis fyysisessä tilassa, vaan kirkkokunnassa) saa mennä naimisiin. taisi olla hyvä neuvo, jollei tarvinnut asian kaikkia yksityiskohtia tietääkään. parempi vaihtoehto on aina morsiusmessu: sano minun sanoneen.
eipä ollut Suokissa katolista pappia paikalla, niin että edelleen levität disinformaatiooo. Ja saahan sitä maistraatissakin poiketa, eipä oo pappeja siinä putiikissa näkynyt.
on yleensä vihkijöinä paikalla sekä luterilainen pappi että katolinen pappi. Tämä on yleinen ja molempien kirkkojen hyväksymä käytäntö. Se on ihan sama tapahtuuko vihkiminen missä kirkossa, kartanolla tai vaikka kotona.
Kristillinen kirkko uskoo, että avioliitto on Jumalan asettama. Kirkollinen vihkiminen merkitsee kahden kastetun kristityn liittämistä yhteen kirkollisen siunauksen ja seurakunnan esirukouksen saattamana. Vihkipari ilmaisee vapaan tahtonsa aviosäätyyn, joka on elinikäinen kutsumus ja kristillisen lähimmäisenrakkauden ilmaus.
Suomen maallisen lain näkökulmasta kirkollinen vihkiminen ja siviilivihkiminen ovat vaihtoehtoisia. Molemmat ovat juridisesti sitovia. Kirkollinen vihkimisoikeus on niillä kirkoilla ja uskonnollisilla yhteisöillä, joille valtioneuvosto on sen myöntänyt.
Kirkollisessa vihkimisessä tulee olla paikalla vähintään kaksi todistajaa. Jotta vihkiminen olisi juridisesti sitova, täytyy vihittävien pyytää rekisteriviranomaiselta avioliiton esteiden tutkinta eli kuulutukset. Vihkiminen voidaan toimittaa aikaisintaan 7 vuorokauden kuluttua avioesteiden tutkinnasta ja viimeistään 4 kuukauden kuluessa siitä. Kirkolliseen vihkimiseen ovat pääsääntöisesti oikeutettuja rippikoulun käyneet kirkon jäsenet. Tarkemmat säädökset ovat kirkkojärjestyksessä.
Jos vain toinen vihittävistä on evankelis-luterilaisen kirkon jäsen, kirkollinen vihkiminen on mahdollinen, mikäli luterilaiseen kirkkoon kuulumaton osapuoli on jonkin muun kristillisen kirkon tai uskontokunnan jäsen. Samoin kristillinen vihkiminen voidaan toimittaa myös silloin, kun toinen kihlakumppaneista kuuluu ulkomailla toimivaan kristilliseen kirkkokuntaan. Piispainkokous on vuonna 1988 määritellyt ne uskontokunnat Suomessa, joiden jäsenet voidaan vihkiä kirkollisesti.
Myös kirkon jäsenet voivat solmia siviiliavioliiton. Tällainen avioliitto voidaan erikseen kirkollisesti siunata. Se on myös mahdollista, jos kirkollinen vihkiminen on tapahtunut muussa kristillisessä yhdyskunnassa kuin luterilaisessa kirkossa.
Avioliittoaikomus tai solmittu avioliitto kuulutetaan seurakunnalle sunnuntain yhteisessä jumalanpalveluksessa asianosaisten suostumuksella. Kuulutukseen liittyy seurakunnan esirukous.
Vihkiminen toimitetaan kirkkokäsikirjassa olevan avioliittoon vihkimisen tai morsiusmessun kaavan mukaan.
Lisätietoa kirkollisista toimituksista verkossa:
http://www.evl.fi/toimitus/haat.html
saattais olla yhteisten tekijöiden pohdiskeleminen...
katolilaisten pyrkimys pysyä katolilaisina, sen sijaan että aina annetaan periksi. erityisesti kun on kyse sakramenteista, on tärkeä ymmärtää mitä kirkko sanoo asiasta.
"Ohjeessaan seka-avioliitoista vuodelta 1966 paavi kuitenkin nimenomaan korostaa, että katolisia määräyksiä seka-avioliitoista on lievennettävä, milloin ne loukkaavat "erossa olevia veljiä". Täten kirkko ilmaisee halunsa suhtautua vakavasti toisten käsityksiin ja helpottaa käytännöllistä ratkaisua niin pitkälle kuin mahdollista. Uskon totuuksissa sen on kuitenkin pidettävä kiinni Jumalan omista vaatimuksista.
Protestanttinen enempää kuin katolinenkaan kirkko ei pidä seka-avioliittoa keinona kohti kirkkojen yhtymistä. Mutta milloin seka-avioliitossa elävät aviopuolisot kärsivät ristiriidasta ja koettavat tasoittaa vastakohtia, tämä voi lähentää kirkkojakin." Lähde Katolinen uskomme, sivuilta 249-250.
Luku "Seka-avioliitot", joka on ylläolevaa katkelmaa pitempi, alkaa sivulta 249.
Kirjan Katolinen uskomme opetuksia ei ole kumottu, vaikka joidenkin täällä nyt olevien katolisten pappien suhtautuminen saattaakin vaikuttaa siltä.
ei ole Kirkon dokumentti. Se on muutaman kirjoittajan ekpositio (lat. expositio) Kirkon opetuksesta. Siksi sitä ei voida "kumota". Sitä ei ole promulgoitu (lat. promulgare) Kirkon viralliseksi opiksi. En nyt tähän hätään muista onko sillä imprimaturia (lat. imprimatur). Jos sillä on, niin sen alla lukee ettei k.o. piispa (lat. episcopus) yhdy millään tasolla sen ilmaisuun, vaan ilmoittaa ettei tekstissä ole opillisia virheitä. Kanoninen laki käsittelee kirkon avioliittolakeja.
Tittelisivun kääntöpuolella on teksti:
Asianomaisella luvalla tätä teosta on saksankielisestä kirjekurssista (Katolischen Glaubensinformation, Frankfurt/M) jossakin määrin muutettu Suomen oloihin sopivaksi.
Suomennos Evi Koski
Imprimatur
in festo Sti Henrici 1974
Paul M. Verschuren
Helsingin piispa
Rakastettua piispaamme Paulia ei ainakaan vielä ole julistettu epäpäteväksi tai hereetikoksi. Erinomaista suomen kieltä taitaneena hän on kyennyt lukemaan kirjan suomalaisen laitoksen ja varmasti myös alkuperäisen teoksen, jonka jälkeen kirja on saanut hänen hyväksymisensä ja julkaistu.
Ei kannata eksyttää käytännön vastausta pyytänyttä henkilöä kanonisen lain kiemuroihin, joista kaikki asantuntijatkaan eivät aina ole yksimielisiä. Aina kannattaa keskustella oman pappinsa kanssa.
The "Nihil Obstat" and "Imprimatur" are official declarations that a book or pamphlet is free of doctrinal or moral error. No implication is contained therein that those who have granted the Nihil Obstat and the Imprimatur agree with the content, opinions or statements expressed.