Japanin tavoitteet 2. maailmansodassa

esittää sen, mitä asiasta tiedän. Vuonna 1941 Japani oli poliittisesti ajanut itsensä umpikujaan sodallaan Kiinassa. Kiinan sota oli pitkittynyt ja japanilaiset ja heidän kiinalaiset marionettinsa olivat syyllistyneet hirvittäviin julmuuksiin. Japanin unelmat Aasian johtajuudesta (joka ei ollut koko Aasian sotilaallinen valloitus, vaan taloudellinen ja turvallisuuspoliittinen johtoasema)olivat kärsineet pahan kolauksen. Viimeisenä niittinä tuli johtavien länsivaltojen päätös lopettaa monien strategisten tuotteiden myynti Japaniin.

Tähän Japani sitten reagoi hyökkäämällä. Tarkoitus oli eräänlaisella salamasodalla ja murskaavilla iskuilla (Hong Kong, Paerl Harbour, Malaijin niemimaa...) pakottaa länsimaat Japanille suotuisaan neuvottelutulokseen. Ja näinhän ei tapahtunut, vaan sotatapahtumat eskaloituivat. Sen verran realisteja japanilaiset olivat, etteivät kuvitelleet pystyvänsä käymään pitkää sotaa montaa voimakasta valtiota vastaan.

Totuuden alkaessa valjeta, yrittivät japanilaiset tietenkin voitaa voitettavissa olevat alueet, niistähän olisi tietenkin hyötyä sodan lopussa ja mahdollisissa rauhanneuvotteluissa. Kuten nykyään tiedämme, rauhanneuvotteluja ei tullut. USA:n mantereelle hyökkäystä haaveilivat päiväuneksijat.

Japanin ideologinen tavoite ja sen toteutus alkoi paljon ennen kuin alkoi toinen maailmansota euroopassa.
Itseasiassa koko 1900 luvun alku oli Japanille systemaattista laajentumispolitiikkaa ja liittyminen toiseen maailmansotaan oli vain looginen seuraus siitä.

Sinänsä Japanin sanoma, eli "aasia aasialaisille" on sinänsä aivan hyväksyttävä tänäkin päivänä, tosin toteutus oli aika raaka ...

Kun Saksa eteni euroopassa ja näytti siltä, ettei sille löydy pysäyttäjää, niin tavallaan pyrkimys hyötyä tästä valtaamalla vanhojen siirtomaavaltojen "Englanti, Ranska, Hollanti" aasiassa olevat siirtomaat, niin on aivan loogista.
Isku USA:ta vastaan oli kai pelkkä sotatoimi, jolla haluttiin pelata USA ulos aasiasta.

Ennen toista maailmansotaa oli jokaiselle suurvallalle elintärkeää pyrkiä saamaan haltuunsa muutamia strategisia raaka-aine ja energiavaroja.
Tullit oli sitä luokkaa, ettei mistään vapaakaupasta nykyterminoöogian mukaan voinut puhua.