Millä pakko-ajatukset pois?

Anonyymi

En kestä enää! Olen jo hätää kärsimässä!

7

290

    Vastaukset 7

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Lääkäriin

    • Hei,

      Edelliseltä vastaajalta saitkin jo lyhyen ja ytimekkään neuvon ja minä olen samalla linjalla. Olisi hyvä keskustella asiasta ammattailaisen kanssa.

      Lisäksi on olemassa monenlaisia järjestöjen tuottamia auttavia palveluita, joihin voi olla yhteydessä anonyymisti ja matalalla kynnyksellä.

      - Tukinet.net - Tukipisteesti netissä https://tukinet.net/

      Tukinetistä saa itselleen tukihenkilön, jonka kanssa voi keskustella kahden kesken mistä tahansa hankalasta elämäntilanteesta tai mielessä olevasta huolesta. Tukihenkilö löytyy mm. Mieli Tukisuhteesta. https://tukinet.net/teemat/mieli-tukisuhde/tukisuhteet/

      Tukinetissä on myös monenlaisia keskusteluryhmiä ja chattejä, joista voi saada vertaistukea sekä ammattilaisten neuvoja. Esimerkiksi joka viikko maanantaista torstaihin klo 15-19 on Solmussa-chat päivystys, jossa voi jutella kahden kesken päivystäjän kanssa. Tukinet on avoinna kellon ympäri vuoden jokaisena päivänä.

      - Valtakunnallinen kriisipuhelin

      Jos soittaminen tuntuu omimmalta vaihtoehdolta, niin valtakunnallinen kriisipuhelin päivystää24/7 numerossa 09 2525 0111.

      - Kriisikeskukset

      Ympäri Suomea toimii myös kriisikeskuksia, joihin voi mennä keskustelemaan paikan päälle. Osassa yksiköistä myös etävastaanotto on mahdollinen. Yhteystiedot löytyvät mm. MIELI Suomen Mielenterveys ry:n nettisivuilta: https://mieli.fi/tukea-ja-apua/keskusteluapua-kriisivastaanotoilla/

      Ysätävällisin terveisin
      SOS-kriisikeskus/Kata

    • Anonyymi

      Suosittelen lukemaan Edna B. Foan ja Reid Wilsonin kirjan "Kerrasta poikki - Eroon pakko-oireista ja rituaaleista" ajatuksella läpi ja tekemään kaikki kirjan harjoitustehtävät. Lääkityksestä oli minulle enemmän haittaa kuin hyötyä. Sen sijaan tämän kirjan avulla paranin vaikeasta pakko-oireisesta häiriöstäni. En kuullut tästä kirjasta psykiatriltani, vaan jouduin ottamaan itse selvää.

    • Anonyymi

      Tältä näyttää minun päänsisällä. Näin toimii minun aivot usein. Minä en tiedä mihin suuntaan olen menossa, vaikka toisaalta taas olen hyvin voimakastahtoinen ja tiedän mitä haluan ja vihaan sitä jos muut tulee minun tielle ja tuhoamaan minua. Angstaanko turhaan? Itkenkö turhaan? Minä en usko enää sellaisiin sanoihin kuin "It's Okay", "You will smile again", "Breathe". Miksi uskoisin näihin sanoihin kerta olen helvetillisessä kierteessä ja pääni sisällä on vankila johon ei löydy avainta! Minä en ole koko aikuisikäni aikana ollut henkisesti terve. VITTU MITEN JÄRKYTTÄVÄÄ. Minne minun elämä on luisunut ja kadonnut...? Itken, EI AUTA. Pari päivää sitten romahdin totaalisesti, itkin ja huusin, tunsin jälleen sitä helvetillistä painetta pääni sisällä jolle en kykene tekemään mitään ja se tuntuu kuin voisi milloin tahansa aiheuttaa aivoverenvuodon. Olen aika varma että menehdyn jossain vaiheessa aivoperäisiin syihin, niin paljon tämän pienen elämäni aikana aivojani ovat kohtuuttomasti rääkänneet masentuneisuus, ahdistus, stressi, traumat... Tämä taakka on aivan kohtuuton ja milloin tämä kaikki helpottaa? Tuleeko minulla olemaan onnellinen loppu vai tuleeko ihmiset repimään minut entistä enemmän hajalle? Tämä on hätähuuto, Minä olen aivan loppu. Kyse ei ole tahdonvoimasta, olen koittanut vuosien aikana hoitaa terveyttäni usein eri keinoin mutta tuloksetta ja jos pientä hyötyä saan, niin hyötysuhdanne on näin päin 98% työtä ja 2% hyötyä! En tykkää parantua etana vauhtia, jos paranen edes oikeasti, usein kuvittelen että nyt olen todella hienossa prosessissa ja parantumassa, kunnes tulee paha olo taas ja löydän itseni oikeastaan lähtöpisteestä... TÄTÄ MINÄ EN JAKSA ENÄÄ. En pääse eteenpäin jumalauta! Ehkä mun kohtalon on tarkoitus olla traaginen sitten niin kuin Marilyn Monroella. En haluaisi sitä. En niin vittu halua. Joskus minulla on niin huono olo ahdistuksessa että tekisi mieli viiltää käsivarsiin oikein syvälle ja ajatella että tällähän se lähtee. En tehdäkseni itsemurhaa, mutta helpottaakseni oloa. Minä olen hirveä ihminen, minulla on järkyttäviä pakko-ajatuksia, en haluaisi loukata niillä ketään. Tiedän etten ole paha ihminen, mutta toisinaan koen olevani kun minulla on näitä törkeitä pakko-ajatuksia joille en mahda mitään. En haluaisi joutua oppimaan elämään niiden kanssa, ihmiset joutuu jatkuvasti tasapainottelemaan mielialojeni kanssa ja se on väärin. Minä olen hirveä, hirviö, oksettava, huora, sekopää. Minussa ei ole mitään hyvää ja siksi olen yksin tässä elämässä. Kai minä silti onnistun useimmiten olemaan hyvä ihminen? Kai tärkeintä on se mitä oikeasti tarkoittaa, eikä ne hirveät pakko-ajatukset? mutta miten saada ihmiset ymmärtämään minut oikein, ettei he ajatuksieni takia ajattele että on olen hirveä... vaistoavat, pitää olla koko ajan varuillaan. Ihmiset hylkäävät myös minut sen takia kun olen sekopää ja toisinaan pyydän ihmisiä pysymään kaukana minusta, kun kyllähän te näette tämän ajatuksenjuoksun perusteella että olen raskasta seuraa . Sitten itken ja kiukuttelen yksinään sitä että kukaan ei jaksa mua, vaikka itse ajan kaikki pois. Mikään ei ole hyvä. ELÄMÄ ON PERSEESTÄ JA KOKO TÄMÄ MATKA ON PERSEESTÄ.

      Saisinko olla onnellinen, saanko...? Minä haluan olla hyvä ihminen kaikille, kaikille, vaikka olenkin joskus tehnyt virheitä...

    • Anonyymi

      Pakko oireisen läheisenä on rankkaa katsoa kun tätä sairastavat ovat niin ankaria itselleen. Te ette oikeasti tekisi mitään kärpäsellekään vaikka ajatukset ovat mitä hirveimpiä. Tämä on monella herkällä, tunteellisella ja hyvällä ihmisellä riesana elämässä, kpäät ei tähän sairastu. Tie ylöspäin on mutta se vaatii työtä ja ahdistumista ja sitä etanavauhtia. Ymmärrän kyllä miten tuskallista se on kun ajatus huutaa päässä ja käskee mitä kummallisempia asioita ja jos ei tottele tapahtuu kauheita. Se voi muuttaa muotoaan toiminto tai ajatukset ja välillä kadota poiskin. Ap ole itselle armollinen kyllä sullakin on oikeus onneen.

    • Anonyymi

      Se pitäisi saada katkaistua ne ajatukset, vaikka se ei ole niin helppoa kun luulee.
      Tehdä esim jotain asiaa mikä vaatii hieman ajatuksen siirtämistä muualle: mennä ulos ja kävellä 15 minuuttia reippaassa tahdissa ja kuvata itselleen että kävelyn jälkeen keittää vaikka kahvit tai teetä , silloin on ajatukset siinä tulevassa eikä pakkomielteissä jotka seisauttavat ajatukset vaan yhteen asiaan. Lääkärillä käynti niin voi sada apua oikealla tavalla. Tsemppiä

    • Anonyymi

      Muista vetää henkeä muovipussiin.

    Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mikä Yllätti

      Kaivatussasi?
      Ikävä
      205
      2029
    2. Ei enää ulkoteltta ruokaa.

      Se oli sitten viimmeinen kerta kun tuonne teltalle menen.Laatu heikkenee joka vuosi ja annokset pienenee.Ei enää kiitos,
      Kuhmo
      48
      1176
    3. Jos sussa toisessa on yhtään miestä

      Ja kadut tekemisiäsi niin menet poliisin puheille, paljastat kaiken oman osuutesi ja kerrot mitä kaikkea se toinen on te
      Ikävä
      173
      1075
    4. Se katse...

      Täynnä rakkautta. Kunpa olisin tajunnut.
      Ikävä
      81
      966
    5. En ole hetkeen sinulle kirjoittanut nainen

      Vieläkin ajattelen sinua, jos voit uskoa. Tunteet minussa huutavat toivoa ja rakkautta, kun kylmä loogisuus taas pistää
      Ikävä
      56
      861
    6. 69
      772
    7. Muuttaisitko kaivattusi luokse

      heti asumaan? 🛒
      Ikävä
      100
      772
    8. Mitä eroavaisuuksia sinulla on

      kaivattusi kanssa? Esim. luonteessa. Haittaavatko erot vai ovatko vain rikkaus?
      Ikävä
      77
      727
    9. Martinan tyttärestä hieno haastattelu IL

      Martina on kasvattanut fiksun tyttären.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      338
      677
    10. Onnettomuus

      Olivatko paikkakuntalaisia, jotka menehtyivät?
      Virrat
      26
      661
    Aihe