Mitä olette mieltä, kun eräs tuttu pappi julistaa työhuoneessaan, työaikanaan "sielunhoidollisessa" keskustelussa minulle omia yhteiskunnallisia ja poliittisia näkemyksiään, mielipiteitään, poliittisia ideologioitaan hyvinkin jyrkällä; toisinaan suorastaan agressiivisella tavalla? Eikö tällainen ole ammattietiikan vastaista? Täytyykö minun kuunnella tällaista? Meillä on jokseenkin erilaiset arvot. Mikä on "sielunhoidollisten tapaamisten" tarkoitus? Mielestäni tämä on tavallaan minun hyväksikäyttämistä.
Olen ollut tilanteessa useammin kuin kerran, että kun ajattelen asiasta x erilailla kuin hän, olen "väärässä".
Hän on myös valittanut minulle kun omasta mielestään saa "liian pientä palkkaa koulutukseensa nähden".
Täytyykö minun kuunnella tällaista? Ei minulla ole motivaatiota moisiin tapaamisiin. Idea "sielunhoidollisiin tapaamisiin" tuli alunperin häneltä.
Erikoista käytöstä.
Lisäksi hän jatkuvasti puhuu päälleni, en meinaa toisinaan saada puheenvuoroa ollenkaan.
Eikö tällaiset tapaamiset pitäisi olla pääasiassa minua varten? Joskus tuntuu, että tapaamiset ovat itse pappia varten!
Asioista on keskusteltu, luulin että asiat ovat muuttuneet pitkän tauon aikana, mutta ei. Hän on jatkanut valitsemallaan linjalla sen jälkeenkin ja julistaa yhteiskunnallisia, poliittisia näkemyksiään minulle edelleen.
Olisiko aika siirtyä eläkkeelle?
Olen jutellut asiasta muiden kirkon työntekijöiden kanssa, pitävät asiaa "erikoisena".
Kaiken huippuna: olen ollut kadulla tilanteessa, jossa minua uhkailtiin väkivallalla hyvinkin rankalla tavalla. Ilman mitään syytä.
Pappi kommentoi kevyesti tähän, että *ymmärtää* kyseisen henkilön uhkailun. Ei hyväksy, mutta "ymmärtää". Uhkailija on voinut kokea "elämässään jotain traumaattista", ja sen takia uhkailee hakata minut kadulla. Huh. Lähdin papin työhuoneesta tosi vihaisena, emmekä tavanneet 1,5 vuoteen ollenkaan.
Olenko aivan väärässä, kun olen närkästynyt ja vihainen? Olo on ollut lannistettu, vihainen, loukkaantunut.
Olen ollut tilanteessa useammin kuin kerran, että kun ajattelen asiasta x erilailla kuin hän, olen "väärässä".
Hän on myös valittanut minulle kun omasta mielestään saa "liian pientä palkkaa koulutukseensa nähden".
Täytyykö minun kuunnella tällaista? Ei minulla ole motivaatiota moisiin tapaamisiin. Idea "sielunhoidollisiin tapaamisiin" tuli alunperin häneltä.
Erikoista käytöstä.
Lisäksi hän jatkuvasti puhuu päälleni, en meinaa toisinaan saada puheenvuoroa ollenkaan.
Eikö tällaiset tapaamiset pitäisi olla pääasiassa minua varten? Joskus tuntuu, että tapaamiset ovat itse pappia varten!
Asioista on keskusteltu, luulin että asiat ovat muuttuneet pitkän tauon aikana, mutta ei. Hän on jatkanut valitsemallaan linjalla sen jälkeenkin ja julistaa yhteiskunnallisia, poliittisia näkemyksiään minulle edelleen.
Olisiko aika siirtyä eläkkeelle?
Olen jutellut asiasta muiden kirkon työntekijöiden kanssa, pitävät asiaa "erikoisena".
Kaiken huippuna: olen ollut kadulla tilanteessa, jossa minua uhkailtiin väkivallalla hyvinkin rankalla tavalla. Ilman mitään syytä.
Pappi kommentoi kevyesti tähän, että *ymmärtää* kyseisen henkilön uhkailun. Ei hyväksy, mutta "ymmärtää". Uhkailija on voinut kokea "elämässään jotain traumaattista", ja sen takia uhkailee hakata minut kadulla. Huh. Lähdin papin työhuoneesta tosi vihaisena, emmekä tavanneet 1,5 vuoteen ollenkaan.
Olenko aivan väärässä, kun olen närkästynyt ja vihainen? Olo on ollut lannistettu, vihainen, loukkaantunut.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olen sitä mieltä, ettei sinun kannata käyttää kyseisen [mahdollisesti kuvitteellisen] papin palveluita.
Juuri näin. Ei edes mahdollisesti kuvitteellisen. Tarina on hiukan liian kliseinen ollakseen totta, mutta voihan jopa ollakin. Maailmassa on ihmeellisiä asioita.
-a-teisti-
Mitähän kirjoitin. Siis mahdollisesti kuvitteellisen.
-a-teisti-
Tarina on täysin totta. Miksei voisi olla? Miksi olisin keksinyt päästäni noinkin pitkän tekstin? Uskomattomalta kuulostaa, mutta tuollaisia evlut pappeja todella on olemassa. Ainakin yksi. Toimii Helsingissä. - Aloittaja.
Kerro toki papin nimi niin uskon sinua.
"Täytyykö minun kuunnella tällaista? Ei minulla ole motivaatiota moisiin tapaamisiin."
Hmm... eihän sinulla tietenkään ole velvollisuutta tavata epämieluisaa pappia. Ilmeisesti olet aikuinen itsestäsi päätösvaltainen ihminen.
"Miksei tarinani olisi totta?"
Noh... tässä varmaan useampi on ihmetellyt, miksi sinä täällä kyselet, että täytyykö sinun tavata tuota kuvaamaasi ärsyttävää pappia ja voi siksi pitää avaustasi trollauksena. Täällä on aika paljon avauksia, jotka tehdään vain siinä tarkoituksessa, että tulee vipinää.
Toivon kyllä, että löydät hyvän sielunhoitajan.
"Mikä on "sielunhoidollisten tapaamisten" tarkoitus?"
Jumala on meidän parantajamme. Parhaimmillaan hyvä kristitty sielunhoitaja "vie haavoitetun parantajan hoitoon" Jeesuksen Kristuksen armolähteelle " virvoittavien vesien ääreen". Sielunhoitaja itse astuu syrjään neuvoineen.
Siunauksin: serious
Heh heh. Minä jättäisin tuollaisen "sielunhoidon". Papin pitäisi hoitaa ensin itsensä.
Niin, ei kai sielunhoidollisen keskustelun tarkoitus ole aiheuttaa sielun, -hätää, -harmia,-ahdistusta tai -vihaa. Pappi ei selvästikään ole oikealla asialla. Minusta olisi parempi etsiä toinen sielunhoitaja, joka paremmin osaa vastata siihen mikä mieltäsi painaa.