Kaipaisin vertaistukea ja kokemuksia työkaveriin ihastuneilta tai jopa rakastuneilta. Erityisesti kiinnostaisi kuulla, onko joku teistä päässyt tunteistaan yli vaihdettuaan työpaikkaa, ja jos on, kuinka kauan tämä vei aikaa? Myös muita kokemuksia aiheeseen liittyen saa toki kertoa: Tietääkö / tiesikö toinen osapuoli tunteesi, olivatko ne yksipuolisia ja mitä vain mieleen tulee.
Oma tilanteeni on se, että vaihdettuani työpaikkaa edellisen kerran, heräsi minulla hyvin nopeasti tunteita erästä työkaveriani kohtaan. Tunteeni ovat vain voimistuneet, ja olen harkinnut asian kertomista. En usko vastapuolen tuntevan samoin, vaikka tulemme hyvin toimeen. Hänelle olen luultavasti vain yksi työkavereista, ihminen jonka kanssa vitsailla ja jutella elämästään. Pohdin kuitenkin, pitäisikö silti kertoa, saada kohteliaat pakit ja päästä näin surun kautta kohti toipumista?
Työtäni inhoan, ja paineet työssäni kasvavat koko ajan. En ole yksin tunteideni kanssa, sillä työpaikalta kaikkoaa ihmisiä jatkuvasti. Myös muilla elämän osa-alueilla on tällä hetkellä hieman raskasta. Etsinkin uutta työtä, mutta samalla pelkään menettää ainoan yhteyteni tähän ihanaan mieheen. Tekeekö aika tehtävänsä, vai kaipaako joku edelleen vuosia myöhemmin, katuen ettei edes yrittänyt?
Oma tilanteeni on se, että vaihdettuani työpaikkaa edellisen kerran, heräsi minulla hyvin nopeasti tunteita erästä työkaveriani kohtaan. Tunteeni ovat vain voimistuneet, ja olen harkinnut asian kertomista. En usko vastapuolen tuntevan samoin, vaikka tulemme hyvin toimeen. Hänelle olen luultavasti vain yksi työkavereista, ihminen jonka kanssa vitsailla ja jutella elämästään. Pohdin kuitenkin, pitäisikö silti kertoa, saada kohteliaat pakit ja päästä näin surun kautta kohti toipumista?
Työtäni inhoan, ja paineet työssäni kasvavat koko ajan. En ole yksin tunteideni kanssa, sillä työpaikalta kaikkoaa ihmisiä jatkuvasti. Myös muilla elämän osa-alueilla on tällä hetkellä hieman raskasta. Etsinkin uutta työtä, mutta samalla pelkään menettää ainoan yhteyteni tähän ihanaan mieheen. Tekeekö aika tehtävänsä, vai kaipaako joku edelleen vuosia myöhemmin, katuen ettei edes yrittänyt?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Jos olet sinkku ja hän myös niin rohkeasti vain juttusille. Ties vaikka hänkin on kiinnostunut ja jos ei, niin saatpa asialle pisteen ja voit siirtyä seuraavaan.
En tiedä hänen parisuhdetilannetta, koska sitä aihetta emme jostain syystä koskaan ota esille. Muista työkavereista kyllä tiedän, keillä on puoliso ja keillä ei. Ei suhdeasioita tietysti töissä jauheta, mutta muiden puheiden yhteydessä nämä tulevat esille. Itselläni mutkikkaampi elämäntilanne.
Luulenpa että jos hän ei olisi yhtään kiinnostunut mutta naimisissa, vaimo olisi jo mainittu puheissa. Tämän tiedon saat varmasti ongittua esille...
Voihan hänellä tietysti olla tyttöystäväkin. Ihmettelisin suuresti ellei olisi ketään, silloin se olisi varmaan oma valinta. Sekin on tietenkin aivan OK. Eipä tuo asia minulle kuulu muutenkaan, kunhan mainitsin etten tiedä.
Pääasia tässä on kuitenkin se, että tunteeni ovat selvästi yksipuoliset, ja en haluaisi jäädä vuosiksi vellomaan sydänsuruihini. Kamala ajatus, jos työpaikan vaihdon myötä en enää häntä tapaa, mutta siitä huolimatta tunteeni eivät kuolisikaan.
Elämä on liian lyhyt jossitteluun. Kannattaa ottaa asiasta selvää, sillä se voi johtaa johonkin hyvään. Ihastumisen takia ei kannata vaihtaa työpaikkaa.
Aikuisia ihmisiä olette joten varmasti asian saatte selvitettyä :)
Kiitos kommentista. Tosiaan, vihaan työtäni ja etsin senkin takia uutta työtä. En jaksa enää elää vain työlle, eikä palkkani todellakaan ole niin hyvä, että siitä edes hyötyisin. Välillä olen kyllä lähtöä miettinyt senkin takia, että tekee kipeää olla päivittäin ihmisen lähellä, johon on alkanut rakastumaan yksipuolisesti. Toinen on siinä niin lähellä, mutta silti ei voi osoittaa hänelle tuntemaansa hellyyttä.
Täällä yksi työkaveriin ihastunut mies. Molemmat varattuja joten aika vaikeaa tunteiden kanssa on, varsinkin kun oma suhde ei ole muutenkaan voinut hyvin aikoihin. Itselle tämä henkilö on kuitenkin ollut jonkinlainen pelastus, sillä hänen vuoksi odotan aina innolla töihin menoa. Nytkin lauantaina toivoisin, että olisi jo sunnuntai näkeäkseni hänet jo huomenna.
En jaksaisi työtä ilman häntä.
Omasta mielestäni jos ihastuminen on vahvempaa kuin aiemmat ihastukset voi asian ottaa esille ja käsitellä sen asiaan kuuluvasti.
Tuo onkin vaikea tilanne. Tiedän mistä puhut tuon työssä jaksamisen suhteen. Myös minulle ainoa syy kestää työtäni on tämän ihmisen näkeminen. Hän saa minut aina hymyilemään, vaikka päivä olisi kuinka huono. Toivottavasti voin vielä joskus kertoa, kuinka paljon arvostan häntä ja kuinka kiitollinen olen sydänsurusta huolimatta, että sain tavata hänet.
Ei me olla samassa työpaikassa
Halooo