Oli ensimmäinen koulupäivä...

Elämänkoulua ekaluokalta viimeiseen hengenvetoon!

”Ei ole tullutkaan positiivisia uutisia pitkään aikaan, mutta nyt tuli taas.”
-on tapana yhdellä insinööriystävälläni lausahtaa kun nähdään.

Minä voin puolestani todeta, että ei tarvitse nipistää itseään todetakseen olevansa toistaiseksi hengissä. Niin kova päänsärky, kurkkukipu yms. on ollut nyt viikon ajan. Tänään teinkin sitten koronakotitestin. Positiivinen viestihän sieltä tuli. Kaksi mustaa viivaa testikoteloon. Brutalicus terribliensis B5, -luulen. Mistäkö oletan, ettei se ole delta, gamma tai alfa? No hajuaisti toimii kohtalaisesti vaikka kuume on ollut hyvin korkealla.

36-vuotias Ystäväni, insinööri hänkin, valmistunut Kiovan yliopistosta, asui ennen sotaa kahden lapsensa ja vaimon kanssa Länsi-Ukrainassa. Hänelle iski siellä tosi kova korona ja kun hänen piti ajaa vastaanotolle Hmelniskiin, hän sanoi, että ei muista matkasta mitään. Kotona mitattiin 41 astetta kuumetta. Lääkäri kutsuttiin sitten kotiin antamaan monta piikkiä ja kuume saatiin laskemaan. Sitomirissä sen sijaan yksi ystävä, vanhempi tehtaanjohtaja kesti vai kolmatta päivää. Sitten tuli noutaja. Illalla hänen noin 40 -vuotias poikansa soitti ja pyysi soittamaan sairaalaan isälleen. Halusi, että puhun hänen isälleen uskosta Jumalaan ja Jeesukseen. Siirsimme puhelun aamuun. Mutta ystävämme oli jo aamulla kuollut. Kyllä tuntui pahalta kun ei oltu heti soitettu illalla. En arvannut, että tilanne oli niin paha.

Menimme lähellä Kamenets Podolskia yhden noin 45 vuotiaan farmarin luokse ostamaan mustaa kuminaa. Siitä on mainitaa jo Faraoiden ajan egyptissä. Sillä on maine, että se parantaa sairauksista kaiken muun paitsi jos on jo kuollut. Kuten sielläpäin on on tapana farmari asui isojen muurien takana isossa talossa. Soitimme porttikelloa kysyäksemme mustaa kuminaa ostettavaksi. Hiljaisuus…, sitten mukanani olleista kahdesta sisaruksesta toisella oli kännykkäpuhelinnumero tuolle farmarille. Soiettiin. Puhelimessa vastasi reipas miesääni. ”Kaikki hyvin, mutta olen nyt sairaalassa pari kolme päivää ja palaan sitten kotiin.”
-Kuulimme alle viikon kuluttua, että mies oli menehtynyt koronaan sairaalassa.

Että, tuota. Piikki voi tuntua ystävältä kun tuota ajattelee. Moni ukrainalainen ei ole ottanut rokotuksia.

Yksi 55 -vuotias nainen, ystäväperheestä läheltä Kamenets Podolskia joutu kymmenen vuoden kuluttua edellisestä sydänleikkauksesta, jossa hänelle oli vaihdettu aorttäläppä, uuteen sydänleikkaukseen Kiovaan. Operoija oli n. 75 -vuotias erittäin ansioitunut sydänkirurgi. Nainen ei hyväksynyt muita kirurgeja ja tuo kuuluisa kirurgi suostui operoimaan naisen sydämen. Sukulaisten piti ostaa läpät ja veret ja verenkiertolaitteet, sillä sairaalasta niitä ei saanut. Sukulaiset olivat kauppa- ja teollisuusministerin lähipiiriä ja kaikki ostettiin parasta amerikkalaista laatua Länsi-Ukrainasta ja kuljetettiin Kiovaan potilaan mukana. Kirurgi sanoi, ettei hän voi taata, että potilas selviää, mutta hän tekee parhaansa. Todennäköisyys selvitä oli kirurgin mukaan yhden prosentin luokkaa. Kun kirurgi avasi rintalastan ja sydämen, hän havaitsi, että mitraaliläppiä ei juuri ollut lainkaan. Sydänreuma oli ne hävittänyt. Uudet läpät vaihdettiin ja sydän puhdistettiin ylimääräisistä… Leikkaus kesti koko ryhmältä noin kaksitoista tuntia. Mutta ”huraa” -potilaan sydän alkoi lyödä.
Sen jälkeen Halyna siirrettiin seurantaan ensin teho-osastolle, sitten normaaliosastolle ja jo muutaman päivän jälkeen naapurirakennukseen rehabilitointiosastolle kahden hengen huoneeseen toipumaan. Kuinka ollakaan toisella rehabilitointiosaston huoneessa olevalla potilaalla todettiin Deltavirus korona. –Mutta se ei tarttunut ja kun sitten paljon myöhemmin korona kuitenkin tarttui, Halyna oli jo voimistunut niin paljon, että selvisi siitäkin. Kahteen otteeseen työpaikalla oltiin jo varmoja, ettei hän tule enää ikinä palaamaan töihin takaisin.

Mutta ”Thanks God”!