Monesti kuulee tai lukee seuraavankaltaisia kommentteja:
>>Uusateistien ulostulot ovat usein aggressiivisia ja uskonnollisia ihmisiä loukkaavia.<<
Minä kuitenkin väitän, että tuo aggressiivisuus on useimmiten vain uskovaisen omassa päässä. Tietysti uskovainen voi kokea ateistin puheen aggressiivisena, koska se on hänen oman käsityksensä vastaista. Uskovaiselle (siltä usein tuntuu) hänen uskontonsa on tärkeintä maailmassa, joten sen kyseenalaistaminen ilmeisesti loukkaa häntä, mutta onko se ateistin vika?
Olenko minä silloin aggressiivinen, kun sanon, että olen ateisti ja mielestäni mitään jumalia ei ole olemassa? Eikö uskovainen ole aggressiivinen, kun hän syyttää minua moraalittomaksi ja jopa raiskaajaksi tai pedofiiliksi, koska olen ateisti.
Olenko aggressiivinen, kun vaadin uskovaiselta todisteita Jumalan olemassaolosta? Ehkäpä uskovainen vain ahdistuu, kun hänellä ei ole antaa mitään todisteita Jumalansa olemassaolosta.
Samoin varsinkin Richard Dawkinsia väitetään aggressiiviseksi tai militantiksi. (Dawkins on itsekin sanonut itseään militantiksi, mutta sehän on oikeastaan vain ironiaa ja provokaatiota.) Olen lukenut hänen kirjoituksiaan ja kuunnellut hänen youtube-videoitaan enkä pysty näkemään häntä mitenkään aggressiivisena. Hänen esiintymisensä on hyvin rauhallista, kohteliasta tai jopa hienostunutta, ja usein huumorin täyttämää.
Eivätkö uskovat kristityt olleet aggressiivisempia tai militantimpia, kun he ovat polttaneet ateisteja tai harhaoppisia rovioilla?
Eivätkö uskovaiset ole aggressiivisia tai militantteja, kun he heittävät pommeja aborttiklinikoille.
>>Uusateistien ulostulot ovat usein aggressiivisia ja uskonnollisia ihmisiä loukkaavia.<<
Minä kuitenkin väitän, että tuo aggressiivisuus on useimmiten vain uskovaisen omassa päässä. Tietysti uskovainen voi kokea ateistin puheen aggressiivisena, koska se on hänen oman käsityksensä vastaista. Uskovaiselle (siltä usein tuntuu) hänen uskontonsa on tärkeintä maailmassa, joten sen kyseenalaistaminen ilmeisesti loukkaa häntä, mutta onko se ateistin vika?
Olenko minä silloin aggressiivinen, kun sanon, että olen ateisti ja mielestäni mitään jumalia ei ole olemassa? Eikö uskovainen ole aggressiivinen, kun hän syyttää minua moraalittomaksi ja jopa raiskaajaksi tai pedofiiliksi, koska olen ateisti.
Olenko aggressiivinen, kun vaadin uskovaiselta todisteita Jumalan olemassaolosta? Ehkäpä uskovainen vain ahdistuu, kun hänellä ei ole antaa mitään todisteita Jumalansa olemassaolosta.
Samoin varsinkin Richard Dawkinsia väitetään aggressiiviseksi tai militantiksi. (Dawkins on itsekin sanonut itseään militantiksi, mutta sehän on oikeastaan vain ironiaa ja provokaatiota.) Olen lukenut hänen kirjoituksiaan ja kuunnellut hänen youtube-videoitaan enkä pysty näkemään häntä mitenkään aggressiivisena. Hänen esiintymisensä on hyvin rauhallista, kohteliasta tai jopa hienostunutta, ja usein huumorin täyttämää.
Eivätkö uskovat kristityt olleet aggressiivisempia tai militantimpia, kun he ovat polttaneet ateisteja tai harhaoppisia rovioilla?
Eivätkö uskovaiset ole aggressiivisia tai militantteja, kun he heittävät pommeja aborttiklinikoille.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jumalan vastustaminen on jo passiivis agressiivista. Jeesus Kristus ei ole tässä esikuva vaan hyvin myötämielinen. Materialistinen maailma muuttaa käsitykset esineellistämiseen, mutta jokaisella meistä on oma sirlunmaailma ja myös hengellinen maailma. Tämä maailma ei pidä sisällään aggressiota, koska se on metafyysinen olotila.
Ateismi ei tunne vastaavaa tilaa, vaan elää konkretiassa ja fyysisessö todellisuudessa.
Enhän minä "vastusta" Jumalaa. Mielestäni ei ole Jumalaa, jota vastustaa.
Miksi uskovaiset yleensä suhtautuvat aktiivis-aggressiivisesti ateisteihin?
Missä on se hengellinen maailma? Tarkoitatko tällä jotain henkimaailmaa?
Minä ole naturalisti, mielestäni on olemassa vain "luonnollinen" maailma. Yliluonnollista maailmaa ei siis ole. "Sielunmaailma" (tietoisuus?) ei ole mitään yliluonnollista.
Ateisti elää todellisuudessa, ateisti ei kuvittele "muita maailmoja".
Ateisteja ei ollut inkvisition aikana, joten heitä ei poltettu roviolla. Sen sijaan kristittyjä uskovia tapettiin eriuskoisuuden vuoksi. Tappajat olivat katolisia, luterilaisia, kalvinisteja ja reformoituja. Uhrit olivat baptisteja ja antitrinitaareja. Nämä käskettiin tappaa Rooman valtakunnan laissa ja tuhat vuotta myöhemmin uskonpuhdistajat ottivat käyttöön ne samat käskyt.
Inkvisitiota esiintyi 1800-luvun alkupuolelle asti, joten kyllä ateistejakin saatettiin teloittaa (ei ilmeisesti roviolla polttamalla). Ja ateisteja on varmasti ollut aina, ainakin jossakin muodossa.
Rooman valtakunnan aikana tuo "inkvisitio" tarkoitti kai oikeuskäsittelyä yleensä, ei harhaoppisten kiduttamista tai tappamista uskonnollisista syistä.
En vastusta jumalaa. Ensin jumalan pitäisi olla olemassa, olematonta ei voi vastustaa. Olen rauhaa rakastava ateisti, ei minun tarvitse ahdistua tai olla aggressiivinen, minun maailmani on olemassa kaikkine ihmeellisyyksinensä. Minun ei tarvitse vakuutella mitään, vain nauttia elämästä.
hymyssä suin leikkelen papin kappaleiksi 🤣
🤔 no vitsihän se 🤣🤣🤣
En vihaisi uskovia , jos sanoisivat uskon jumalaan olevan vain huvitusta ajan tappamiseksi .