Tämä aito kristinusko on hyvin helppo omaksua, koska sen kaikki säännöt ja tavatkin ovat niin yksinkertaisia, että jo lapsikin ne osaa omaksua
, jos vain joku ne ensiksi lapselle opettaa.
Myös kristinuskon keskeiset tekijät ja henkilöt
ovat niin vähämääräisiä, että nykyihmisellä on kännykässäkin enemmän nimiä ja numeroita kuin kristinuskossa nimiä ja numeroita. Siitäkään huolimatta, ihmiset eivät tunnu tuntevan edes perusperiaatteita tästä ihmisläheisestä uskosta.
Jotakin on siis mennyt jo vikaan ja pahasti.
, jos vain joku ne ensiksi lapselle opettaa.
Myös kristinuskon keskeiset tekijät ja henkilöt
ovat niin vähämääräisiä, että nykyihmisellä on kännykässäkin enemmän nimiä ja numeroita kuin kristinuskossa nimiä ja numeroita. Siitäkään huolimatta, ihmiset eivät tunnu tuntevan edes perusperiaatteita tästä ihmisläheisestä uskosta.
Jotakin on siis mennyt jo vikaan ja pahasti.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tärkein syy lienee se, että uskovat ovat unohtaneet Jeesuksen opetukset ja kehittäneet ihan oman uskonnon, jossa siteerataan yleensä Paavalia tai Vanhaa testamenttia. Jeesuksen puheet lähimmäisenrakkaudesta ja oikeudenmukaisuudesta kyllä hyväksytään, mutta ne eivät tunnu velvoittavan mihinkään.
Minua kalvaa sellainen epäilys, että Lutherin motto 'yksin uskosta' on tuhonnut kristinuskon moraalin. Usein kuulee sanottavan, että kaikki synnit ovat yhtä suuria, ja että paraskin meistä joutuu kadotukseen ellei usko Jeesukseen, tai pahin kansanmurhaaja pelastuu, kunhan vain uskoo. Raamatussa on toki lupaus: "jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu". Tuntuu kuitenkin siltä, että 'yksin uskosta' luetaan nykyään näin: "kaikki on sallittua, eihän me voida teoillamme itseämme pelastaa".
Minä kyllä uskon, että uskomalla Jeesukseen ja huutamalla häntä avuksi pelastuu. Niinhän teki ristin ryövärikin. Mutta ongelmana on kolikon toinen puoli: mihin joutuu hurskas muslimi, juutalainen, buddhalainen tai hindu? Tai 'kristityn' maan kansalainen, joka on saanut aivan väärän kuvan kristinuskosta, eikä siksi voi uskoa? Nykyäänhän uskotaan yleisesti, että joka ei usko, tuomitaan kadotukseen. Niihän meidän kirkkoraamatussammekin lukee. (Verbin katakrinoo kääntäminen kahdella sanalla ei tosin ole perusteltua, parempi käännös olisi: tuomitaan - niinkuin Aapeli Saarisalo kääntääkin.)
Mutta UT:ssa on kuitenkin joitakin paikkoja ja Jeesuksen omiakin opetuksia, jotka ovat ristiriidassa em. ajatuksen kanssa. Jos luet tarkkaan Matteuksen evankeliumin 25 luvun jakeesta 32 eteenpäin, huomaat, että tällä tuomiolla osa porukasta julistetaan vanhurskaiksi sillä perusteella "mitä olette tehneet yhdelle näistä vähimmistä veljistäni". Huomaa myös, että luvun lopussa vanhurskaat menevät iankaikkiseen elämään.
Ainakin helluntaiteologiassa tämä kohta on kyllä vesitetty väittämällä, että vähimmät veljet ovat juutalaisia, ja tässä tuomitaan ketkä kansoista pääsevät tuhatvuotiseen valtakuntaan. Vähimpien veljien rajoittaminen koskemaan vain juutalaisia on täysin perusteetonta, koska Jeesus itse kutsuu veljekseen ja sisarekseen jokaista "joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon" (Matt 7:21). Luvun lopussa ei myöskään puhuta tuhatvuotisesta valtakunnasta vaan iankaikkiesta elämästä. Itselläni on sellainen käsitys, että tässä ei tuomita kristittyjä, sillä "joka kuulee minun sanani ja uskoo häneen, joka on minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä hän joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään" (Joh 5:25) Johtopäätös: tämän kohdan perusteella näyttää siltä, että iankaikkisen elämän voi saavuttaa tekojen perusteella. Tässäkin toimii tosin Jumalan armo, koska ei kukaan ihminen ole yksinomaan hyvä.
Selitystä vaille jäävät myös Jeesuksen sanat:
"41. Joka profeetan ottaa tykönsä profeetan nimen tähden, saa profeetan palkan; ja joka vanhurskaan ottaa tykönsä vanhurskaan nimen tähden, saa vanhurskaan palkan.
42. Ja kuka hyvänsä antaa yhdelle näistä pienistä maljallisen kylmää vettä, hänen juodaksensa, opetuslapsen nimen tähden, totisesti minä sanon teille: hän ei jää palkkaansa vaille." (Matt 10)
Ilmestyskirjan 20 luvussa olevan Viimeisen tuomion perusteena ovat jälleen teot. Tässäkään ei puhuta uskosta mitään, ja ilmeinen selitys on, että ei tässä uskovia tuomitakaan, koska ensimmäinen ylösnousemus on ollut jo tuhat vuotta aiemmin. Kohdassa mainitaan kuitenkin Elämän kirja. Ilmestyskirja puhuu toisestakin Elämän kirjasta: Karitsan elämän kirjasta (13:8, 21:7).
Tällaisiin ongelmiin olen törmännyt, ja minusta olisi hyvä jos uskovat ottaisivat niihin kantaa. Voihan olla, että olen jotain tulkinnut tai ymmärtänyt väärin, ja olen valmis muuttamaan käsityksiäni, jos toisin todistetaan.
Meille ihmisen Pojan, Kristuksen todistukseen uskoville ihmisille, on erittäin tärkeää pysyä kiinne vain ja ainoastaan Kristuksen antamassa perusopetuksessa, joka oli/on hyvin selkeästi suunnattu ja muotoiltu tavallista ihmistä varten. Ja jonka yksi keskeinen jämäkkä osa rakentuu "Isä meidän" rukoukseen. Sillä se on ikäänkuin 'avain' koko kristinuskon ytimeen ja rakkauteen. Joka siis alkaa taivaallisesta Isästämme, meidän ihmisten Luojasta ja tästä luomakunnasta.
Liiallinen tukeutuminen yksityiskohtiin ja niiden jatkuva tutkiminen vie helposti ihmisen liian kauaksi itse tämän aidon kristinuskon pääasiasta sekä sanomasta. Tuosta simppelistä
sanomasta, jonka perusta on rakkaus Luojaa ja toisia ihmisä sekä eläimiä että koko luotua maailmaa, luomakuntaa kohtaan. Siis se on vain ja ainoastaan ihmisen elämä sekä luomakunta että Luoja ja näiden kaikkien osapuolten välinen vuoravaikutussuhde, ilman minkäänmoisia outoja ylimääräisiä kommerverkkejä. Ja kaiken tämän maallisen elämän lopuksi iankaikkinen rauha ja tyyneys sekä rakkaus.
Kristus oli tuo elävä "sana", jonka Isä lähetti kertomaan ihmisille totuuden, joka oli kadonnut aikojen saatossa ja nyt me, toivottavasti olemme
taas löytäneet tuon saman totuuden, joka on niin yksinkertainen että lapsikin sen voi ymmärtää. Mutta ei yksikään sellainen aikuinen, joka etsii ja hakee jatkuvasti vain järkeviä selityksiä asioihin ja ilmiöihin, joihinka ei ehkä olekkaan tarjolla selityksiä järjen tasolla laisinkaan. Koskapa ihmisessä vaikuttavat myös muut tekijät, kuten intohimo, mielikuvat, mieliteot jne. jne.
, siis hyvin erilaiset henkiset ja hengelliset tarpeet sekä voimat. Ja niiden hallitsemiseen ihminen tarvitsee vain yhtä oikeaa sekä aitoa
inhimillistä "uskoa", jonka perusta lepää rakkaudessa ja anteeksi annossa eikä suinkaan vihassa ja kostossa.
Eli, yksinkertainen on sittenkin kaunista ja monimutkaisuus tekee asiat rumaksi, joskus jopa irvokkaiksi. Luota vain taivalliseeen Isään, niin kyllä se kaikki muu siinä sivussa sitten selviää ajallaan.
...sitä varten että teot toteutuisivat.Ilman uskoa on mahdotonta antaa anteeksi vaikeita asioita.Uskon kautta Jumalan tarkoittama elämä tulee meissä näkyviin tekoina.Uskon kautta me otamme vastaan oikeat elämänarvot ja epäuskon kautta ne estyvät.Usko Jeesuksen opetukseen antaa meille voimaa noudattaa niitä omassa elämässämme.
Ja jos vähän lisään tähän näin muutaman sanan;
On myös hyvä uskoa ja luottaa ihan vain itseenkin
tuon varsinaisen uskomisen ja luottamisen lisäksi
, sillä muuten ne oikeamieliset teot saattavat jäädä hieman kevyeiksi ja pinnallisiksi, vaikka suunta oikea olisikin ja tekojen tarkoitus.