Katselin ihmisen mahdollisuutta
sinussa.
Kasvaa pienin, arkisin sydämenteoin
monien auttajaksi.
Heistä jokaisessa
näit rakkaudellesi kohteen.
Raadollisinkin, kyllin arvokas saadakseen osakseen
hyväksynnän, omana itsenään.
Näit ihmiset Jumalan rakkauden kohteina -
ajattelit, jos Herrani rakastaa heitä, jos Hän
näkee heidät arvokkaina, tärkeinä, kuinka
he eivät olisi tärkeitä minulle?
Niin osoitit meille tietä
ihmisen mahdollisuuteen, kasvaa pienin, arkisin
sydämenteoin, tulla monien auttajaksi -
tässä ja nyt, tänään.
* * *
Sinulle ei ollut muuta päivää,
et voinut vetäytyä ihmisenä olemisen
vastuusta, rakastamisen taakasta, sanoa:
rakastin eilen, se riittää, tänään en jaksa.
Elämälläsi piirsit eteemme kuvan,
ei osoittelevaa, ei syyttävää, mutta esimerkin
ihmisenä olemisen mahdollisuudesta -
rakkauden mahdollisuudesta.
Sinulla oli tehtäväsi,
ei ole tarkoitus että yrittäisimme elää
kuin sinä, tehdä asiat kuin sinä.
Mutta laillasi löytää paikkani, minäkin tahtoisin.
Näillä käsillä rakastaa
oman elämäni arjessa, sitä yhtä, vastaantulevaa
lähimmäistäni, siinä kohtaamisessa, joka on
tänään - ei eilen, ei huomenna.
* * *
Katselen ihmisen mahdollisuutta.
Esimerkkisi antaa minulle toivoa:
jokainen meistä, tämä raadollisinkin, minä -
voi oppia rakastamaan toista.
Ja nähdessäni itseni arvokkaana, sinun katseesi
alla, jossa Vapahtajan rakkaus loistaa
lihaksitulevana, huomaan muutoksen orastavan
minussa, jotain uutta.
Syntyy murtaen sieluni kovuuden, nousee
läpi pettymysten, versoen haparoivina askelina.
Opettelen rakastamaan omalla paikallani, hyväksyttynä
hyväksymään, puhumaan vähän lempeämmin.
Huomaan hymyileväni kirkkaiden kyynelten läpi:
Iltasanomien toimittaja lopettaa kirjoituksensa
niin kauniisti, sanoo että kertomuksellasi
oli onnellinen loppu.
* * *
Sillä tavalla minäkin ajattelen.
Nyt pääsit lepoon, vaeltamaan siinä ikuisessa
rakkaudessa, jossa uhrautuvia tekojasi muiden hyväksi
ei enää tarvita.
Pääsit sinne armosta, et tekojesi tähden.
Jos pääsemme perille, pääsemme kaikki vain armosta,
emme tekojemme tähden.
Sen armon voimalla teit työtä.
Lasken lehden käsistäni, ristin käteni.
Katukahvilan pöydässä, keväisenä aamupäivänä,
lukuisten ihmisten kävellessäni ohitseni
kiireisinä - arvokkaina - näenkö heissä lähimmäisen?
Hyvää kotimatkaa!
Me vaellamme täällä vielä, ja jos
sinulla jotakin toiveita meihin nähden on, luulen sinun
toivovan, että toteuttaisimme sitä ihmisen mahdollisuutta:
Armoa, joka avaa sydämet rakastamaan.
* * *
Että emme lepäisi vain ristissä käsin, uneksuen!
Että emme katselisi sinua kuin ikonia,
omaa vastuutamme paeten -
vaan tekisimme, avatuin sydämin ja käsin, tekisimme.
Todeksi eläen elämän ihmettä, armollista
hyväksyntää, ristin todellisuutta,
rakkauden sinfoniaa.
Kiitos Jumalalle esimerkistäsi, köyhien sankari.
Nostan katseeni sinusta Jumalaan,
kuten sinäkin nostit katseesi joka aamu, joka päivä,
siinä valossa nähdäkseni ihmisen mahdollisuuden,
raadollisuutemme keskellä.
Keskellä, ja raadollisuudestani huolimatta, oikeastaan
juuri sen tähden, syntini tunnistaen, sen ristin äärellä
jossa Jeesus raadoksi, synniksi tulleena
huokaa syntiemme tähden.
sinussa.
Kasvaa pienin, arkisin sydämenteoin
monien auttajaksi.
Heistä jokaisessa
näit rakkaudellesi kohteen.
Raadollisinkin, kyllin arvokas saadakseen osakseen
hyväksynnän, omana itsenään.
Näit ihmiset Jumalan rakkauden kohteina -
ajattelit, jos Herrani rakastaa heitä, jos Hän
näkee heidät arvokkaina, tärkeinä, kuinka
he eivät olisi tärkeitä minulle?
Niin osoitit meille tietä
ihmisen mahdollisuuteen, kasvaa pienin, arkisin
sydämenteoin, tulla monien auttajaksi -
tässä ja nyt, tänään.
* * *
Sinulle ei ollut muuta päivää,
et voinut vetäytyä ihmisenä olemisen
vastuusta, rakastamisen taakasta, sanoa:
rakastin eilen, se riittää, tänään en jaksa.
Elämälläsi piirsit eteemme kuvan,
ei osoittelevaa, ei syyttävää, mutta esimerkin
ihmisenä olemisen mahdollisuudesta -
rakkauden mahdollisuudesta.
Sinulla oli tehtäväsi,
ei ole tarkoitus että yrittäisimme elää
kuin sinä, tehdä asiat kuin sinä.
Mutta laillasi löytää paikkani, minäkin tahtoisin.
Näillä käsillä rakastaa
oman elämäni arjessa, sitä yhtä, vastaantulevaa
lähimmäistäni, siinä kohtaamisessa, joka on
tänään - ei eilen, ei huomenna.
* * *
Katselen ihmisen mahdollisuutta.
Esimerkkisi antaa minulle toivoa:
jokainen meistä, tämä raadollisinkin, minä -
voi oppia rakastamaan toista.
Ja nähdessäni itseni arvokkaana, sinun katseesi
alla, jossa Vapahtajan rakkaus loistaa
lihaksitulevana, huomaan muutoksen orastavan
minussa, jotain uutta.
Syntyy murtaen sieluni kovuuden, nousee
läpi pettymysten, versoen haparoivina askelina.
Opettelen rakastamaan omalla paikallani, hyväksyttynä
hyväksymään, puhumaan vähän lempeämmin.
Huomaan hymyileväni kirkkaiden kyynelten läpi:
Iltasanomien toimittaja lopettaa kirjoituksensa
niin kauniisti, sanoo että kertomuksellasi
oli onnellinen loppu.
* * *
Sillä tavalla minäkin ajattelen.
Nyt pääsit lepoon, vaeltamaan siinä ikuisessa
rakkaudessa, jossa uhrautuvia tekojasi muiden hyväksi
ei enää tarvita.
Pääsit sinne armosta, et tekojesi tähden.
Jos pääsemme perille, pääsemme kaikki vain armosta,
emme tekojemme tähden.
Sen armon voimalla teit työtä.
Lasken lehden käsistäni, ristin käteni.
Katukahvilan pöydässä, keväisenä aamupäivänä,
lukuisten ihmisten kävellessäni ohitseni
kiireisinä - arvokkaina - näenkö heissä lähimmäisen?
Hyvää kotimatkaa!
Me vaellamme täällä vielä, ja jos
sinulla jotakin toiveita meihin nähden on, luulen sinun
toivovan, että toteuttaisimme sitä ihmisen mahdollisuutta:
Armoa, joka avaa sydämet rakastamaan.
* * *
Että emme lepäisi vain ristissä käsin, uneksuen!
Että emme katselisi sinua kuin ikonia,
omaa vastuutamme paeten -
vaan tekisimme, avatuin sydämin ja käsin, tekisimme.
Todeksi eläen elämän ihmettä, armollista
hyväksyntää, ristin todellisuutta,
rakkauden sinfoniaa.
Kiitos Jumalalle esimerkistäsi, köyhien sankari.
Nostan katseeni sinusta Jumalaan,
kuten sinäkin nostit katseesi joka aamu, joka päivä,
siinä valossa nähdäkseni ihmisen mahdollisuuden,
raadollisuutemme keskellä.
Keskellä, ja raadollisuudestani huolimatta, oikeastaan
juuri sen tähden, syntini tunnistaen, sen ristin äärellä
jossa Jeesus raadoksi, synniksi tulleena
huokaa syntiemme tähden.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.