Riittääkö tovereilla ymmärrystä puheenjohtajalleen ?

Öisiin kuviin ja yökerhon tanssiasentoihin
Ajatusleikki on tämä: kuvitelkaa noihin aivan samoihin juhliin, videoihin, öisiin kuviin ja yökerhon tanssiasentoihin – pääoppositiopuolueen johtaja Petteri Orpo tai puolustusministeri Antti Kaikkonen. Ja lisätään kokonaiskuvaan vielä samat taustatekijätkin kuin Marinilla: eli että Orpo tai Kaikkonen olisi heti lomalta töihin palattuaan ollut juhlimassa neljänä päivänä yhdeksästä, pikkutunneille asti, silminnäkijöiden mukaan ainakin osan aikaa selvästi päihtyneenä päätyen Seiskan kanteen ja lisäksi vielä yökerhossa intiimiltä näyttävässä lähitanssissa tunnetun naislaulajan kanssa, kun kotona olisi vaimo hoitamassa pieniä lapsia (väitteiden mukaan vain äitejä kritisoidaan). Unohtamatta siis tietenkään sitä, että samaan aikaan Suomen naapurissa on sotaa käyvä maa, on Fortum/Uniper, energiakriisi, talouskriisi jne.

Pääministeri Sanna Marinin juhlinnasta on levinnyt runsaasti kuvamateriaalia.

Voiko joku vilpittömästi ja kirkkain silmin väittää, että asiasta ei olisi Orpon tai Kaikkosen kohdalla noussut mitään kohua, vaan sukupuoli olisi suojellut heitä julkisuudelta? Itse asiassa on sangen mahdollista, että miehen kohdalla kohu olisi saattanut olla jopa suurempi kuin naisen. Pilaohjelmissa ja sosiaalisessa mediassa olisi todennäköisesti naurettu kyykkytanssinut Orpo/Kaikkonen kuoliaaksi ja puolustuspuheenvuoroja – "en muista, että kukaan olisi minua kaulaan suudellut" – olisi väännelty ja käännelty.

On aivan selvää, ettei Marinia ole tässä kohussa kohdeltu silkkihansikkain. Perinteinen media on kirjoittanut aiheesta runsaasti ja sosiaalisesta mediasta löytyy valitettavasti sille tyypillisesti myös törkeää ja alatyylistä kommentointia. Mutta Orpo ja Kaikkonen tuskin olisivat saaneet tuekseen – kuten Sanna Marin nyt – solidaarisuussyistä omia bilekuviaan julkaisevia puolustajia tai miespuolisia someritareita, jotka vihaisina rynnistävät keskusteluihin ja vaativat kaikkia ”jättämään Marin rauhaan”. Ikään kuin Marin olisi joku pikkutyttö, jota pitää varjella kaikelta.

Marinin puolustajat ovat onnistuneet kääntämään asian erikoisimmillaan jopa mahdolliseksi seksuaaliseksi ahdisteluksi. Esimerkiksi somevaikuttaja Emmi Nuorgam päätyi syyttämään ravintola Teatterin tapahtumista Marinin tanssipartneria Olavi Uusivirtaa, vihjailemaan tämän lähennelleen sopimattomasti ja julistamaan, ettei vastuu mitenkään voi olla naisen. Näin siitä huolimatta, että Sanna Marin itse ei millään lailla tehnyt itsestään Uusivirran uhria ja Uusivirta on ilmeisesti pääministerin ystäviä, sekä Uusivirran itsensä että Marinin omien kommenttien mukaan. Marin ja Uusivirta nähtiin yhdessä seuraavanakin viikonloppuna Flow-festivaaleilla.

Marinin puolustukseksi on sosiaalisessa mediassa kaivettu myös edesmenneitä miespuolisia johtajia, joiden on tiedetty käyttäneen alkoholia. Eritoten presidentti Urho Kekkosen nimeä on heiluteltu ahkerasti. Esimerkiksi tunnettu vihreiden nimi Osmo Soininvaara twiittasi näin: ”Epäillään, että pääministeri olisi käyttänyt vapaa-ajallaan alkoholia. Kauheata! Toista oli Kekkosen aikaan. Silloin valtion johto oli selvin päin 24/7.”

Hämmentävä kommentti. Kyseessähän on aivan toisenlainen aikakausi. Eikö viime vuosina ole nimenomaan ollut aivan päinvastainen henki: että sitä aikaa ei ainakaan haluta takaisin? Vai pitäisikö tässä sitten muutenkin palata 60–70-luvulle, jolloin lasten piiskaaminen oli yleistä, homous oli rikos, mutta vaimon raiskaaminen ei ja idänkauppaa tekivät vuorineuvokset viinan voimalla?

Kaikista absurdeinta on ollut nähdä Ahti Karjalaisen nimi vedettävän sosiaalisessa mediassa mukaan, kun hänenkään juhlimiseensa – koska mies – ei kuulemma media puuttunut. No ei puuttunut ajoissa, vaikka olisi pitänyt. Ei kai millään lailla voi olla Sanna Marinille eduksi, että häntä verrataan vakavasti alkoholisoituneeseen entisaikojen pääministeriin, surulliseen hahmoon, jonka aiemmin kunniakas ura päättyi erottamiseen Suomen Pankista. Pikemminkin puolustajien käyttämä vertaus on Marinia loukkaava.

Tasa-arvon nimissä toivoisi tätä: kun nainen nousee pääministeriksi, häntä pitää niin hyvinä kuin huononakin päivinä arvioida nimenomaan pääministerin roolissa. Ei nuorena naisena tai ylipäänsä naisena, vaan valtakunnan merkittävimmän operatiivisen vastuun määräaikaista luottamustehtävää hoitavana henkilönä. On kyse superluokan vallankäyttäjästä, jonka käytöstä ja toimintaa arvioidaan ja pitää arvioida aivan riippumatta siitä, sattuuko hän nyt olemaan nainen vai mies.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000009019831.html