meillähän oli tosi kivaa eka puol vuotta.. sit sä osoititki, että sä tunnet muutaki ku ystävyyttä.. SÄ olit se joka halusit alkaa oleen, ja minä, koska sinusta välitin, suostuin, mutta vain sillä ehdolla, että oltais frendejä, vaikka tää ei toimiskaan.. meil oli tosi kivaa yhes, koulussa kaikki kaverit katso kateellisina meitä, kun me suudeltiin koulun pihalla.. kaikki oli niin täydellistä.. mä en aistinu mitään omituista, paitsi viime perjantai aamuna, ku palautin sulle lapases, joita olin lainannu, ku mua oli alkanu paleleen.. sä vaan riuhtasit lapaset multa, etkä suudellukkaan mua, niinku kaikkina muina aamuina.. sit käytävällä yks tyttö, jonka mä hädin tuskin tunnen, tuli sanoon, et sä et enää haluu olla mun kaa... mä en osannu oottaa sitä, mut en osannu oottaa myöskään omaa reaktiotani... mä nauroin, mä nauroin koko viikonlopun.. vasta maanantaina sain kuulla, että musta oli puhuttu pahaa ku olin lähteny.. et oisin lähteny itkien ja muuta.. koko viimeviikko, aina eiliseen asti oli mulle tuskaa. sä hymyilit, mutta et lämpimästi, sä puhuit mulle, mutta vaan sillon ku sun oli pakko. ja sitten, yhtäkkiä, sä tuut mun viereen istumaan, sipaiset mun kädessä olevaa haavaa, silleen hellästi, silleen ku sillon ennen.. ja nyt minä vain ihmettelen.. mitä oikeen tapahtuu?
en ymmärrä..
*little girl 88*
0106
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.