Olen usein pohtinut, että miksi suht terveesti elävää, työssäkäyvää, vähän sairastavaa, itsestään huolta pitävää, asiansa hyvin hoitavaa työntekijää , perustallaajaa ei ”palkita” koskaan mitenkään, esim. edes pienellä palkanlisällä, mutta huumeidenkäyttäjille ollaan kaavailemassa rakentaa yhteiskunnan varoilla ympäriinsä piikityshuoneita ja tupakoijille ja alkoholisteille omia taloja/tiloja ym ym. Näiden sairastelukierteet ja tuottamaton elämäntapa tulee kalliiksi yhteiskunnalle ja tästä me tavistepot maksamme veroistamme. Okei, ymmärrän, että sairaus on sairaus, ja heikompia lähimmäisiä tulee auttaa, mutta eikö voitaisi tasa-arvon vuoksi muistaa niitäkin, jotka hoitavat leiviskänsä säällisesti tässä elämässä, jonkinlaisella kannustuslisällä. Edes joskus.
Terveesti elävät vs. erilaiset nistit
Anonyymi
2197
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Samaa olen ihmetellyt myös muissa tukipalveluissa.
On mielenterveyskerhoja, kehitysvammaisten harrastuksia, vanhusten jumppatunteja, perheellisten tapahtumia, nuorten piirejä, lasten näytelmiä. Mutta köyhä yksinäinen ei sovi mihinkään jengiin.
Köyhän pitäisi olla myös narkkari tai masentunut tai nuori tai yksinhuoltaja tai ...... jotta "kuuluisi" johonkin ryhmään.
Mutta kunnollista normaalin elämän velkaannuttamaa ei tueta missään eikä haluta mihinkään.
Tasa-arvo toteuttuu videopuheessa Sanna Marinille:
https://youtu.be/LR2mGNCHu4I