Pistäkääpä laittaen kirjavinkkejä syyslukemisiksi !

Aina löytyy joku pomottaja, jopa keskustelupalstoillakin.

Se kyllä auttaa kestämään jyrääjää, kun tajuaa että se jyrääjä on itse onneton eikä pärjää normaalilla kanssakäymisellä.

Anonyymi kirjoitti:

Se kyllä auttaa kestämään jyrääjää, kun tajuaa että se jyrääjä on itse onneton eikä pärjää normaalilla kanssakäymisellä.

Näin varmasti, Ano 15.17. Joskus on kai vain "annettava asioiden olla" ja pysyttävä etäällä. Onneksi me taidamme jo kaikki olla siinä asemassa, ettei ole pakko olla pomotuksen kohteena...

demeter1 kirjoitti:

Näin varmasti, Ano 15.17. Joskus on kai vain "annettava asioiden olla" ja pysyttävä etäällä. Onneksi me taidamme jo kaikki olla siinä asemassa, ettei ole pakko olla pomotuksen kohteena...

Lue lisää

Onneksi pääsemme jyrääjästä eroon sulkemalla tämän palstan sivun.

Anonyymi kirjoitti:

Se kyllä auttaa kestämään jyrääjää, kun tajuaa että se jyrääjä on itse onneton eikä pärjää normaalilla kanssakäymisellä.

Aloittelevan jyrääjän ohjekirja ?
https://kansallinen.fi/tuote/7-tapaa-tuhota-ihminen-ohjeita-aloittelijoille/

Anonyymi kirjoitti:

Aloittelevan jyrääjän ohjekirja ?
https://kansallinen.fi/tuote/7-tapaa-tuhota-ihminen-ohjeita-aloittelijoille/

Lue lisää

Jyrääjäksi synnytään, mutta voi ehkä oppiakin . . . ?

Minä sain Jaakobin portaat vasta nyt, Ano 18.49. Tilasin varhain keväällä. Muut trilogian osat olen lukenut. Haahtela vaatii minulta tiettyä viritystä, ihan arjen pyörteissä siihen en pysty paneutumaan.

Tällä hetkellä luen Antti Malisen ja Tuomo Tammisen ansiokasta historiateosta: Jälleenrakentajien lapset. Kertoo siis meistä, sodan aikana ja heti sen jälkeen syntyneistä.
Vaikka kyseessä oma historia, kirja kyllä avaa ja rikastaa tuota ajankuvaa. Miten erilaisia meidän kokemukset ja eletty elämä ovat olleet riippuen siitä, missä päin Suomea asuimme, millainen oli perhetaustamme ja miten sota siihen vaikutti: evakkoperheet, perheet, joissa menetettiin huoltaja tai muu läheinen, asuttiinko maalla vai kaupungissa, oliko sukua lähellä, millaisena perheen isä tai läheinen palasi sodasta, miten sotatraumoja hoidettiin...

Vaikka kirja perustuu laajaan tutkimusaineistoon se ei ole mitenkään tylsä, vaan elävää, mukaansa tempaavaa kerrontaa ja ihmetellä täytyy, että tuosta ajasta sittenkin selvittiin, näinkin hyvin. Läsnä oli ilmeisesti myös voimia antavia elementtejä ja ennen muuta tulevaisuuden usko, toivoa paremmasta.
Tämän päivän lapsilla ja nuorilla tuota uskoa ei välttämättä ole. Siksi toivoisi, että myös seuraava sukupolvi saisi kirjan käsiinsä, lukisi ja näkisi, että mahdottomasta on selvitty ennenkin.
Muitakin kirjoja on "pinossa", odottamassa aikaa, jolloin illat pimenevät ja kirjaan on taas mukava tarttua...



.

demeter1 kirjoitti:

Minä sain Jaakobin portaat vasta nyt, Ano 18.49. Tilasin varhain keväällä. Muut trilogian osat olen lukenut. Haahtela vaatii minulta tiettyä viritystä, ihan arjen pyörteissä siihen en pysty paneutumaan.

Tällä hetkellä luen Antti Malisen ja Tuomo Tammisen ansiokasta historiateosta: Jälleenrakentajien lapset. Kertoo siis meistä, sodan aikana ja heti sen jälkeen syntyneistä.
Vaikka kyseessä oma historia, kirja kyllä avaa ja rikastaa tuota ajankuvaa. Miten erilaisia meidän kokemukset ja eletty elämä ovat olleet riippuen siitä, missä päin Suomea asuimme, millainen oli perhetaustamme ja miten sota siihen vaikutti: evakkoperheet, perheet, joissa menetettiin huoltaja tai muu läheinen, asuttiinko maalla vai kaupungissa, oliko sukua lähellä, millaisena perheen isä tai läheinen palasi sodasta, miten sotatraumoja hoidettiin...

Vaikka kirja perustuu laajaan tutkimusaineistoon se ei ole mitenkään tylsä, vaan elävää, mukaansa tempaavaa kerrontaa ja ihmetellä täytyy, että tuosta ajasta sittenkin selvittiin, näinkin hyvin. Läsnä oli ilmeisesti myös voimia antavia elementtejä ja ennen muuta tulevaisuuden usko, toivoa paremmasta.
Tämän päivän lapsilla ja nuorilla tuota uskoa ei välttämättä ole. Siksi toivoisi, että myös seuraava sukupolvi saisi kirjan käsiinsä, lukisi ja näkisi, että mahdottomasta on selvitty ennenkin.
Muitakin kirjoja on "pinossa", odottamassa aikaa, jolloin illat pimenevät ja kirjaan on taas mukava tarttua...



.

Lue lisää

Kiinnostuin heti paljon "Jälleenrakentajista" ja "linkkaan" sen tähän
https://www.adlibris.com/fi/kirja/jalleenrakentajien-lapset-9789524954433?gclid=EAIaIQobChMIjd7Dq5fp-QIVBEaRBR1AuADxEAQYASABEgI9_vD_BwE

Uskon, että se kiinnostaisi monia ja kirja on varmasti mielenkiintoinen, ei yhtään tylsä.
Voi olla, että on ihmisiä, joille sanat "tutkimus" ja "historia" aiheuttaa mielikuvan tylsyydestä ?
Historiasta kirjoittaminen perustuu aina tutkimukseen ja kun on jonkun verran lukenut historiaa oppii tietämään, että se on kaikkea muuta kuin tylsää !

Ehkä "ennen" kirjoitettiin puisevammin ja sen takia kiinnostus on mennyt historian
lukemiseen ml. henkilöhistoria ?

Nykyaika sallii popularisoida historiaakin eli kirjoittaa siitä elävästi ja kansantajuisesti
kuten Teemu Keskisarja esimerkiksi tekee.

Piti olla "Numeroruuhka"

Paloma01 kirjoitti:

Piti olla "Numeroruuhka"

Ja tietenkin tuo laulusovitus pitäisi olla "sitä hellii käärme".

Paloma01 kirjoitti:

Ja tietenkin tuo laulusovitus pitäisi olla "sitä hellii käärme".

Hellikäämme - hellii käärme.
Ei tuo mikään laulusovitus ole, vaan vanha esimerkki väärin kuulluista laulun sanoista. Tosi vanha ja kulunut vitsi, nyt paloma sitä hokee ja sekoilee sen kanssa.

Anonyymi kirjoitti:

Hellikäämme - hellii käärme.
Ei tuo mikään laulusovitus ole, vaan vanha esimerkki väärin kuulluista laulun sanoista. Tosi vanha ja kulunut vitsi, nyt paloma sitä hokee ja sekoilee sen kanssa.

Lue lisää

minä luin sen ensimmäistä kertaa Hietamiehen kirjassa ja vaikka vitsinä se on varmaan vanha, niin minulle se oli uusi. Siinä yhteydessä se oli tilannekomiikkaa parhaimmillaan. Yhden miehen roska on toisen aarre.

Sanaleikit ovat usein hyvin hauskoja. Mieleen tuleen ruotsalainen sanaleikki, itse kuultua, joululaulusta toisella kotimaisella:
"Staffan var en stalledräng...", esikoululuokka laulaa sen minkä olivat ymmärtäneet: "Staffan var en tallegren...."
Löysää hyvä ihme nutturaasi,
terv "Sekoileva" Paloma

Paloma.se01 kirjoitti:

minä luin sen ensimmäistä kertaa Hietamiehen kirjassa ja vaikka vitsinä se on varmaan vanha, niin minulle se oli uusi. Siinä yhteydessä se oli tilannekomiikkaa parhaimmillaan. Yhden miehen roska on toisen aarre.

Sanaleikit ovat usein hyvin hauskoja. Mieleen tuleen ruotsalainen sanaleikki, itse kuultua, joululaulusta toisella kotimaisella:
"Staffan var en stalledräng...", esikoululuokka laulaa sen minkä olivat ymmärtäneet: "Staffan var en tallegren...."
Löysää hyvä ihme nutturaasi,
terv "Sekoileva" Paloma

Lue lisää

Sinä taas voisit kiristää tuota löysää kieltäsi. Itse olet aina muita moittimassa, mutta et kestä yhtään edes asiallista arvostelua.

Anonyymi kirjoitti:

Sinä taas voisit kiristää tuota löysää kieltäsi. Itse olet aina muita moittimassa, mutta et kestä yhtään edes asiallista arvostelua.

Eikös hän ole se palstan pomottaja, neuvoja , opastaja?

Anonyymi kirjoitti:

Eikös hän ole se palstan pomottaja, neuvoja , opastaja?

Itsensä sellaiseksi yliopettajaksi kruunannut. Kruunun sijasta typerä hattu päässä kekottaa, samanlainen kuin Pekka Puupäällä
.

Anonyymi kirjoitti:

Itsensä sellaiseksi yliopettajaksi kruunannut. Kruunun sijasta typerä hattu päässä kekottaa, samanlainen kuin Pekka Puupäällä
.

Se on niin täynnä itseään, että tuskin muitten kommenttejakaan lukee.

Samaistutko aloituksen kirja-aiheeseen ?

Vai että ihan UUTUUS🤣🤣🤣
Kehtaatkin verrata oikean kirjailijan kunnon kirjaan!

Anonyymi kirjoitti:

Vai että ihan UUTUUS🤣🤣🤣
Kehtaatkin verrata oikean kirjailijan kunnon kirjaan!

Onko sinulla kaikki hyvin?

Olet siis kirjoittanut kirjan kurdeista ja jesideistä? Minkä niminen kirja? Olitko tutkimassa siellä paikan päällä heidän olojaan ja kärsimyksiään?

Anonyymi kirjoitti:

Olet siis kirjoittanut kirjan kurdeista ja jesideistä? Minkä niminen kirja? Olitko tutkimassa siellä paikan päällä heidän olojaan ja kärsimyksiään?

En, mutta olen kirjoittanut rikosromaanin, jossa tulee esille jesidit ja heidän uskontonsa, Se ei ole tietokirja, kuten tuo mainitsemani. Ei fiktiossa tarvi tutkia arkistoja tai haastatella ketään. Eihän sci fi-kirjoittajatkaan vieraile Andromedassa tai Plejadeissa. Kirjani on uutuuskirjojen esittelyssä mukana ruotsinsuomalaisten kirjamessujen kotisivulla.

Paloma.se01 kirjoitti:

En, mutta olen kirjoittanut rikosromaanin, jossa tulee esille jesidit ja heidän uskontonsa, Se ei ole tietokirja, kuten tuo mainitsemani. Ei fiktiossa tarvi tutkia arkistoja tai haastatella ketään. Eihän sci fi-kirjoittajatkaan vieraile Andromedassa tai Plejadeissa. Kirjani on uutuuskirjojen esittelyssä mukana ruotsinsuomalaisten kirjamessujen kotisivulla.

Lue lisää

Miksi sitten.....
"Olisinpa lukenut sen ennen kuin kirjoitin oman uutuuteni."

Anonyymi kirjoitti:

Miksi sitten.....
"Olisinpa lukenut sen ennen kuin kirjoitin oman uutuuteni."

Fiktio sopiikin hyvin lajiksi kirjoittajalle, joka ei mistään mitään tiedä.
Sen kun höpisee puuta heinää.

Paloma.se01 kirjoitti:

En, mutta olen kirjoittanut rikosromaanin, jossa tulee esille jesidit ja heidän uskontonsa, Se ei ole tietokirja, kuten tuo mainitsemani. Ei fiktiossa tarvi tutkia arkistoja tai haastatella ketään. Eihän sci fi-kirjoittajatkaan vieraile Andromedassa tai Plejadeissa. Kirjani on uutuuskirjojen esittelyssä mukana ruotsinsuomalaisten kirjamessujen kotisivulla.

Lue lisää

Tosi outoa että otit vainotut kärsivät kansanosat kirjan kohteiksi js käsittelet heidän ongelmiaan fiktiivisesti. Sci fi kirjoissa on yleensä avaruusolioita, haltioita ja muita epätodellisia hahmoja, ei voi verrata oikeasti Lähi-idässä tänäkin päivänä kärsiviin.
Tosi mautonta ja loukkaavaa.

Paloma.se01 kirjoitti:

En, mutta olen kirjoittanut rikosromaanin, jossa tulee esille jesidit ja heidän uskontonsa, Se ei ole tietokirja, kuten tuo mainitsemani. Ei fiktiossa tarvi tutkia arkistoja tai haastatella ketään. Eihän sci fi-kirjoittajatkaan vieraile Andromedassa tai Plejadeissa. Kirjani on uutuuskirjojen esittelyssä mukana ruotsinsuomalaisten kirjamessujen kotisivulla.

Lue lisää

nyt ei aunennut lähi-Itä, luulisin että menet Ploma kyllä hako teille kaikille

on ymmärrettävää että kirjoitat caucasta chicagosta turusta tai jostain keski-suomen
ryteiköstä ja ilman muuta Gävlestä ja källvidevallenista mutta laaja levitys vie aina ja kaikkialla harhaan
mikä on varmaa
tai siis olen ennenkin ollut väärässä

PS. Ruosut on kulttuurinolla kannattaa painaa svedupuolelle

Anonyymi kirjoitti:

nyt ei aunennut lähi-Itä, luulisin että menet Ploma kyllä hako teille kaikille

on ymmärrettävää että kirjoitat caucasta chicagosta turusta tai jostain keski-suomen
ryteiköstä ja ilman muuta Gävlestä ja källvidevallenista mutta laaja levitys vie aina ja kaikkialla harhaan
mikä on varmaa
tai siis olen ennenkin ollut väärässä

PS. Ruosut on kulttuurinolla kannattaa painaa svedupuolelle

Lue lisää

Tähän vain sen verran että älä aliarvio ruotsinsuomalaista kulttuuriantia. Sitä on pitkään aliarvioitu ja vähätelty, mutta ruotsinsuomalaisia kirjailijoita debytoi aina joka vuosi yhä useampi ja taso nousee. Tunnetuin ehkä Susanna Alakoski. Sen verran tärkeä tämä ruotsinsuomalainen kirjamessu johon minutkin on kutsuttu osallistumaan,on , että esim. Rosa Liksom tulee vierailemaan.
En ole koskaan ollut mikään ns. "Yhden hypyn poni". Kirjoitan mielelläni asioista joihin minulla on sormeenpäätuntumaa, mutta testaan eri ympäristöjä kirjoittamalla lyhytproosaa suomalaisen pienkustantamon webbisivulle ja tähän saakka tarinani Etelä-Amerikasta ovat olleet luetuimpia. Eksotiikka kai kiinnostaa. Uusin projektini on herättänyt kiinnostusta ja sen tapahtumat sijoittuvat Orinoquiaan, ruohotasangoille.

Anonyymi kirjoitti:

Tähän vain sen verran että älä aliarvio ruotsinsuomalaista kulttuuriantia. Sitä on pitkään aliarvioitu ja vähätelty, mutta ruotsinsuomalaisia kirjailijoita debytoi aina joka vuosi yhä useampi ja taso nousee. Tunnetuin ehkä Susanna Alakoski. Sen verran tärkeä tämä ruotsinsuomalainen kirjamessu johon minutkin on kutsuttu osallistumaan,on , että esim. Rosa Liksom tulee vierailemaan.
En ole koskaan ollut mikään ns. "Yhden hypyn poni". Kirjoitan mielelläni asioista joihin minulla on sormeenpäätuntumaa, mutta testaan eri ympäristöjä kirjoittamalla lyhytproosaa suomalaisen pienkustantamon webbisivulle ja tähän saakka tarinani Etelä-Amerikasta ovat olleet luetuimpia. Eksotiikka kai kiinnostaa. Uusin projektini on herättänyt kiinnostusta ja sen tapahtumat sijoittuvat Orinoquiaan, ruohotasangoille.

Lue lisää

kuittaa Paloma. se01

Anonyymi kirjoitti:

Tähän vain sen verran että älä aliarvio ruotsinsuomalaista kulttuuriantia. Sitä on pitkään aliarvioitu ja vähätelty, mutta ruotsinsuomalaisia kirjailijoita debytoi aina joka vuosi yhä useampi ja taso nousee. Tunnetuin ehkä Susanna Alakoski. Sen verran tärkeä tämä ruotsinsuomalainen kirjamessu johon minutkin on kutsuttu osallistumaan,on , että esim. Rosa Liksom tulee vierailemaan.
En ole koskaan ollut mikään ns. "Yhden hypyn poni". Kirjoitan mielelläni asioista joihin minulla on sormeenpäätuntumaa, mutta testaan eri ympäristöjä kirjoittamalla lyhytproosaa suomalaisen pienkustantamon webbisivulle ja tähän saakka tarinani Etelä-Amerikasta ovat olleet luetuimpia. Eksotiikka kai kiinnostaa. Uusin projektini on herättänyt kiinnostusta ja sen tapahtumat sijoittuvat Orinoquiaan, ruohotasangoille.

Lue lisää

Ruosujen kulttuuri on viinaa ja Volvo-autoa eikä muuta
menettivät kaiken kielen ja asemansa ja hyväksyi MAAHANMUUTTAJA -ideologian
vaikka ovat alkuperäisväestöä

EU puuttui asiaan kun kurja kulttuuria tuntematon ruosuporukka ei tiennyt mitään
kulttuuristaan eikä kiinnostanut ja VAATI ruotsalaisia ottamaan huomioon ruosut
suurena vähemmistönä

silloin SUOMENKIELISIÄ oli Ruotsissa paljon enemmän kuin Suomessa ruotsinkielisiä

SOSDEMIT pelästyivät tilannetta JA MÄÄRITTELIVÄT PSKAKIELEN MEÄEN KIELEN -murteen kieleksi
jotta saivat jaettua ruosut osiin

ja nämä kulttuuristaan mitään tietämättömät lähtivät kiljuen mukaan tähän järjettömyyteen

hyvä näin

perustuslakiin kirjoitettiin kielen nimikin väärin kun ne raukat eivät osaa meänkieli
kun pitäisi kirjoittaa meän kieli

Paloma.se01 kirjoitti:

kuittaa Paloma. se01

Susanna Alakoski

oli Gudrunin sihteeri ja kirjoiti lähinnä parkettilattian hyvyydestä
ei tikkua ristiin ruosujen asiaa ajaakseen vaikka oli suositun kommunistin sihteeri

ruosun malli tietenkin ei asiat kiinnosta

eikö alakoski ole RUOTSALAINEN kirjailija ei ruosukirjailija eikä ehkä kieliopillista suomea osaakaan?

MUTTA KOROSTAN ETTÄ suomalaisilla ei ole tekemistä ruosujen kanssa mean kielen kanssa eli siis
hoidelkoon omia asioitaan

Anonyymi kirjoitti:

Ruosujen kulttuuri on viinaa ja Volvo-autoa eikä muuta
menettivät kaiken kielen ja asemansa ja hyväksyi MAAHANMUUTTAJA -ideologian
vaikka ovat alkuperäisväestöä

EU puuttui asiaan kun kurja kulttuuria tuntematon ruosuporukka ei tiennyt mitään
kulttuuristaan eikä kiinnostanut ja VAATI ruotsalaisia ottamaan huomioon ruosut
suurena vähemmistönä

silloin SUOMENKIELISIÄ oli Ruotsissa paljon enemmän kuin Suomessa ruotsinkielisiä

SOSDEMIT pelästyivät tilannetta JA MÄÄRITTELIVÄT PSKAKIELEN MEÄEN KIELEN -murteen kieleksi
jotta saivat jaettua ruosut osiin

ja nämä kulttuuristaan mitään tietämättömät lähtivät kiljuen mukaan tähän järjettömyyteen

hyvä näin

perustuslakiin kirjoitettiin kielen nimikin väärin kun ne raukat eivät osaa meänkieli
kun pitäisi kirjoittaa meän kieli

Lue lisää

"Pieni päiväkirja omasta ajastamme, tai paremminkin kronikka, on viiden novellin muodostama jatkokertomus joka kertoo tarinan, jossa nettifoorumien anonyymin keskustelukulttuurin luomat jännitteet purkautuvat vaarallisiksi sivuraiteiksi arkielämään. Kevyellä otteella vakavista asioista kirjoitettu kertomus lähtee alkuunsa Suomen kesästä, siirtyy laivaristeilyn muodossa Itämeren toiselle puolelle, seuraa Al-Holin leiriltä koti-Suomeen tuotujen pienokaisten elämää pitkällä aikajaksolla ja nettivainoamisen seuraukset ikäihmisten käyttäytymisessä saavat laivan henkilökunnan huokaamaan ”miten nuo seniorit oikein jaksavatkin”. Loppunäytös tapahtuukin sitten Daljoen aurinkoisilla kevätjäillä, jossa punnitaan vaihtoehtoja tulevaisuutta ajatellen. "

Lainaus Ruotsinsuomalaisten kulttuurimessujen webbisivulta osasta "Uutuuskirjoja"

Tämä kommenttini saakin sitten päättää keskustelun siitä mitä aiheita kirjassani käsitellään.

Paloma.se01 kirjoitti:

"Pieni päiväkirja omasta ajastamme, tai paremminkin kronikka, on viiden novellin muodostama jatkokertomus joka kertoo tarinan, jossa nettifoorumien anonyymin keskustelukulttuurin luomat jännitteet purkautuvat vaarallisiksi sivuraiteiksi arkielämään. Kevyellä otteella vakavista asioista kirjoitettu kertomus lähtee alkuunsa Suomen kesästä, siirtyy laivaristeilyn muodossa Itämeren toiselle puolelle, seuraa Al-Holin leiriltä koti-Suomeen tuotujen pienokaisten elämää pitkällä aikajaksolla ja nettivainoamisen seuraukset ikäihmisten käyttäytymisessä saavat laivan henkilökunnan huokaamaan ”miten nuo seniorit oikein jaksavatkin”. Loppunäytös tapahtuukin sitten Daljoen aurinkoisilla kevätjäillä, jossa punnitaan vaihtoehtoja tulevaisuutta ajatellen. "

Lainaus Ruotsinsuomalaisten kulttuurimessujen webbisivulta osasta "Uutuuskirjoja"

Tämä kommenttini saakin sitten päättää keskustelun siitä mitä aiheita kirjassani käsitellään.

Lue lisää

Siis lyhyisiin novelleihin olet noin valtavan suuria asioita sullonut?
Minne niitä pienokaisia Alholilta tuli? Suomeen tuli teinejä ja lähes aikuisia lapsia.

Anonyymi kirjoitti:

Siis lyhyisiin novelleihin olet noin valtavan suuria asioita sullonut?
Minne niitä pienokaisia Alholilta tuli? Suomeen tuli teinejä ja lähes aikuisia lapsia.

Ruotsiin ensimmäiset lapset jotka tuotiin Al-Holin leiriltä olivat Mikael Skråmon seitsemän orpoa, iät 1-8, jotka haki heidän chileläinen isoisänsä 2019. Tämä tapaus inspiroi minua kirjoittamaan romaanin (edelleenkin, fiktiota, joten turhaa vetää minua tilille faktoista)

Paloma.se01 kirjoitti:

"Pieni päiväkirja omasta ajastamme, tai paremminkin kronikka, on viiden novellin muodostama jatkokertomus joka kertoo tarinan, jossa nettifoorumien anonyymin keskustelukulttuurin luomat jännitteet purkautuvat vaarallisiksi sivuraiteiksi arkielämään. Kevyellä otteella vakavista asioista kirjoitettu kertomus lähtee alkuunsa Suomen kesästä, siirtyy laivaristeilyn muodossa Itämeren toiselle puolelle, seuraa Al-Holin leiriltä koti-Suomeen tuotujen pienokaisten elämää pitkällä aikajaksolla ja nettivainoamisen seuraukset ikäihmisten käyttäytymisessä saavat laivan henkilökunnan huokaamaan ”miten nuo seniorit oikein jaksavatkin”. Loppunäytös tapahtuukin sitten Daljoen aurinkoisilla kevätjäillä, jossa punnitaan vaihtoehtoja tulevaisuutta ajatellen. "

Lainaus Ruotsinsuomalaisten kulttuurimessujen webbisivulta osasta "Uutuuskirjoja"

Tämä kommenttini saakin sitten päättää keskustelun siitä mitä aiheita kirjassani käsitellään.

Lue lisää

Johan sin olet sitä mainostanut ja markkinoinutkin !

Eduskunnan kirjastosta voi lainata kuka vain
https://www.eduskunta.fi/FI/naineduskuntatoimii/kirjasto/tietoakirjastosta/kirjastonkaytto/Sivut/default.aspx

Osa Zelenskyi-kirjan kommentista jäi pois:
Kirja alkaa sivulta seitsemän ja itse tarina päättyy sivulle 205, kirja sisältää 16 sivua kuvia.
"Sopivanpituinen" kirja, alle 200 luettavaa sivua ?

Jos on ulkolaisia tuttavia kuten amerikkalaisia niin tässä on aika hyvä lahjakirja
pelkkää asiaa

https://www.adlibris.com/fi/kirja/a-frozen-hell-the-russo-finnish-winter-war-of-1939-1940-9781565122499

Anonyymi kirjoitti:

Jos on ulkolaisia tuttavia kuten amerikkalaisia niin tässä on aika hyvä lahjakirja
pelkkää asiaa

https://www.adlibris.com/fi/kirja/a-frozen-hell-the-russo-finnish-winter-war-of-1939-1940-9781565122499

Lue lisää

Tuo voisi olla jotain mun broidille.

Paloma.se01 kirjoitti:

Tuo voisi olla jotain mun broidille.

Mikä on broidi? Onko se sama kuin broileri?

Paloma.se01 kirjoitti:

Tuo voisi olla jotain mun broidille.

Joo ja pakotat lisää, lukemaan englanniksi uusimman käännöksen Tuntemattomasta
Japanilainen tytteli Santa Monicasta käänsi
https://www.penguin.co.uk/books/196223/unknown-soldiers-by-linna-vaino/9780141393650

Mika Kulju on hyvä kirjoittaja. Tehokasta tekstiä. Tekstissä ei ole "löysää".
Hän on kirjoittanut parikymmentä tietokirjaa, joita on käännetty useille eri kielille.
Hän journalisti, työskennellyt myös TV:n ja radion parissa.
Tali-Ihantalasta olen lukenut vain Matti Koskimaan kirjan.

Venäläiskommenti. Vitsi olisi parempi jos viisumin voisi hakea vain Vladivostokissa

А что финны не предложили подавать документы на визы только во Владивостоке? Так было бы еще прикольнее

Jos olisi kysymys Kari Hotakaisen uutuuskirjasta, olisiko se itse Hotakaisen mainos ?
On aika kirjoittaa kirjasta ilman, että tekijä tulee esille. Tekijä on olennainen osa
kirjaa.

Anonyymi kirjoitti:

Jos olisi kysymys Kari Hotakaisen uutuuskirjasta, olisiko se itse Hotakaisen mainos ?
On aika kirjoittaa kirjasta ilman, että tekijä tulee esille. Tekijä on olennainen osa
kirjaa.

Lue lisää

po. On aika v a i k e a. kirjoittaa kirjasta ilman, että tekijä tulee esille.

Jostain syystä hän on jäänyt tuntemattomaksi itselleni, täytyy korjata asia.
Kiitos vinkistä, tässä linkissä on muutama Pekka Turusen kirja.
Mitä suosittelisit ensi alkuun ?
https://www.adlibris.com/fi/haku?filter=author:pekka turunen

Anonyymi kirjoitti:

Jostain syystä hän on jäänyt tuntemattomaksi itselleni, täytyy korjata asia.
Kiitos vinkistä, tässä linkissä on muutama Pekka Turusen kirja.
Mitä suosittelisit ensi alkuun ?
https://www.adlibris.com/fi/haku?filter=author:pekka turunen

Lue lisää

Anteeksi, linkki ei onnistunut, tulee ihan väärät kirjat !

Anonyymi kirjoitti:

Anteeksi, linkki ei onnistunut, tulee ihan väärät kirjat !

Tässä pari kiinnostavaa Turusen kirjaa
https://atena.fi/kirjailijat/pekka-turunen

Tässä tuntuu muisti vähän pätkivän, mutta nyt palautui "Kylmää rauhaa" yht'äkkiä
mieleen, siitähän on ollut äskettäin julkisuudessa juttua. Se on juuri sen tyyppinen kirja.
joka meikäläistä kiinnostaisi, joten minäkin pistän sen tilaukseen.
Varauksia on ehkä jo paljon.

Minkälainen tarina Pennmarric oli - pääpiirteissään, sivujahan on 530.

On niin paljon kirjoja, jotka ovat hyviä,
mutta ne eivät saa huomiota, kun markkinointia ohjaavat kustantajat
ja menekkiä lisää arvostelu ja vain aniharvoja kirjoja arvostellaan.
Kun jotain hyvää kirjaa "hehkutetaan" sen kirjan kirjoittaja on joka TV-kanavalla
vuoronperään haastattelussa. Muut jäävät "taka-alalle".
Finlandia-kilpailussa saa useampikin kirja huomiota,
mutta moni kirja ansaitsisi yhtä hyvin olla siinä mukana.
Pitääkö kirjojen ylipäätänsä kilpailla keskenään ?

Viimevuotinen voittajakin edusti suppean lukijakunnan näkemyksiä.
Suppea lukijakuntako on aina oikeassa ?
Milloin laaja lukijakunta saisi valita oman ehdokkaansa ?
Vai eikö meidän arvostelukykyymme luoteta ?
Lukijoille voisi antaa vuoden aikaa lukea ehdokaskirjat ja lukijoitten voittajakirja julistettaisiin seuraavan vuoden Finladia-palkinnon jaon yhteydessä.

Onko muuten Meri Valkaman kirja "Sinun, Margot" erikoisen hyvä,
koska se on edelleen Helmet-kirjaston eniten uusia varauksia
saaneitten listalla numero kakkosena ?

Anonyymi kirjoitti:

Minkälainen tarina Pennmarric oli - pääpiirteissään, sivujahan on 530.

On niin paljon kirjoja, jotka ovat hyviä,
mutta ne eivät saa huomiota, kun markkinointia ohjaavat kustantajat
ja menekkiä lisää arvostelu ja vain aniharvoja kirjoja arvostellaan.
Kun jotain hyvää kirjaa "hehkutetaan" sen kirjan kirjoittaja on joka TV-kanavalla
vuoronperään haastattelussa. Muut jäävät "taka-alalle".
Finlandia-kilpailussa saa useampikin kirja huomiota,
mutta moni kirja ansaitsisi yhtä hyvin olla siinä mukana.
Pitääkö kirjojen ylipäätänsä kilpailla keskenään ?

Viimevuotinen voittajakin edusti suppean lukijakunnan näkemyksiä.
Suppea lukijakuntako on aina oikeassa ?
Milloin laaja lukijakunta saisi valita oman ehdokkaansa ?
Vai eikö meidän arvostelukykyymme luoteta ?
Lukijoille voisi antaa vuoden aikaa lukea ehdokaskirjat ja lukijoitten voittajakirja julistettaisiin seuraavan vuoden Finladia-palkinnon jaon yhteydessä.

Onko muuten Meri Valkaman kirja "Sinun, Margot" erikoisen hyvä,
koska se on edelleen Helmet-kirjaston eniten uusia varauksia
saaneitten listalla numero kakkosena ?

Lue lisää

Riippuu lukijasta ja sukupuolesta mies/nainen pitääkö kirjasta.
Minä jaksoin lukea puolisen tuntia, mutta vaimo luki innokkaasti loppuun, ja tuntui pitävän, suositellen sitä sisarelleen.

Anonyymi kirjoitti:

Riippuu lukijasta ja sukupuolesta mies/nainen pitääkö kirjasta.
Minä jaksoin lukea puolisen tuntia, mutta vaimo luki innokkaasti loppuun, ja tuntui pitävän, suositellen sitä sisarelleen.

Lue lisää

Kyse oli Valkaman kirjasta.

On aika uutta ja mukavaa, että kirjailija voi tulla "tutuksi" lukijoille. Aikaisemmin kirjalijat
pysyivät useimmiten "salaperäisinä", eivät raottaneet yksityisyyttään.

"Kirjan päähenkilö Elna Suorajärvi on iäkäs opettaja, joka päätyy opettamaan pieneen kyläkouluun pohjoiseen, lähelle Neuvostoliiton rajaa. Sotien jälkeen olot ovat kurjat ja kaikesta on pulaa. Koulukin on jonkinlainen kurjistettu versio oikeasta kansakoulusta. Elna joutuu yksin opettamaan 1. – 6. -luokkalaisia.

Tehtävä on lähes mahdoton. Elna uupuu ja on epätoivoinen. Hän tuntee, ettei selviä.

– Kirjassa on hyvin omakohtaista juuri tuo oman ammattitaidon epäily.

Kinnunen on itse opettanut äidinkieltä 23 vuotta. Oman uupumuksen myötä hänkin yhtäkkiä tunsi, ettei enää osaakaan opettaa.

– Kummastelin, että minne osaaminen on minusta valunut. Ennen tunsin olevani ihan kohtuullisen hyvä opettaja.

Romaanissa sivutaan myös monia opettajan työhön liittyviä oletuksia. Kuten sitä, pitääkö opettajan pitää lapsista ollakseen hyvä opettaja. Elna ei selvästikään rakasta lapsia, mutta on kuitenkin taitava opettaja.

Yksi romaanin aiheista on kutsumus – sillä sellaisena opettajan työtä pidetään. Yhä edelleen.

Kirjassa vanhemmat ja kyläläiset olettavat, että Elna jotenkin "taikoo" lapset lukemaan ja laskemaan, vaikka oppikirjoja ei ole ja muutkin tarvikkeet puuttuvat.

Kinnusen mukaan opettajan ammattiin liittyy paljon vanhanaikaisia käsityksiä ja suorastaan mystifiointia.

– Esimerkiksi korona-ajan etäopetuksen jälkeen puhuttiin paljon, miten oppilaiden elämä solahtaa taas raiteilleen, kun he pääsevät kouluun. Ajatellaan, että koulussa tapahtuu kaikenlaista hyvää vähän niin kuin itsekseen. Ihmiset eivät näe sitä, että jonkun, eli opettajan, pitää todella tehdä ne asiat siellä.

Haaveet dramaturgin urasta jäivät
Kinnusesta tuli opettaja sattumalta. Hänellä ei ollut lapsuudesta kumpuavaa kutsumusta.

– Minusta piti tulla dramaturgi. Pääsinkin viimeiseen vaiheeseen Teatterikorkeakoulun pääsykokeissa ja päädyin ensimmäiselle varasijalle. Silloin harmitti aika paljon.

Jotain tehdäkseen Kinnunen päätti hakea opiskelemaan suomen kieltä, sillä hän oli aina lukenut paljon ja tykännyt kirjoittamisesta. Opiskelupaikaksi valikoitui Turku ja sillä tiellä hän on yhä. Kuusamossa kasvanut Kinnunen on ollut nyt 30 vuotta turkulainen."

Lapidus kylläkin on kirjoittanut järjestäytyneestä rikollisuudesta,
jota on ollut kauemmin kuin jengirikollisuutta, joka on jonkun verran eri asia.

Tunnetko montakin ?

Oletko erikoisavustaja Rikospoliisin Karhu-ryhmässä vai mistä tietosi on
peräisin ?

@ 21:43

Et edes tajua alituksen aiheesta, mutta VARMA mielipide on ihan toisesta aiheesta.