Patmos Lähetyssäätiö - Yhdessä autamme enemmän Näytä selaimessa Välitä
"Mene savenvalajan työpajaan! Siellä saat kuulla, mitä minä haluan sanoa sinulle." Jeremia 18:1
Minua on kiehtonut ja puhutellut japanilainen kintsugi -taide. Toiselta nimeltään kintsukuroi. Kyseessä on vuosisatoja vanha japanilainen taito korjata rikkoutuneita saviastioita.
Kintsugi -tekniikassa keraamisia kappaleita ei yhdistetä naamioidulla liimalla, vaan sirpaleet liitetään erityisellä lakalla, johon on lisätty jauhemaista kultaa, hopeaa tai platinaa. Näin valmistetun astian kultasaumat hohtavat astian halkeamissa antaen jokaiselle "korjatulle" kappaleelle ainutlaatuisen ulkonäön.
Kintsugi-taiteesta kertovalla sivulla sanotaan, että tällä "ainutlaatuisella menetelmällä juhlistetaan jokaisen esineen ainutlaatuista historiaa korostamalla sen murtumia ja rikkoutumia sen sijaan, että ne piilotettaisiin tai peitettäisiin. Itse asiassa kintsugi tekee korjatusta esineestä usein jopa alkuperäistä kauniimman, elvyttää sen uudella ilmeellä ja antaa sille toisen elämän."
Ei ole kahta samanlaista kintsugi -astiaa. Jokainen niistä on aivan uniikki, koska jokainen niistä on mennyt rikki omalla tavallaan.
Kintsugi -taiteeseen myös sisältyy ajatus muutoksen hyväksymisestä ja että epätäydellinen ja virheellinen voi olla alkuperäistä kauniimpaa.
Ei minun varmastikaan tarvitse käyttää monia rivejä siihen hengelliseen opetukseen, joka sisältyy kintsugi-astioihin, kun katsomme kaikkea Kristuksen kautta.
Me pelkäämme särkymistä ja usein häpeämme rikkinäisyyttämme. Kuitenkin, juuri särkymisen kautta Jumala tuo meissä esiin Poikansa kuvan kaltaisuuden. Sinä olet sinä, koska sinulla on ainutlaatuinen historia. Kukaan ei ole toisensa kopio. Vaikka kymmenen samannäköistä astiaa rikottaisiin, niistä jokainen on uniikki, koska sirpaleet tekevät niistä omanlaisensa. Ne liitetään Jeesuksessa yhteen ja hänen verensä kultaa liitoskohdat Pyhässä Hengessä. Näin elämämme, myös kaikki mikä on tuonut meille häpeää, tulee eheäksi, uudeksi, ainoalaatuiseksi ja entistä kauniimmaksi Kristuksessa.
Japanilaisille kristityille kintsugi-taiteen opetus on kulttuurisesti läheistä Mutta meillä suomalaislle teema on tuttu laulussa, joka kintsugin kautta saa rikkaamman uuden sisällön:
Olen särkynyt saviruukku
Pala palalta murtui pois
Vain ihmettelin ja itkin
En millään murtunut ois.
Sinä Herra minut murskasit
Vaan talletit kaikki palat
Niin paljon minua rakastit
Tahdoit uutta kokonaan.
Usein ehkä olemme ajatelleet, että Jumala tekee uutta muovaamalle sirpaleiden saumakohdat olemattomiin. Ikään kuin pyyhkien pois menneisyyden. Mutta Jumala ei muuta menneisyyttä. Hän antaa uuden tulevaisuuden tuomalla Kristuksen elämämme palasien liitoskohtiin. Näin astiasta tulee uusi ja sitä kelpaa esitellä juuri siksi, että se Kristuksen tähden on omanlaisena ainoalaatuinen ja ehyt.
Siunattua alkavaa viikkoa.
"Mene savenvalajan työpajaan! Siellä saat kuulla, mitä minä haluan sanoa sinulle." Jeremia 18:1
Minua on kiehtonut ja puhutellut japanilainen kintsugi -taide. Toiselta nimeltään kintsukuroi. Kyseessä on vuosisatoja vanha japanilainen taito korjata rikkoutuneita saviastioita.
Kintsugi -tekniikassa keraamisia kappaleita ei yhdistetä naamioidulla liimalla, vaan sirpaleet liitetään erityisellä lakalla, johon on lisätty jauhemaista kultaa, hopeaa tai platinaa. Näin valmistetun astian kultasaumat hohtavat astian halkeamissa antaen jokaiselle "korjatulle" kappaleelle ainutlaatuisen ulkonäön.
Kintsugi-taiteesta kertovalla sivulla sanotaan, että tällä "ainutlaatuisella menetelmällä juhlistetaan jokaisen esineen ainutlaatuista historiaa korostamalla sen murtumia ja rikkoutumia sen sijaan, että ne piilotettaisiin tai peitettäisiin. Itse asiassa kintsugi tekee korjatusta esineestä usein jopa alkuperäistä kauniimman, elvyttää sen uudella ilmeellä ja antaa sille toisen elämän."
Ei ole kahta samanlaista kintsugi -astiaa. Jokainen niistä on aivan uniikki, koska jokainen niistä on mennyt rikki omalla tavallaan.
Kintsugi -taiteeseen myös sisältyy ajatus muutoksen hyväksymisestä ja että epätäydellinen ja virheellinen voi olla alkuperäistä kauniimpaa.
Ei minun varmastikaan tarvitse käyttää monia rivejä siihen hengelliseen opetukseen, joka sisältyy kintsugi-astioihin, kun katsomme kaikkea Kristuksen kautta.
Me pelkäämme särkymistä ja usein häpeämme rikkinäisyyttämme. Kuitenkin, juuri särkymisen kautta Jumala tuo meissä esiin Poikansa kuvan kaltaisuuden. Sinä olet sinä, koska sinulla on ainutlaatuinen historia. Kukaan ei ole toisensa kopio. Vaikka kymmenen samannäköistä astiaa rikottaisiin, niistä jokainen on uniikki, koska sirpaleet tekevät niistä omanlaisensa. Ne liitetään Jeesuksessa yhteen ja hänen verensä kultaa liitoskohdat Pyhässä Hengessä. Näin elämämme, myös kaikki mikä on tuonut meille häpeää, tulee eheäksi, uudeksi, ainoalaatuiseksi ja entistä kauniimmaksi Kristuksessa.
Japanilaisille kristityille kintsugi-taiteen opetus on kulttuurisesti läheistä Mutta meillä suomalaislle teema on tuttu laulussa, joka kintsugin kautta saa rikkaamman uuden sisällön:
Olen särkynyt saviruukku
Pala palalta murtui pois
Vain ihmettelin ja itkin
En millään murtunut ois.
Sinä Herra minut murskasit
Vaan talletit kaikki palat
Niin paljon minua rakastit
Tahdoit uutta kokonaan.
Usein ehkä olemme ajatelleet, että Jumala tekee uutta muovaamalle sirpaleiden saumakohdat olemattomiin. Ikään kuin pyyhkien pois menneisyyden. Mutta Jumala ei muuta menneisyyttä. Hän antaa uuden tulevaisuuden tuomalla Kristuksen elämämme palasien liitoskohtiin. Näin astiasta tulee uusi ja sitä kelpaa esitellä juuri siksi, että se Kristuksen tähden on omanlaisena ainoalaatuinen ja ehyt.
Siunattua alkavaa viikkoa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kusetusfirma koko Patmos. Vai miten selitätte sen että Mellerille Patmos maksaa toista sataa tuhatta euroa vuodessa vaikka mies on eläkkeellä? Samoista keräysrahoista maksatte itsellenne isoa rahaa, sutkit.
Kiitos lohdullisesta kirjoituksesta.
🏥 🏪 💒
Kaunis aloitus.
En Patmoksesta piittaa, eikä mikään leperrys saa minua lahjoittamaan vähiä rahojani Mellerille (ja sitä kautta muille miljardöörihuijareille), jonka huikeat vuositulot ovat isommat kuin arkkipiispalla.
Olen itsekin varsin särkynyt saviruukku ja kertomuksen aikana yritin nähdä kultaviiruja ympärilläni. Hmmm. Näin vain ne palasten ja murusten reunat, pääosin ilman kultauksia.
Kärsimyksenkö pitäisi jotenkin jalostaa luonnetta. Totuus on, että kärsimyksissä monet eivät suinkaan jalostu, vaan aiemmin ystävällinenkin mieli vain hapantuu, kyynistyy. Alkaa mieli muistuttaa kuin taisteluhärkää, jonka edessä heilutellaan punaista liinaa. Zeh, zeh, tule, kiltti härkä! Ammuuu, muuu! Meikällä alkaa jalat vaistomaisesti kuopia maata...
Onko aloitus sitten totta, vai kaunista utopiaa? Tässä elämässä ei kannata suuria odotella. Ehkä sitten seuraavassa. Olen jo henkisesti aivan lähtökuopissa...
Ei se tarkoita kultaa ympärillä vaan sielussa. Itse ei näe omaa sieluaan mutta yrittää luottaa silti Jumalaan.
Huomaan myös nykyään että UTn kirjeet korostaa kovin että kituminen on armoa. Miksi lienevät siten ajatelleet. Heidän kirjeistä on tehty Jumalan sana ja siksi ahdistetaan kurjan sielua että "kituminen kaunistaa".
Yleensä sitä saarnaa ne joilla itsellä on kaikki hyvin.
Muut kärsijät osaa olla toisilleen armollisempia.
Myös minä odotan pois pääsyä koska tämä maailma ei tule muuttumaan paremmaksi ennen kuin Jeesus tulee hallitsemaan.
Ilman ilmestyskirjaa ei olisi toivoa ja siksi se lienee nykyaikaan tärkeäksi ankkuriksi annettu.
Pahuus on jo niin selkeästi samaa kuin siellä kuvattu.
Jotenkin oppia ajattelemaan "toisin päin". Ne jotka muita riistää ovat oikeasti niitä säälittävimpiä koska ovat hirveään paikkaan matkalla.
Silloin voi vaihtaa suuttumuksen sääliin.
Kansan terveiset patmokselle, turuselle ja mellerille:
Buuuuuuuuuuuuuuuuu! 👎👎👎👎👎👎👎
Onko Pekka Haapasaari äemericän suomalainen vai onko hienoa puhua ettei olisi ihan suomalainen?