PATMOS Pasi Turusen viikkokirje

Anonyymi

Patmos Lähetyssäätiö - Yhdessä autamme enemmän Näytä selaimessa Välitä

"Mene savenvalajan työpajaan! Siellä saat kuulla, mitä minä haluan sanoa sinulle." Jeremia 18:1


Minua on kiehtonut ja puhutellut japanilainen kintsugi -taide. Toiselta nimeltään kintsukuroi. Kyseessä on vuosisatoja vanha japanilainen taito korjata rikkoutuneita saviastioita.

Kintsugi -tekniikassa keraamisia kappaleita ei yhdistetä naamioidulla liimalla, vaan sirpaleet liitetään erityisellä lakalla, johon on lisätty jauhemaista kultaa, hopeaa tai platinaa. Näin valmistetun astian kultasaumat hohtavat astian halkeamissa antaen jokaiselle "korjatulle" kappaleelle ainutlaatuisen ulkonäön.

Kintsugi-taiteesta kertovalla sivulla sanotaan, että tällä "ainutlaatuisella menetelmällä juhlistetaan jokaisen esineen ainutlaatuista historiaa korostamalla sen murtumia ja rikkoutumia sen sijaan, että ne piilotettaisiin tai peitettäisiin. Itse asiassa kintsugi tekee korjatusta esineestä usein jopa alkuperäistä kauniimman, elvyttää sen uudella ilmeellä ja antaa sille toisen elämän."

Ei ole kahta samanlaista kintsugi -astiaa. Jokainen niistä on aivan uniikki, koska jokainen niistä on mennyt rikki omalla tavallaan.

Kintsugi -taiteeseen myös sisältyy ajatus muutoksen hyväksymisestä ja että epätäydellinen ja virheellinen voi olla alkuperäistä kauniimpaa.



Ei minun varmastikaan tarvitse käyttää monia rivejä siihen hengelliseen opetukseen, joka sisältyy kintsugi-astioihin, kun katsomme kaikkea Kristuksen kautta.

Me pelkäämme särkymistä ja usein häpeämme rikkinäisyyttämme. Kuitenkin, juuri särkymisen kautta Jumala tuo meissä esiin Poikansa kuvan kaltaisuuden. Sinä olet sinä, koska sinulla on ainutlaatuinen historia. Kukaan ei ole toisensa kopio. Vaikka kymmenen samannäköistä astiaa rikottaisiin, niistä jokainen on uniikki, koska sirpaleet tekevät niistä omanlaisensa. Ne liitetään Jeesuksessa yhteen ja hänen verensä kultaa liitoskohdat Pyhässä Hengessä. Näin elämämme, myös kaikki mikä on tuonut meille häpeää, tulee eheäksi, uudeksi, ainoalaatuiseksi ja entistä kauniimmaksi Kristuksessa.

Japanilaisille kristityille kintsugi-taiteen opetus on kulttuurisesti läheistä Mutta meillä suomalaislle teema on tuttu laulussa, joka kintsugin kautta saa rikkaamman uuden sisällön:

Olen särkynyt saviruukku
Pala palalta murtui pois
Vain ihmettelin ja itkin
En millään murtunut ois.

Sinä Herra minut murskasit
Vaan talletit kaikki palat
Niin paljon minua rakastit
Tahdoit uutta kokonaan.

Usein ehkä olemme ajatelleet, että Jumala tekee uutta muovaamalle sirpaleiden saumakohdat olemattomiin. Ikään kuin pyyhkien pois menneisyyden. Mutta Jumala ei muuta menneisyyttä. Hän antaa uuden tulevaisuuden tuomalla Kristuksen elämämme palasien liitoskohtiin. Näin astiasta tulee uusi ja sitä kelpaa esitellä juuri siksi, että se Kristuksen tähden on omanlaisena ainoalaatuinen ja ehyt.

Siunattua alkavaa viikkoa.

7

55

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Kusetusfirma koko Patmos. Vai miten selitätte sen että Mellerille Patmos maksaa toista sataa tuhatta euroa vuodessa vaikka mies on eläkkeellä? Samoista keräysrahoista maksatte itsellenne isoa rahaa, sutkit.

    • Anonyymi

      Kiitos lohdullisesta kirjoituksesta.

      🏥 🏪 💒

    • Anonyymi

      Kaunis aloitus.

      En Patmoksesta piittaa, eikä mikään leperrys saa minua lahjoittamaan vähiä rahojani Mellerille (ja sitä kautta muille miljardöörihuijareille), jonka huikeat vuositulot ovat isommat kuin arkkipiispalla.

      Olen itsekin varsin särkynyt saviruukku ja kertomuksen aikana yritin nähdä kultaviiruja ympärilläni. Hmmm. Näin vain ne palasten ja murusten reunat, pääosin ilman kultauksia.

      Kärsimyksenkö pitäisi jotenkin jalostaa luonnetta. Totuus on, että kärsimyksissä monet eivät suinkaan jalostu, vaan aiemmin ystävällinenkin mieli vain hapantuu, kyynistyy. Alkaa mieli muistuttaa kuin taisteluhärkää, jonka edessä heilutellaan punaista liinaa. Zeh, zeh, tule, kiltti härkä! Ammuuu, muuu! Meikällä alkaa jalat vaistomaisesti kuopia maata...

      Onko aloitus sitten totta, vai kaunista utopiaa? Tässä elämässä ei kannata suuria odotella. Ehkä sitten seuraavassa. Olen jo henkisesti aivan lähtökuopissa...

      • Anonyymi

        Ei se tarkoita kultaa ympärillä vaan sielussa. Itse ei näe omaa sieluaan mutta yrittää luottaa silti Jumalaan.

        Huomaan myös nykyään että UTn kirjeet korostaa kovin että kituminen on armoa. Miksi lienevät siten ajatelleet. Heidän kirjeistä on tehty Jumalan sana ja siksi ahdistetaan kurjan sielua että "kituminen kaunistaa".
        Yleensä sitä saarnaa ne joilla itsellä on kaikki hyvin.
        Muut kärsijät osaa olla toisilleen armollisempia.

        Myös minä odotan pois pääsyä koska tämä maailma ei tule muuttumaan paremmaksi ennen kuin Jeesus tulee hallitsemaan.

        Ilman ilmestyskirjaa ei olisi toivoa ja siksi se lienee nykyaikaan tärkeäksi ankkuriksi annettu.
        Pahuus on jo niin selkeästi samaa kuin siellä kuvattu.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei se tarkoita kultaa ympärillä vaan sielussa. Itse ei näe omaa sieluaan mutta yrittää luottaa silti Jumalaan.

        Huomaan myös nykyään että UTn kirjeet korostaa kovin että kituminen on armoa. Miksi lienevät siten ajatelleet. Heidän kirjeistä on tehty Jumalan sana ja siksi ahdistetaan kurjan sielua että "kituminen kaunistaa".
        Yleensä sitä saarnaa ne joilla itsellä on kaikki hyvin.
        Muut kärsijät osaa olla toisilleen armollisempia.

        Myös minä odotan pois pääsyä koska tämä maailma ei tule muuttumaan paremmaksi ennen kuin Jeesus tulee hallitsemaan.

        Ilman ilmestyskirjaa ei olisi toivoa ja siksi se lienee nykyaikaan tärkeäksi ankkuriksi annettu.
        Pahuus on jo niin selkeästi samaa kuin siellä kuvattu.

        Jotenkin oppia ajattelemaan "toisin päin". Ne jotka muita riistää ovat oikeasti niitä säälittävimpiä koska ovat hirveään paikkaan matkalla.
        Silloin voi vaihtaa suuttumuksen sääliin.


    • Anonyymi

      Kansan terveiset patmokselle, turuselle ja mellerille:
      Buuuuuuuuuuuuuuuuu! 👎👎👎👎👎👎👎

    • Anonyymi

      Onko Pekka Haapasaari äemericän suomalainen vai onko hienoa puhua ettei olisi ihan suomalainen?

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan

      Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      141
      2052
    2. Taasko se show alkaa

      Koo osottaa taas mieltään
      Ikävä
      27
      1928
    3. Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus

      Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha
      Ikävä
      23
      1868
    4. Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!

      Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.
      Perussuomalaiset
      85
      1680
    5. Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?

      Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?
      Perussuomalaiset
      62
      1478
    6. Sakarjan kirjan 6. luku

      Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se
      Profetiat
      20
      1266
    7. Avaa sydämesi mulle

      ❤ ❤❤ Tahdon pelkkää hyvää sulle Sillä ilmeisesti puhumalla Avoimesti välillämme Kaikki taas selviää Kerro kaikki, tahdo
      Ikävä
      38
      1170
    8. Söpö lutunen oot

      Kaipaan aina vaan, vaikkakin sitten yksipuolisesti.
      Ikävä
      11
      1168
    9. Elia tulee vielä

      Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan
      Helluntailaisuus
      37
      1163
    10. Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa

      Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k
      Isovanhempien jutut
      10
      1147
    Aihe