On tää elämä sitten ihmeellistä. Erottiin avomiehen kans ja palattiin miltein seuraavana päivänä yhteen. Outoa? Sit aluks ollaan et kaikki ois täydellistä, mut sit jatkuu samaan rataan niin kuin ennekin...
Minkä helvetin takia minä sinua rakastan vaikka tykkäät loukata minua henkisesti...en tarkoita että haukkuisit tai muuta...mutta aina kun soitan ja jos olet jonkun kaverisi luona, olet niin hiton veemäinen...
Tajuatko että minuun koskee??!! Nytkin istut baarissa työkavereittesi kanssa ja puhut paskaa...tietty minusta. Et ole varmaan sanonut minusta yhtäkään hyvää sanaa tovereillesi vaikka olemme olleet yhdessä ties kuinka kauan.
Pakko myöntää, olen sinusta riippuvainen. Ompa taas mukavaa mennä nukkumaan yksin..ja varmasti nukahdan taas kyynelten saattamana..
Minkä helvetin takia minä sinua rakastan vaikka tykkäät loukata minua henkisesti...en tarkoita että haukkuisit tai muuta...mutta aina kun soitan ja jos olet jonkun kaverisi luona, olet niin hiton veemäinen...
Tajuatko että minuun koskee??!! Nytkin istut baarissa työkavereittesi kanssa ja puhut paskaa...tietty minusta. Et ole varmaan sanonut minusta yhtäkään hyvää sanaa tovereillesi vaikka olemme olleet yhdessä ties kuinka kauan.
Pakko myöntää, olen sinusta riippuvainen. Ompa taas mukavaa mennä nukkumaan yksin..ja varmasti nukahdan taas kyynelten saattamana..
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ehkä ihmisesi sanoo rakastavansa sinua? Jotkut sairaat ihmiset kutsuvat rakkaudeksi toisen nöyryyttämistä, alistamista, pitämistä jatkuvasti varpaillaan, sillä "sinähän rakastat minua". Rakkaudesta voi tulla valtapeliä, jossa omat tunteet pidetään tarkoituksellisesti salassa, toinen saa arvailla mitä on käynnissä.
Ja miten kamalan vaikea on luopua ihmisestä jota rakastaa. Ja kuinka monta suhdetta on mennyt ihan perseelleen kuin joku käyttää toisen rakkautta ja rakkaudentunnustuksia aseina, saaden toisen alistumaan mihin vain. Pahimmillaan väkivaltaan, mustasukkaisuus kohtauksiin.
Jos minä olisin sinä, kertoisin miltä minusta tuntuu. Jos toinen kuuntelee, kuulee, on kaikki hyvin, jos ei, sinun kannattaisi miettiä vakavasti esim. erilleen, kunnes löydätte tavan keskustella, selvittää sinua painavat asiat. Saman katon alla on vaikea löytää sen puolueettoman maaperän jonka päällä seistä ja pitää kiinni omasta parhaastaan.
Tämä minun mieheni kyllä kuuntelee mutta ei ymmärrä keskustelun vakavuutta. Rasittavaa..aivan kuin puhuisin yksin. Siis oikeasti, mikään ei ole yhtä rasittavaa kun kerrot ummet ja lammet ja toinen ei reagoi siihen millään tavalla.
Tunne on tällä hetkellä se, että aivan kuin seurustelisin itseni kanssa. Aivan kuin tämä suhde minun ja mieheni välillä rajoittuisi vain seksiin, millään muulla ei ole väliä. Eihän koskaan minun tunteita oteta huomioon.
Vaikka olisi kuinka paha olla toinen tulee vain siihen viereen ja halaa, ja olevinaan taas kaikki on hyvin. Olen joskus hänelle sanonut, että mie mietin aina hirveästi asioita, mut sitten vaan tulee takasin, "et älä viitti rassata ittees noilla jutuilla."
Ehkä minä vain haluan että suhde toimisi...olen yksipuolisessa suhteessa. Jännää vain sinäänsä, mieheni sanoo että rakastaa minua, mutta miksi minun on vaikea sitä uskoa? ...